Lähtiessäni vaihto-oppilaaksi ranskankieliseen Kanadaan, vitsailin kavereideni kanssa, että tiedä vaikka joku kanadalainen jääkiekkoilijamies siellä tulisi vastaan. Vakavammin kuitenkin itse mietin, että välttelen kaikenmaailman romanttisia kuvioita vuoden mittaisella reissullani, koska asunhan Skotlannissa, enkä suinkaan ole Kanadaan menossa muuta kuin vaihto-oppilaaksi. Opin uuden kielen, tutustun uusiin ystäviin ja palaan takaisin Skotlantiin asumaan.
Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin en voi kuin hymyillä silloiselle suunnitelmilleni – kuten varmaan arvaatte, niin eihän siinä käynyt ihan niin kuin kuvittelin.
Itse asiassa suomalaisuudellakin on osa tämän tarinan alkua, sillä eräänä lämpimänä syysiltana terassilla istuessa mainitsin uudelle opiskelukaverilleni, että haluaisin käydä Thunder Bayssa, jonne suomalaiset aikoinaan muuttivat suurin joukoin. Viereisessä pöydässä istunut Adam kuuli tämän englanninkielisen lauseen ranskankielisen porinan läpi ja kertoi olevansa juurikin Thunder Baysta kotoisin.
Tästä sattumalta heitetystä kommentista alkoi meidän tarina. Ei mennyt aikaakaan kun tunnustimme toisillemme, että ihastuneita olemme puolin ja toisin. Romanttinen Québec City loi mitä kauneimman taustan orastavalle romanssille ja se roihahti toden teolla liekkeihin syysiltojen kylmetessä.
Sen verran suunnitelmistani sentään toteutui, että olin Québecissä vuoden ja palasin kielen opittuani Skotlantiin, mutta en suinkaan yksin. Sattumoisin Adam oli aina haaveillut ja vähän jo suunnitellutkin Skotlantiin muuttoa, joten palaset loksahtivat tämänkin suhteen kohdalleen ja vain noin puoli vuotta toisemme tunnettuamme ostimme lentoliput säkkipillien maahan.
Skotlannissa vierähti toinen vuosi, mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli ihan liian lyhyt aika. Se oli Adamin ensimmäinen kerta Euroopassa ja nautin siitä, että sain näyttää hänelle mitä mielenkiintoisempia maita, sekä tietysti Skotlantia perinpohjaisesti. Meillä olisi ollut aikaa vaikka kuinka, mutta jonnekin oli muka kuitenkin palava kiire.
Yksi monista piirteistä, johon Adamissa ihastuin oli hänen innostava suhtautuminen minun joskus villeihinkin matkasuunnitelmiin. Ehdotukseni Australiaan muutosta ei saanut aikaan silmien pyörittelyä tai ehkä asiaankuuluviakin kommentteja työpaikoistamme kiinnipitämisestä, vaan aloimme tutkia lentoreittejä.
Adamia ja minua yhdistää lähes ikuisesti poltteleva matkakuume, joten meitä kahta oli hankala pitää paikoillaan liian kauaa. Australian jälkeen Kanada tuntui hyvältä vaihtoehdolta ja noin vuoden Kanadassa oleskelun jälkeen sainkin pysyvän oleskeluluvan, mikä hieman hillitsi jo tutuksi tullutta ‘muutto uudelle mantereelle kerran vuodessa’- rytmiä.
Kanada on hyvä paikka asua ja olemme täällä jo viihtyneet peräti kuusi vuotta, ensin pääkaupunki Ottawassa ja nyt muutaman kuukauden verran pienessä kaupungissa Brittiläisen Kolumbian vuorien keskellä. Vaikka asetuimmekin asumaan yhteen paikkaan, jatkamme matkustamisesta aina mahdollisuuksien eteen tullessa. On muuten suorastaan miellyttävää matkustaa ihan vain matkatavaroiden, eikä koko omaisuuden kanssa!
Kanada on ollut koti jo pitkään, mutta maa polttelee jo jalkojen alla ja maailma houkuttelee edelleen. Seuraava askel on kaksoiskansalaisuus minulle ja sitten katsotaan mikä mantere kutsuu meitä seuraavaksi. Meille koti on se paikka, missä me ja nelijalkainen karvalapsemme asumme eikä niinkään tietty asunto, kaupunki, maa tai edes mantere. Kun meillä on toisemme, olemme kotona!
Kuvat ja teksti: Annika Rautiola
www.tarinoitamaailmalta.com