Inspiraatiota maailmaa tutkivilta naisilta naisille – tiedostavamman ja kauniimman maailman puolesta!

Kolumni: Seikkailijuus antaa naiselle vapauden tutkia sisäistä maailmaansa

by

Suurimpia sisäisiä motivaattoreita sille, miksi päätin helmikuussa alkaa kirjoittaa Seikkailijattariin, oli mahdollisuus haastatella samankaltaisia ihmisiä kuin itse olen. Se on osoittautunut virkistävän uudenlaiseksi kokemukseksi. Seikkailijattaret ovat pitkälti nuorehkoja tai keski-ikäisiä naisia, joita yhdistää kokemus useammasta kuin yhdestä kulttuurista. Ylipäätään avarakatseisia ja uskaliaita naisia.

Työskennellessäni toimittajana viimeisten 15 vuoden aikana pienempi osuus haastateltavistani on ollut 20–30-vuotiaita naisia. Ja jos heitäkin on joukkoon lukeutunut, useimmiten he ovat olleet statistin roolissa; ei niitä, jotka päättävät asioista ja pyörittävät maailmaa. Aina ei tietysti näin ole, mutta useimmiten kuitenkin. Jos nuori nainen päätyy median sivuille, on hän usein siellä kaunistuksena ja viihteenä. Hän ei päätä asioista tai esittele faktoja, hän tuo juttuun korkeintaan mielipiteitä ja kokemuksia – ja hyvät kuvat.

Ei siis ihme, että joskus on tuntunut, että minua ei aina ihan ymmärretä arjessani. Selaamieni entisten artikkeleideni valossa juttuseurani on lähes poikkeuksetta ollut huomattavasti itseäni vanhempaa, kokeneempaa, minuun helposti juniorina suhtautuvaa ja miespuolista.

 

kolumni1

 

Monet kollegat ja haastateltavat ovat olleet mukavia, ystävällisiä ja fiksuja, siitä ei ole kyse. Enemmänkin siitä, että vastakkaiseen ja omaan sukupuoleen suhtautuu tavalla, jonka on elämänsä aikana ympäristöstään omaksunut. Mukavinkin ihminen saattaa nähdä sinut “naisena” edes huomaamatta, että itse asiassa poikkeat persoonana hänen naiskäsityksestään. Tulet nähdyksi nopeissa ja pidemmissäkin kohtaamisissa jonkinlaisena naisen stereotyyppinä, joka toki riippuu tapaamasi henkilön naiskuvasta. Mediakin tähän kuvaan osaltaan vaikuttaa.

Kaikki naiset eivät nauti kotitöistä, kaikki naiset eivät halua lapsia (ainakaan alle 30- tai 40-vuotiaina), kaikki naiset eivät ole mukavuudenhaluisia ja niin edelleen. Toivon, että haastattelemalla enemmän tai vähemmän kaltaisiani ja ikäisiäni naisia saisin ennakkoluuloja murretuiksi. Enkä kokisi olevani niin yksin erilaisuudessani.

Jopa naiset itse alkavat nähdä itsensä miesten silmin, jos he eivät lue monipuolisia tarinoita muista naisista; näiden todellisista ajatuksista ja kokonaisemmista elämistä lyhyiden sitaattien ja kuriositeettien ulkopuolella. Naisista sankareina, toimijoina ja päättäjinä.

Naisetkin ovat ihmisiä. Heillä on monenlaisia taitoja, lahjakkuuksia, motivaattoreita, kokemuksia, näkemyksiä ja mahdollisuuksia vaikuttaa ja muuttaa maailmaa.

 

kolumni2

 

Aloitin parikymppisenä itsenäisen matkailun osin siksi, että pääsin sen kautta pakenemaan ulkoapäin asetettuja stereotypioita. Joskus värjäsin tukkani blondiksi ja hommasin Espanjassa itselleni lipun härkätaisteluun (josta kirjoitin kolumninkin erääseen lehteen) uhmatakseni mielikuvaa siitä, että tällaisen brutaalin viihteen maailmaan voisi uppoutua vain mies (en kannata härkätaisteluja). Toisella kertaa liftasin Uudessa-Seelannissa yksin maanjäristyksen kokeneeseen Christchurchin kaupunkiin kirjoittaakseni sieltä reportaasin. Osallistuin missikisoihin tietääkseni, miltä tuntuu tulla nähdyksi pelkän ulkonäkönsä kautta (mikä on omalla tavallaan vapauttava roolileikki) ja kerroin lavalla yleisölle aikovani tulevaisuudessa käydä intin ja kiivetä Kilimanjarolle (jotka toteutin). Hain vapaaehtoiseen asepalvelukseen tietääkseni, miltä tuntuu olla vuoden ajan katsomatta itseään peiliin ensisijaisesti turhamaisuudesta ja tulla arvotetuksi enemmän taitojensa ja fyysisen voimansa kuin naiseuden perusteella (objektiivinen vastaus kysymykseen, miten sukupuoli ihmisen pärjäämiseen armeijassa vaikuttaa on varmasti monimutkaisempi ja vaikeampi).

Ilman matkailun ja erilaisten muiden seikkailujen tuomaa vapautta minun olisi mahdotonta kokea olevani sellainen kuin todella olen. Uteliaisuuteni on valtava ja olisi hirveää joutua rajoittamaan sitä vain siksi, että jonkun toisen mielestä se ei jostain syystä sovi minunlaiselleni ihmiselle. Enkö minä ole aivan liian monipuolinen laitettavaksi vain yhteen keinotekoiseen karsinaan, joka on vielä kaiken huipuksi mielikuvituksen tuotetta, kun mitään yhtenäistä naiseutta ei ole?

Itselle tutuista kuvioista luopuminen edes hetkeksi saa näkemään muut ja oman itsensä hyvinkin eri tavalla kuin ennen. Tämän takia kannustan kaikkia naisia ja miehiä toteuttamaan itseään mahdollisimman monipuolisesti ja unohtamaan turhat ennakkoajatukset. Seikkailu kuuluu kaikille.

Comments

Kommentit

It's only fair to share...Share on Facebook10Share on Google+0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn0

Olen seikkaileva toimittaja, koulutukseltani yhteiskuntatieteiden maisteri. Vuorten huiput, itsensä haastaminen ja inspiroivien ihmisten kohtaaminen ovat elämän suola. Jokaisella matkalla on hyvä kasvaa vähän ihmisenä ja maailmankansalaisena.

Vastaa

Your email address will not be published.

*

Latest from Pintaa syvemmältä

Palaa Alkuun