levoton sielu

Levoton sielu

by

Jokaisella on niitä hetkiä, kun tuntuu, että ehkä maailmalla on sittenkin enemmän annettavaa, kuin vain tämä todellisuus tässä. Toisilla ne hetket menevät ohi ja viikon etelänloma antaa energiaa taas vuodeksi eteenpäin. Toisilla taas ne hetket saavat ajattelemaan elämää aivan eri tavalla ja tajuamaan, että elämä on aivan liian lyhyt elettäväksi jollain muulla tavalla, kuin juuri sillä tavalla, mikä itsestä tuntuu oikealta.

Onko arki sittenkään tämä tässä?

Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki on hyvin. Istut toimistolla töissä, olet tullut töihin klo. 7.30, niin kuin joka aamu ja pääset pois klo. 15.30, niin kuin joka päivä. Sinulla on vakituiset tulot ja elämäsi on siltä osin turvattu. On kiva koti ja ihania ihmisiä ympärillä. Joka illalle on jokin mukava aktiviteetti: joskus menet kavereiden kanssa bisselle ja toisena päivänä taas kuntosalille. Viikonloppuisin lataat akkuja ja teet jotain arjesta poikkeavaa, on se sitten leffassa käynti tai kostea baari-ilta. Sunnuntaisin hemmottelet itseäsi hyvällä ruualla ja Netflixin uusimmalla sarjalla. Mieli on vähän maassa johtuen joko a) darrasta tai b) siitä, että huomenna on taas maanantai. Mutta niin kaikilla muillakin on, se nyt vaan menee niin. Tämä elämä nyt vaan on tällaista. Ei. Ei ole.

levoton sielu/Wenla

levoton sielu/Wenla

Vaikka kuinka yrittää uskotella itselleen, että näin sen kuuluu mennä ja kaikki on hyvin. Koska kaikki on hyvin, niin silti huomaa koko ajan elävänsä tätä elämää niin, että fyysisesti on tässä, mutta mieli on jossain aivan muualla. Tietokoneen historia on täynnä mitä erilaisempia hakuja matkakohteista, halvoista lennoista, ruokavinkeistä eri maissa ja kaupungeissa, vapaista asunnoista missä milloinkin, parhaista surffispoteista, matkablogeista jne. Niin paljon paikkoja, missä haluaa käydä ja niin paljon asioita, joita haluaa tehdä. Siitäkin voi syntyä stressiä, kun ahnehtii kaikki maailman kolkat sinne omaan bucket- listaan ja kaikki pitäisi saada heti mulle nyt- mentaliteetilla. Eikö ole hassua, stressata nyt siitä, mihin seuraavaksi matkustaa ja mitä kaikkea huikeaa reissuillaan voi tehdä ja kokea. Niin minustakin.

Matka vs. päämäärä

Yhteiskunnan paine asettaa sinulle vaatimukset tietyille asioille. Sinun tulee opiskella ja valmistua koulusta. Sen jälkeen sinun odotetaan siirtyvän työelämään. Ystävät juhlistavat vakituisia työpaikkojaan samaan aikaan, kun sinulta kysellään, joko itse olet saanut työpaikan, ja muistutetaan kuinka kivaa on, kun vuoden päästä on kuukauden kesäloma ansaittuna. Siis kuukauden kesäloma. Siinäkö kaikki? Tuntuu, kuin joku kuristaisi kurkkua. Ne elämän peruspilarit, joita ihmiset ympärilläsi tavoittelevat ja saavuttavat, saavat sinut lähes kauhunsekaisiin tunnelmiin. Se tunne, kun et vaan halua sitoa itseäsi mihinkään, vaikka kaikki muut haluaisivat sen sinun puolestasi tehdä.

levoton sielu/Wenla

levoton sielu/Wenla

Tuntuu, kuin hallinta katoaisi välillä kaiken sen stressin ja paineen kohdistuttua omaan elämään ja valintoihin, joita tekee. Olet kahden maailman välissä kirjaimellisesti. Joko valitsee sen turvallisen vaihtoehdon, joka myötäilee yhteiskunnan raameja ja tuottaa kansantaloudellisesti eniten hyötyä, mutta jossa on olo, että jotain puuttuu. Tai sitten valitsee sen vaihtoehdon, jossa ei ehkä materialistisesti päästä kauhean korkealle ja joka ei myöskään järjellä ajateltuna ole ehkä kannattavin vaihtoehto. Se on elämää, jossa joutuu luopumaan asioista, niistäkin, joista ei haluaisi luopua ja joista ei tarvitsisi luopua, jos valitsisi sen turvallisen vaihtoehdon.

Toisaalta se elämä opettaa ja antaa tulevaisuuden varalle paljon sellaista, jota ei vielä edes tiedä. Se on elämää, jossa saa hengittää tätä maailmaa. Kokea, nähdä ja tuntea. Kerätä muistoihin sellaisia asioita, joita ei toimistolla istuen ja siitä kuukausipalkkaa saaden voi mitenkään korvata. Tavata mahtavia persoonia ympäri maailmaa ja löytää omat sielunsiskot ja –veljet. Inspiroida muita rohkeudella elää elämää juuri niin kuin itse haluaa, välittämättä siitä, mitä ”kuuluisi” tehdä. Välillä syntyy stressiä siitä, mistä aiemminkin mainitsin, että mihin kaikkialle haluaisikaan mennä ja miten juuri nyt ei pysty kaikkea tekemään. Mutta kun ymmärtää, että maailma on tässä, eikä lähde mihinkään, niin voi päästää irti siitäkin stressistä ja nauttia vain matkasta. Itse päämäärä kun ei ole se, mitä varten kannattaa uhrata koko sielunsa, vaan koko se matka sinne tai edes sinnepäin.

levoton sielu/Wenla

levoton sielu/Wenla

Rauha sielulle

Ja sitten joskus, kun aika on kypsä, niin olet kyllä löytänyt tavan elää ja olla. Joko siitä turvallisesta elämästä tai jostain vaihtoehtoisesta elämäntavasta, mutta joka tapauksessa olet oppinut tuntemaan itsesi ja sen, mikä on juuri sinulle oikea tapa tallata täällä. Siihen asti tartutaan kliseisesti hetkeen ja annetaan jalkojen mennä ympäri maapalloa niin kauan, kun se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin aamu kuuden herätykset ja ruuhkaiset bussit työpaikalle joka päivä, joka viikko ja joka kuukausi, vuodesta toiseen. Silloin tällöin sekin on ihan kivaa, ja no, myöskin pakollista, jotta voi tehdä taas seuraavaksi jotain unohtumatonta jossain päin maailmaa.

Parhaita matkoja kaikille reissusiskoille, onneksi meitä on täällä monia, niin voidaan yhdessä antaa levottomien sielujen luuhailla pitkin maita ja mantuja!


UUTTA! Seikkailijattaret-verkosto antaa jokaiselle matkustavalle naiselle mahdollisuuden kertoa tarinansa tai jakaa vinkkinsä. Verkostossa julkaistaan editoimatttomia lukijoiden tarinoita, lukijoidemme aidolla äänellä jaettuja matka-aiheisia juttuja.

Vastaa

Your email address will not be published.

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.