Inspiraatiota maailmaa tutkivilta naisilta naisille – tiedostavamman ja kauniimman maailman puolesta!

Matkapahoinvointia: Sosiaalista puhdetyötä

by

Kesäloma on yllättävän raskasta aikaa. Neljän seinän sisälle erakoitumisesta haaveileva saa jatkuvasti pahoittaa mielensä, kun some suoltaa edelleen kutsuja mielenkiintoisiin tapahtumiin erilaisin ’kesä’-alkuisin nimikkein. Eikö tässä ole jo tarpeeksi juhlittu, karnevaalit koluttu ja viljelypalstat kykitty. Kesä myy edelleen ja Lucifer-helleaalto häilyy piinaamassa Pohjolaa. Aah, mikä helle onkin, on oltava villasukat ja kaikki!

Onhan toki raskasta ja eritoten valitettavaa, että sen seitsemän sortin kinkereihin pitäisi risaisen kolmekymppisen olla kiitämässä viikon jokaisena päivänä. Kainuussa asuminen oli helpompaa: ei tarvinnut rassata päätään moisilla ongelmilla, vaan saattoi eräänä lauantai-iltana huomata joutuneensa jonkun peräkontissa Sikajuhlille, aukiolle keskelle metsää ja ihmetellä, että piruako minä täällä teen Pöytäviinapullo perstaskussa.

Varsinaisina kesäkuukausina riensin joka auringon aamu rantalaiturilleni herkullisen, monipuolisen ja vaivoja säästelemättä kootun aamiaiskorin kanssa pukeutuneena kuin mikäkin Ava Gardner. Elonkorjuuajan koitettua jaksan vaivoin kopistella puukengät jalassani ovesta ulos ja lysähtää tukka suorana sateessa kulahtaneeseen, dyykattuun Primo-nojatuoliin latkimaan aidolla välinpitämättömyydellä lämmitettyä lattea ja nakertamaan
-30 % – ALE -korppua, jossa on päällä pelkästään halpaa margariinia.

Harvinaiset jatkot itseni kanssa.

Kuten edellisestä voi päätellä, on kissa syönyt kesävoin ja emäntä latkinut lomarahat. Lottoa vetämään, Kelalle soittoa ja mustikat ilmaiseen Tokmannin sankkoon ennen Hai-saappaitten maihinnousua jokaiseen niemeen notkohon saarelmaan, joka varvustoa kamarallaan kantaa. Toivottavasti edes joku on tarpeeksi tosikko ymmärtääkseen ottaa edellisestä nokkiinsa.

”Henkiset saasteet & vittu”. Vetävä otsikko on muuan pohjoissuomalaisen liikkamaikan neronleimaus esitelmänsä nimeksi, jonka tarkoituksena kuuleman mukaan oli valistaa nuorisoa vääjäämättömään turmioon johtavista harrasteista ysikytluvulla. Emme oppineet mitään! Miksei salihousu puhunut halaistua sanaa sosiaalisen uupumuksen vaaroista? Viime viikonloppuna olin jo niin kyllästynyt ihmisiin ja yltiöpäiseen synneissä rypemiseen, että meinasin paeta monituhatpäisen Kallio Block Party -hulinan seasta käyttäen harhautuksena ihmisten keskuudessa vallitsevaa humalaista hyvää mieltä.

En kuitenkaan tehnyt sitä, sillä: ”vielä jaksaa, vanhakin tanssia!” (…svengaavin terveisin, Reijo Taipale.)

Mutta vielä on yksi esitys jäljellä, kuten maanmainio yhtye Hopeajärvi julistaa kappaleessaan Oulun Teatteripäivät. (Muuten, kesäni ilahduttavimpia kokemuksia oli nimenomaan yksi tämän orkesterin esiintymisistä! Riivattu räime ja rytmi suorastaan repi jalat lattiasta, veti pään ylös, alas ja sivulle, pakotti ennalta-arvaamattomaan tempovaan liikkeeseen aiheuttaen suloisen niskakivun alkuviikon ratoksi, mutta kaiken tuskankin seasta pilkahteli hymynkare pitkin viikkoa. That’s how I like it, baby! Määrään yhtyeen musiikkia reseptiksi henkilöille, jotka kärsivät eri asteisista puutostiloista energiatasoissaan tahi pahanlaatuisista ongelmista liikkeellisen ilmaisunsa alullepanossa. Doctor’s orders!) Ja takaisin marmatuksen pariin:

Vielä on yksi esitys jäljellä, jolla tuskin on yhteyttä Jumalan teatteriin, saati kenen tahansa ukon skebailumooveihin, nimittäin rakastettu ja vihattu Flow Festival. (HUOM.! Ei köyhille!) Mikäli Ra on suosiollinen ja loihtii minut paikan päälle kissajumalattaren valeasussa, niin villeimmissä unelmissani minä… minä…

Minä lopetan kesänvieton siihen.

Ja ellen sittenkään lopeta, hankkiudun vaikka UFO:lla Myllyrockiin Vieremälle. Festarit järjestetään paikassa nimeltä Hullu Mylly.

Miettikääpä sitä.

 

Comments

Kommentit

It's only fair to share...Share on Facebook0Share on Google+0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn0

Kainuun korvesta pääkaupungin sykkeeseen tiensä raivannut elämäntapakirjoittaja, joka rakastaa rokkielämän paheissa kieriskelyä, hurmioituu taidokkaasta sanankäytöstä sekä kulinaristisesta oppineisuudesta, saa elinvoimansa väreistä, jaksaa tanssia koko yön ja on varsinainen tyylikyttä.

Vastaa

Your email address will not be published.

*

Latest from Lukijoiden tarinat ja vinkit

levoton sielu

Levoton sielu

Jokaisella on niitä hetkiä, kun tuntuu, että ehkä maailmalla on sittenkin enemmän

Sohvaperunasta seikkailijaksi

Äkkilähtö Splitiin kahdeksi viikoksi 12 tunnin varoitusajalla lienee yksi hurjimpia, mutta tärkeimpiä
Palaa Alkuun