Pieni pala slummin taikaa

by

Minkälaista on elämä intialaisessa slummissa? Sanna pääsi taideprojektinsa kautta muurien taakse ja samalla osaksi jotakin suurempaa, osaksi perhettä. Tämän matkan jälkeen maailma ei enää koskaan näyttänyt samalta kuin ennen.

Se oli paahteinen päivä Jaipurissa, eikä kesä vielä ollut edes huipussaan, kun saavuin kaupunkiin. Jaipur otti minut lämmön sijaan vastaan kuumuudella, tarjoten neljänkymmenenviiden asteen lämpötilan saapuessani kantamuksieni kanssa – yksi rinkka itselleni, pieni reppu työvälineilleni sekä kaksi isoa laukkua pakattuina täyteen pieniä onnen asioita. Seuraavana päivänä aloitin kolmeviikkoisen taideprojektini yhdessä Jaipurin slummeista, jonka herättämistä ajatuksista olen jo aiemmin kirjoittanut.

Projektistani tuli kolmiviikkoinen ihanan erikoinen rutiini, jonka aikana ja vielä sen jälkeen pääsin tutustumaan elämään ja ihmisiin kauniisti koristeltujen muurien takana. Intialainen ”pikkuveljeni” Dinesh kertoi minulle jo aiemmalla vierailullani, että kaupunki koristeli muurin piilottaakseen totuutta, joka sen toisella puolella oli, ja kaunistaakseen katukuvaa. Muuri peittää slummin, jossa asuu lukuisia perheitä, mukaan lukien pikkuveljeni perhe.

Slummitarinoita

Slummitarinoita

Dinesh on perheensä sisaruksista vanhin ja suuressa vastuussa perheen taloudesta, joten hän ajaa tuktukia, mutta hänellä on myös intohimoisia haaveita musiikin suhteen. Vaikka meillä kahdella on eri vanhemmat, kutsun häntä aina pikkuveljekseni, koska sellaisella syvyydellä ystävyytemme on ollut ensimmäisestä kohtaamisestamme lähtien. Päivästä toiseen hän hämmästyttää minua viisaudellaan sekä onnellisella rakkaudentäyteisellä asenteellaan ihmisiä ja elämää kohtaan. Universumi johdatti meidät sisarukset yhteen sekä minut hänen jokapäiväiseen elämäänsä ja sen ihmisiin jo yli kaksi vuotta sitten ensimmäisellä seikkailullani Intiassa.

Slummi on oma maailmansa

Slummi on mielenkiintoinen maailmansa, joka kuitenkin muistuttaa ihmisiltään ja päivittäisiltä askareiltaan mitä tahansa asuinpaikkaa. Se on pieni suuri yhteisönsä, jossa mikään ei ole itsestäänselvää. Ei ole kylpyhuonetta, eikä paljoa omaa rauhaa. Joskus ei ole varaa ruokaan tai yhtään mihinkään, mutta asiat tuntuvat aina selviävän päättäväisyydellä ja kärsivällisyydellä sekä luottamalla toinen toisiinsa, vaikka hermot toisinaan kiristyvät. Pienenä rakkaudentäyteisenä muistutuksena meille kaikille; älä unohda arvostaa pieniä asioita elämässäsi, sillä tosiasiassa juuri ne ovat se, mikä tekee sinut rikkaaksi ja elämäsi merkitykselliseksi.

Slummitarinoita

Slummitarinoita

Slummi on sokkelo, jonka pienet kujat kuhisevat ihmisiä, koiria ja kärpäsiä. Ohikulkevat ihmiset tuijottavat ja ”Namaste!” kuuluu siellä ja täällä – ihmiset liittävät kämmenpohjansa yhteen ja nostavat kätensä sydämelleen, koska namaste tulee rakkaudella suoraan sydämestä. Naisia istuu rivissä kotiensa ulkopuolella hymyillen minulle ujosti, mutta kun tervehdin ja kysyn hindiksi ”mikä on nimesi?” ja ”mitä kuuluu?”, nousee kasvoille leveä hymy ja kauniit silmät kirkastuvat. Kun vielä kehun heitä kauniiksi, olen tehnyt tusinan uutta ystävää loppuelämäkseni. Osan heistä muistan aiemmalta matkaltani, osa on uusia tuttavuuksia.

”Namaste!” kuuluu siellä ja täällä – ihmiset liittävät kämmenpohjansa yhteen ja nostavat kätensä sydämelleen, koska namaste tulee rakkaudella suoraan sydämestä.

Elämää ja hetkiä slummissa

Tämä asuinpaikka ja sen ihmiset yllättävät joka päivä. Eräs tuktuk-kuski tuli uteliaana jututtamaan minua ollessani ostamassa banaaneja slummin pienestä kojukaupasta, ja kun selvisi, että olin viimenäkemältä asunut Italiassa, kääntää hän keskustelun italian kielelle! Hän ei osaa kirjoittaa, mutta puhuu arkista italiaa melkein paremmin kuin minä – miten mahtavaa! Kuski kertoi huomaamattaan oppineensa italiaa tavattuaan ja kuljetettuaan paljon italialaisia turisteja ja hän on myös kiinnostunut eri kielistä ja kulttuureista. Tuo paikka on täynnä lahjakkuuksia laulajista tablan soittajiin, kielineroista taiteilijoihin. Osa lapsista pääsee joksikin aikaan kouluun oppimaan perusasioita, kuten lukemista ja kirjoittamista, mutta koska koulutaival ei usein ole kovin pitkä, on moni taito itseopittua. Niin paljon potentiaalia, ja kovasti mietin, miten voisimme antaa enemmän mahdollisuuksia slummin ulkopuolella näille lahjakkaille sieluille. Oletko sinä ollut vastaavien ajatusten ja kysymysten äärellä tai haaveillut tekeväsi jotain toisten hyväksi?

Slummitarinoita

Slummitarinoita

Dinesh näkee suurta vaivaa pitääkseen huolta lasten koulunkäynnistä sekä järjestääkseen heille
mahdollisuuksia kotipaikkansa ulkopuolella – myös muutamat järjestöt ovat tukemassa, mutta Dinesh ei aina pidä heidän toimintatavoistaan tai käytännöistään, ja hän on muutenkin toiminnan ihmisiä, joka on huolehtimassa muista. Hän tukee pienempiä slummin asukkeja ja kannustaa heitä keskittymään vahvuuksiinsa, mutta valitettavasti etenkin monen pienen ja myös vähän suuremman tytön paikan katsotaan olevan kotona. Dineshin isosisko sanoo, että maailma on vaarallinen paikka kauniille tytölle, minkä vuoksi hän ei halua äitinsä kanssa lähettää nuorempaa siskoa Sanjua koulutielle oppimaan edes perusasioita. Pikkuveljeni tulkkaamana kävimme asiasta keskustelua, jonka aikana hänen kanssaan kannustimme laittamaan Sanjun koulutielle tulevaisuudessa. Aika näyttää , lähteekö hän kouluun vai päätyykö Sanju lopulta nuorella iällä vaimoksi järjestetyn avioliiton kautta.

Slummitarinoita

Dineshin perhe on hurmaava ja rakastava. Pieneen kaksikerroksiseen kotiin on ahtautunut hetkittäin paljon väkeä, mutta tilaa tuntuu löytyvän kaikille, vaikka toisinaan ihmiset käyvät toistensa hermoille etenkin kuumuudessa ilman ilmastointia ja kotona ollessa pieniä lapsia ja nuorisoa enemmän kuin pienen kodin neliöt ottaisivat vastaan. Lähirakennuksissa asuu lisää Dineshin sukulaisia, jotka käyvät ovella tai tulevat vierailemaan tai syömään – vaikka ruokaa ei aina olisi paljon, tuntuu sitä löytyvän ja riittävän kaikille. Perheenjäsenet vaihtavat kuulumisia ja pienimuotoinen juoruilu kuuluu asiaan; joskus ovella käydään myös kovaäänisiä riitatilanteita eri perheiden välillä, kun puidaan, kenen lapset ovat tehneet mitäkin kolttosia. Talon yläkerta on yksi pieni huone, jossa Dinesh järjestää palkkaamansa opettajan avulla muutaman tunnin opetusta arki- iltaisin lapsille – oppilaskunta on muutaman vuoden ikäisistä teini-ikäisiin.

Slummitarinoita

Slummitarinoita

Kiitollisena osa perhettä

Tunnen itseni siunatuksi ja onnekkaaksi saadessani olla osa tätä perhettä ja yhteisöä välimatkankin päässä ja odotan jo innolla seuraavaa kohtaamista. Tunnen pohjatonta kiitollisuutta tästäkin kokemuksesta samaan aikaan ihmetellen kaikkien ihmisten tarkoitusta elämässäni ja odottaen, mitä tulevaisuus tuo heidän kanssaan tullessaan – puhumattakaan uusista tuttavuuksista, jotka ovat vielä matkalla suuntaani.

Mihin mielenkiintoisiin yhteisöihin sinä olet päässyt osaksi ja tutustumaan? Mitkä ovat erityisimpiä paikkoja ja tilanteita, joissa olet saanut elämää syvempiä ystävyyksiä?
Paljon valoa tuleviin päiviisi sekä seikkailuihisi!

 


Lukusuositukset: Ashramin taikaa, Myytinmurtaja Intiassa

Rauhan, valon ja rakkauden nimeen vannova luovan alan yrittäjä, joka piirtää(ja pian tatuoi) elääkseen, rakastaa ihmisiä ja ihmisyyttä sekä Äiti Maan ja oman sisäisen maailmansa tutkimista. Pin up-vivahteinen nykypäivän hippi, joka aloittaa ja päättää päivänsä meditoimalla. Rakastaa niin kahvilakulttuuria kuin pyhiin ja hengellisiin kohteisiin tutustumista. Heikkouksina punaviini, kauhuelokuvat, elävä musiikki ja raakasuklaa. Onnellisimmillaan missä vain, mutta erityisesti meren äärellä tai puiden ympäröimänä.

Vastaa

Your email address will not be published.

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.