Inspiraatiota maailmaa tutkivilta naisilta naisille – tiedostavamman ja kauniimman maailman puolesta!

meksiko city

Matkustusfilosofiani: Matkustan sinne, missä on ystäviäni

by

Nopein tapa uuden kulttuurin sisimpään käy ihmisten kautta – vai miten se nyt menikään? Vakiintunut lausahdus tämä ei vielä ole, mutta sen merkitys on reissaajille selvä. Itse ainakin matkustan sinne, missä minulla on paikallisia kontakteja ja ystäviä.

Omalla kohdallani matkakohteet valikoituvat nykyään sen perusteella, mihin minulla on jonkinlainen ihmisyhteys. Näissä paikoissa asustelee mitä useammin Instagramin kautta saatu ystävä tai vanha repppureissututtavuus, jota olen jäänyt kaipaamaan edellisten reissujen jälkeen. Tässä onkin reissufilosofiani ydin: tutustu uusiin ihmisiin, löydä uusia kauniita sieluja ja vieraile heidän luonaan. Tämä kaikki alkoi viisi vuotta sitten kun tapasin Linan.

Matkustamisessa parasta on oppia tuntemaan toista kulttuuria pintaa syvemmältä. Kohteesta riippuen kulttuurin ydin voi olla hiljentyminen kauniissa luonnossa tai kovan sykkeen tunteminen elävässä kaupungissa. Minulle mieluisin tapa päästä kohteen toivottuun yhteissykkeeseen on tarttua paikallista ystävää käsivarresta ja pyytää häntä näyttämään omaa arkeaan.

mexico-city-7

Ystävät ympäri maailman auttavat ymmärtämään ja tuntemaan kulttuureissa sen, mitä muuten et helposti pääsisi kokemaan. Vuonna 2014 hyppäsin poikaystäväni kanssa koneeseen, joka vei meidät Mexico Cityyn. Maailman viidenneksi suurimmassa kaupungissa rikosten määrä on huima, turisteja siepataan lunnaita vastaan, kouluikäiset lapset ovat nappuloita poliittisessa pelissä ja ihmisiä murhataan, koska he ovat väärässä paikassa, väärään aikaan. Miksi lähdimmekään tälle matkalle?

Lyhyt vastaus: kokemisen ilo ja vierailu ihanan mamacitan, tulisen Linan luona, joka asuu Mexico Cityssä. Lina ja minä ystävystyimme pari vuotta aikaisemmin Keniassa, missä molemmat työskentelimme, ja meistä tuli nopeasti tiivis ratapari. Kuukausien aikana nauroimme ja itkimme yhdessä, kunnes molemmille tuli aika palata kotiin eri puolille maailmaa. Ystävyytemme jatkui Skypen välityksellä ja yhtenä kauniina talvipäivänä sovimme, että oli aika nähdä  – Mexico Cityssä.

Mexico City paikallisen silmin

Heti ensimmäisestä sekunnista Lina otti meidät avosylin mukaan iloiseen kommuuniperheeseen ja näytti meille kotikaupunkiaan. Kävelimme ympäri Cityä ja opimme, mitä alueita kannattaa varoa (Tepito ja Iztapalapa) sekä missä naisilla ja ei-meksikolaisilla on turvallisempaa olla (Condesa). Hän opetti, että kaahaavia autoja pitää aina varoa, koska täällä ei pysähdytä antamaan tietä jalankulkijoille. Hän myös näytti, miten oikeasti syödään tacoja, meksikolaisittain. Nyt ei puhuta mistään eurooppalaisista terveyslätyistä, vaan rasvaisista, lihapainoitteisista ja uppopaistetuista herkuista. Lounaat ja illalliset huuhdeltiin alas mescalilla ja tequilalla – eikä sekaan luonnollisesti sekoitettu mitään.

Mexico Cityn Centro Históricon tunnetuin mirador, eli näköalapaikka on Zócalo. Kyseinen paikka on mainittu jokaisessa matkaoppaassa ja on luonnollisesti ”pakko nähdä” -kohde. Linan mukaan jokaisen nähtävyyden voi kokea eri tavoin, sillä Zócalon toisella puolella on ravintola, josta näkee sekä näköalapaikalle että koko vanhan kaupungin ylle (mieti Empire State ja Rockefeller). Tämän nähtävyyden saimme kokea kolmistaan, ilman muita turisteja eikä se maksanut pesoakaan. Saimme nauttia Mexico Cityn ihanuudesta, mutta hieman eri tavalla. Emme olisi koskaan löytäneet tänne ilman paikallistuntemusta.

mexico-city-3

Yövyimme poikaystäväni kanssa Linan kodissa, tai naiskommuunissa, jossa puhuttiin Espanjaa kovaan ääneen ja pelattiin iltaisin kaikenlaisia pelejä. Lattarimaailmassa poikaystäviäkin otettiin lämpimästi vastaan naiskommuuneihin. Linan ystävillä oli aina paljon hyviä ideoita siitä, mitkä kulttuuritapahtumat voisivat olla kiinnostavia, tai mikä keskustelunaihe pitäisi käydä tarkemmin läpi. Olipa kyseessä opiskelijateatteri tai illallinen – meidät otettiin aina mukaan, vaikka meidän espanjantaitomme oli tuolloin vielä heikko ja muut eivät puhuneet sujuvaa englantia.

Koska Lina on myös seikkailijatar ja puhuu erinomaista englantia, hänellä on luonnollisesti paljon jenkkikavereita kaupungissa. Amerikkalaisia asustelee ja työskentelee Mexico Cityssä paljon, mutta he pitäytyvät stereotyyppisesti vähän omiensa keskuudessa. Seurauksena Cityssä on oma US-alue, jossa nämä expatit elävät elämäänsä. Moni heistä odotti muuttoa takaisin USA:han, sillä heidän mukaan Mexico City on kaupunkina likainen, liian iso, liian vaarallinen ja hetkellisesti jopa vaikea ymmärtää.

Mexico Cityn pimeä puoli

Minä sen sijaan rakastuin täysin ja täydellisesti Meksikoon, vaikka tiesin jenkkien huolenaiheiden pitävän paikkansa. Epämiellyttäviä asioita tapahtui valitettavasti meillekin. Eri maissa ja ennen kaikkea vaarallisissa maissa matkustaessa on hyvä pitää mielessä, että kaikissa kulttuureissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Yhtenä iltana meidän piti lähteä poliisia juosten pakoon pimeällä kadulla, sillä Meksikossa yksinäisille (naisille) poliisi on pelottava vihollinen. Koko Meksikon poliisikunta on erittäin korruptoitunut. Poliisilla on valtaa, eivätkä he pelkää käyttää sitä.

mexico-city-1

Toisena iltana olimme juhlimassa autiossa pilvenpiirtäjässä. Paikalla oli satoja ihmisiä ja muutamaa pesoa vasten saimme syödä ja juoda itsetehtyjä meksikolaisia herkkuja. Fiilis oli korkealla ja ihmisiä painautui toisiaan vasten. Lattarivivahteiset soundit vei meidät tanssiin mukaan. Kun yö vaihtui aamuun, ja paita oli kuin liimattu selkään hiellä, oli aika lähteä rappusia alas vilkkaalle kadulle ja löytää taksin. ”Condesa, por favor”, mutta kuskilla oli toinen suunnitelma. Hän ajoi taksin kilometrien päähän pimeälle sivukadulle ja sanoi ovet lukittuna, että olimme perillä. Olemme suhteellisen kokeneita reppureissaajia, joten ymmärsimme, että tämä ei ole oikea aika väittää vastaan. Annoimme kuskille 100 peson setelin, jonka piti kattaa koko lopputaksa, mutta seteli hävisi nopeasti kuskin syliin jonka jälkeen hän selitti, että annoimme vaan 20 pesoa. Ovet pysyivät lukittuna, kunnes maksoimme vielä 80 pesoa. Ärsyyntyneenä ja pelästyneenä kävelimme takaisin talolle ja nukahdimme saman tien.

Koimme palan oikeaa Meksikoa

Asioita sattuu ja tapahtuu, muistoja tehdään, kun heittäytyy kunnolla ja oikeasti uskaltaa olla täysillä uudessa kulttuurissa mukana. Vaikka paikan kuori saattaa vaikuttaa kovalta ja vaaralliselta, jokaisesta paikasta voi löytää niitä ihanuuksia, joiden kanssa voi luoda hyviä ja ikimuistoisia hetkiä. Kiitän Linaa tuhannesti ajastamme ja siitä että oikeasti tunnen, että olen kokenut sitä aitoa Ciudad de Méxicoa.

Reissusta meille jäi myös käteen kourallinen uusia sydänystäviä – muutamia olemme jo ehtineet käydä tervehtimässä kotikaupungeissaan, osa on vieraillut meidän kotonamme Helsingissä. Osa kohtaamisista odottaa vielä jatkoa. Jatko-osien aika tulee vielä, ehdottomasti.

Teksti ja kuvat: Malin Lundsten


Tykkäsitkö jutusta? Seuraa Malinia Instagramissa ja lue hänen blogiaan täällä!

Leave a Reply

Your email address will not be published.

*

Latest from Matkatarinat

Palaa Alkuun