Tarpeettomat retkivarusteet, onko niitä?

Mitkä tavarat ovat tarpeellisia retkillä ja mitkä eivät? Onko edes olemassa tarpeettomia retkivarusteita?

Viime kerralla kirjoitin tavaroista, joita ilman en lähde retkelle. Mutta onko rinkassa tarpeetonta tavaraa? Grammanviilaus, eli retkivarusteiden painon optimoiminen on viime vuosina ollut yksi retkeilyvarustebisneksen suurimmista ajureista, ja toinen toistaan kevyempiä varusteita tulee jatkuvasti markkinoille. Tässä muutamia keinoja, joilla olen keventänyt retkireppua.

Teltan sijaan tarppi tai riippumatto

Riippumattoretkeily on kasvattanut hurjasti suosiotaan viime vuosina. Itse olen kuluneen vuoden aikana käyttänyt riippumattoa aina, kun se on mahdollista, eli kaikilla lyhyemmillä retkillä syvintä talvikaamosta lukuun ottamatta. Riippumaton kaverina on hyvä olla hyttysverkko sekä vedenpitävä katos.

Koska riippumatto sekä katos ripustetaan puihin, erillisiä tukikaaria ei tarvita, mikä vähentää kannettavaa painoa merkittävästi. Reilunkokoiseen riippumattoon mahtuu esimerkiksi yksi pariskunta, jolloin katoksiakin tarvitsee vain yhden. Kesäaikaan riippumatto korvaa helposti teltan lähes tilanteessa kuin tilanteessa.

Telttavalikoimissa ovat yleistyneet niin kutsutut pyramiditarpit, eli yhden pystykepin (tai esimerkiksi vaellussauvan) varaan pystytettävät suojat. Niistä monissa on yksinkertainen kangas eli niissä ei ole erikseen sisä- tai ulkotelttaa. Ne eivät kestä samanlaisia sääolosuhteita kuin perinteiset teltat, mutta ajavat hyvällä kesäsäällä ja lyhyillä retkillä majoitteen tehtävän mainiosti – ja painavat yli puolet vähemmän kuin perinteiset teltat – kevyimmillään vain noin puoli kiloa.

Retkikeittimissä on varaa valita

Jos haluat keventää retkireppua, kiinnitä huomiota keittimeen. Useille retkille kevyt kaasukeitin on riittävä vaihtoehto. Kohtuuhintaisia kaasukeittimiä löytyy nykyään runsaasti ja ne mahtuvat parhaimmillaan kämmenen sisään. Niiden paino on murto-osa perinteisen spriikeittimen painosta. Ne käyttävät lähes poikkeuksetta polttoaineena pieniä retkikaasupulloja, joissa on kylmyyttä hyvin sietävä kaasuseos. Nykyään tyhjät kaasupullot voi kierrättää useimmissa retkeilyvarustemyymälöissä, ja saatavilla on myös pieni pumppu, jolla nestemäistä kaasuseosta voi siirtää pullosta toiseen. Kaasukeitin keittää veden huomattavasti nopeammin kuin sprii, ja sen ansiosta retkellä säästyy aikaa.

Itselläni on lyhyillä retkillä käytössä Jetboilin kaasukeitin, jossa kattila on integroitu keittimeen. Se on nopea, tehokas ja pienikokoinen: keittimen saa kokoon ja veden kiehuvaksi muutamassa minuutissa. Vastaavia malleja löytyy muiltakin merkeiltä, kuten Primukselta.

Kaasupullojen huono ominaisuus on se, että niitä ei välttämättä saa hankittua ulkomailta. Jos tietää, että tarvitsee keitintä sellaisissa paikoissa, joissa tietynlaisen polttoaineen saanti on epävarmaa, kannattaa valita monipolttoainekeitin, johon voi ostaa bensaa, dieseliä tai jopa alkoholia. Pitkillä talvireissuilla sekä Pohjoismaiden ulkopuolella käytän itse MSR:n XGK-keitintä. Sen polttoainepullojen suuaukot on suunniteltu sen kokoisiksi, että niihin menee bensa-aseman pistooli suoraan kiinni, joten polttoainetta saa miltä tahansa bensa-asemalta maailmassa.

Keittimen varusteluja voi säädellä tarpeen mukaan – voit itse valita, kuinka monta kattilaa tai kantta otat mukaan.

Integroitu kaasukeitin ja -kattila. Kaasupulloja myydään erikokoisia eri tarpeisiin. Kuvassa suurin vaihtoehto.

Monipolttoainekeitin Länsi-Mongolian erämaassa. Sen ympärille voi vielä lisätä vielä paksusta foliosta leikatun tuulisuojuksen.

Unohda vaihtovaatteet retkivarusteista

Kuinka monta vaatekertaa retkellä tarvitsee? Jos minulta kysytään, yksi riittää. Kesällä ja muuten leppoisilla keleillä retkeillessä pärjään jopa viisi päivää samoilla vaatteilla, kunhan ne ovat merinovillaa. Merinovillaiset vaatteet eivät haise ja säilyttävät kosteudensiirto-ominaisuutensa likaisenakin. Nukun yleensä samassa kerrastossa, jossa kävelenkin, koska, no, en huomaa eroa siihen, että vaihtaisin ne. Myös urheilutoppini ja alushousuni ovat merinovillaa. Merinovillaisen kerraston lisäksi kannan mukana yleensä merinovillaista hupparia, joka toimii niin metsässä kuin kaupungissa.

Pitkillä vaelluksilla etenkin talvisaikaan on syytä varautua siihen, että vaatekerta kastuu. Minulla on aina, kesälläkin, mukana untuvatakki kuivapussissa, talvisin myös untuvahousut. Kesäaikaankin illat voivat olla viileitä, ja on paljon helpompaa laittaa kerralla ylle kerros, joka lämmittää tarpeeksi (eikä paina repussa juuri mitään), kuin kiskoa päälle kerrosta toisensa jälkeen.

Käytän merinovillaisia vaatteita myös matkustaessa. Niiden avulla pärjää kuumissakin matkakohteissa yhdellä mekolla, yhdellä t-paidalla ja yhdellä topilla – jos vain jaksaa katsella reissukuvissa aina samoja vaatteita.