Sydän päättää mutta miten paljon?

Sydän päättää, mutta miten paljon?

by

Kyljessäni on tatuointi jossa lukee hollanniksi ”sydän päättää”. Otin sen kymmenen vuoden Hollannin jakson päätteeksi, jotta muistaisin aina kaiken sen, mitä siellä opin, ja minkä koin tärkeäksi. Monta vuotta tatuoinnin ottamisen jälkeen seisoin Filippiineillä vetämässä sukelluspukua päälleni.

Tatuointini ei ole varsinaisesti esillä, mutta paikallinen nainen, Dive Master -sukellusohjaajana toiminut kollegani näki sen ja kysyi, mitä teksti tarkoitti. Kerroin lyhyesti oman versioni siitä, miten sydän päättää, ja miten henkilökohtaisesti uskon, että sydämellä yksinkertaisesti näkee paremmin.

”En usko että sydän näkee mitään, enkä usko rakkauteen muutenkaan”, nainen tokaisi hymyillen.

”Niinkö? Mihin sinä uskot?”

”Uskon siihen, että sinun pitää naisena myös miettiä sitä, miten aiot elättää itsesi. Joskus sydän päättää jotain, mutta se ei ole sinulle hyväksi. Mitä hyötyä on rakkaudesta, jos olet köyhä?

Sukellusryhmämme oli lähdössä, onneksi, sillä minulla ei ollut ainuttakaan sanaa, jolla vastata. Jäin miettimään kommenttia päiväkausiksi. Se paljasti minulle jotain hyvin olennaista siitä, miten näen maailman, ja miten oma näkökulmani on pitkälti vain oman kulttuurini tuote.

Rikkaus ja rakkaus maailmalla

”Sydän päättää” on iso konsepti, mutta puhutaan tässä nyt sen yhdestä osasta, rakkaudesta. Minulla on ollut vapaus valita elämänkumppani rakkaudesta. Tämä on koko länsimaisen pariutumisen ydin, jonka me kaikki otamme enemmän kuin itsestäänselvyytenä. Kykenen itse elättämään itseni, en tarvitse saattajaa enkä elättäjää. Ainoa vaatimukseni kumppanin suhteen on se, että juttu toimii, ja elämä on kivaa yhdessä.

Sydän päättää mutta miten paljon?

Mutta mitä hyötyä on rakkaudesta, jos olet köyhä? Kommentti pyöri päässäni ja omat ideani romanttisesta rakkaudesta vapisivat trooppisissa tuulissa. Tämä nainen halusi itselleen jotain enemmän. Hän halusi turvata tulevaisuutensa ja tulevien lastensa tulevaisuuden.

Köyhyys on Filippiineillä ja monissa muissa maissa niin luissa ja ytimissä, että sen varjoon jää usein kaikki muu. Ruokaa on saatava, lapset on elätettävä ja vanhempien on yritettävä pysyä terveenä mahdollisimman pitkään. Kenellä on aikaa romanttiseen rakkauteen, kun työ ja ruoan haaliminen vievät suuren osan ajasta?

Meille länsimaalaisille on melko itsestäänselvää se, että perheet pysyvät yhdessä ja äidit kasvattavat lapsensa itse. Filippiineillä tätäkin asiaa tarkastellaan käytännöllisemmin. Naiset kysyvät, mitä hyötyä on läheisyydestäni, jos en voi taata tulevaisuutta lapselleni?

Usein  työpaikka on valittava kaukaa omasta saaresta tai kylästä, ja isovanhempien kasvattaessa lapset äidit lähettävät kuukausittain rahaa ja käyvät katsomassa lastaan muutaman kerran vuodessa. Rakkautta ei ole fyysinen läheisyys, rakkautta on parempi tulevaisuus.

Milloin sydän saa päättää?

Näiden tosiasioiden äärellä sydän on hiljainen. Mitä sydän oikeastaan päättää, ja paljonko sillä on merkitystä? Yksi syy, miksi rakastan matkustamista (ja etenkin muissa maissa asumista), on juuri se, että se usein räjäyttää mieleni. Se näyttää minulle kulttuurini ja peilaa minulle sitä, miten näen itseni, mitä asioita pidän itsestäänselvyytenä, ja miten oletan maailman toimivan. Se osoittaa minulle, ettei ole loogisia asioita, on vain minun logiikkani, mikä ei päde omien rajojeni ulkopuolella. Minun tapani ajatella ja toimia on yhtä hölmö kuin kenen muun tahansa.

Turistit naureskelevat paikallisten tavoille, ja niin tein minäkin vuosia sitten. Onhan se nyt hölmöä, miten autoissa ei ole ovia, valot laitetaan päälle kahta johtoa hankaamalla ja lapset asuvat possujen ja kanojen kanssa rinta rinnan. Miten sähkölinjat vedetään mistä sattuu, ja kaikki on vähän sinne päin. Kunnes vuosien jälkeen en enää näe siinä mitään hölmöä enkä hassua, ja minua melkein hävettää oma suljettu mieleni. Mutta niin me vain olemme, kaikki omissa laatikoissamme, ihmetellen toisiamme.

Turistit sanovat paikallisille baaritiskin takana seisoville tytöille, että te elätte paratiisissa! Tytöt katsovat toisiaan ja kohauttavat olkapäitään. ”Ehkä, en tiedä”, he sanovat ja hymyilevät. He eivät ole koskaan matkustaneet kotisaartaan kauemmas.

Heille paratiisi on jotain muuta kuin hiekkaranta, aina paahtava aurinko ja pari palmupuuta. Paratiisi on mahdollisuuksia ja näkemyksiä ja rahaa tehdä sitä, mitä haluaa. Kun turistit lähtevät, pöytään isketään puolen vuoden palkkaa vastaava summa kahden viikon lomasta, ja sanomattakin on selvää, että paratiisin käsite on heiluva ja häilyvä kuin veteen piirretty viiva.

Takaisin rakkauteen

Joskus unohdan miten etuoikeutettu olen, usein en yksinkertaisesti edes uskalla ajatella sitä. Sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen, mikä Suomessa tuntuu lähinnä ironiselta vitsiltä. Silti moni seikkailijatar varmasti tunnistaa tämän takana piilevän totuuden.

Kun sitä remuaa maailmalla, kaikki on kaunista ja mukavaa kunnes sairastuu, kunnes tulee vastoinkäymisiä tai kunnes väsyy puhumaan vierasta kieltä. Silloin lentolippu Suomeen on kuin avain taivaaseen, puhtaaseen ja turvalliseen maahan, jossa saa rakastaa ketä haluaa.

”Sydän päättää” on tatuoituna kylkeeni, ja uskon siihen edelleen, vaikka tatuoinnin viesti on vuosien saatossa muuttanut merkitystään. Nykypäivänä näen siinä jopa uudenlaista viattomuutta ja puhtautta, ja tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että ylipäätään saan antaa sydämeni äänelle niin suuren tilan ja arvon elämässäni.

Kuvat: ©Arno Enzerink / www.stockphotography.nu

Tags:

Sukeltava introvertti seikkailijatar. Asunut lähes koko aikuisikänsä ulkomailla ja tällä hetkellä majailee pienellä saarella Filippiineillä, jossa vetää miehensä kanssa jooga- ja sukellusretriittejä. Sydäntä lähellä ovat uudet kulttuurit, kokemukset, matkailu, hiljaiset maisemat, jooga, meditointi, laitesukellus, kirjoittaminen ja omiin ajatuksiin uppoutuminen. Haaveissa oma retriittikeskus ja Kombuchan teon opettelu.

2 Comments

  1. Ihana ja silmiäavaava kirjoitus! Mutta juuri noinhan se on. Itse ajattelin ensin, että olipa naiselta tyly ja ehkä vähän kylmäkin kommentti. Sitten kun ymmärtää sen kulttuurin ja elämäntilanteen siellä taustalla, niin hänen kommenttinsa tuntui osittain jopa ihan järkevältä. Toisille rakkaus on ruusunterälehtiä ja vaahtokylpyjä ja rakkaudentunnustuksia auringonlaskiessa, toisille se on jotain paljon käytännöllisempää.

    • Kiitos Miija! Niin se aina menee matkustellessa, että yllättävätkin asiat ovat yhtäkkiä ihan järkeviä kun näkee asioiden uudet puolet. Rakkautta voi tosiaan olla myös taloudellinen huolenpito. Oikein rakkaudentäyteistä kevättä sinulle! 🙂 – Kaisa

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.