Totuus pöydälle: Matkustus ei ole aina mukavaa

Kerro kaverille!

Sosiaalinen media on pullollaan valkoisia hiekkadyynejä, vaaleanpunaisia taivaanrantoja ja kristallinkirkkaita laineita. Onko matkailu tosissaan vain kuplivaa ja kauniita ruoka-annoksia? Omasta puolestani voin todeta, että ei todellakaan. Kyllähän me jo tiedämmekin, etteivät sosiaalisen median kiiltokuvat kerro koko totuutta. Minäpä kerron!

Oma matkailuni on pääosin koostunut reppureissauksesta ja paikallisten luona oleilusta. Näihin ei useinkaan liity kuplivaa juomaa tai Instagram-feediin sopivia lounaita. Sen sijaan olen saanut nauttia caipirinhasta, johon limet poimitaan tuoreeltaan omasta puutarhasta, sekä brasilialaisen äidin kokkaamista, hemmetin herkullisista, myöhäisistä illallisista.

Kulttuurit kohtaavat

Matkaillessa olet enemmän tai vähemmän kosketuksissa paikallisen kulttuurin kanssa. Itse olen monesti ollut aina vähän enemmän, mikä on ollut todella rikastuttavaa. Kulttuurien kohtaamisessa on kuitenkin myös sopeuduttava, eikä se aina ole helppoa. Paikallisten luona majoittuessani on mielestäni reilua, että minä sopeudun ja noudatan heidän rutiinejaan. Olenhan toki myös äärimmäisen kiinnostunut oppimaan paikallisesta kulttuurista, joten motivaatio sopeutua on kohdillaan. Se ei tarkoita, etteikö vastoinkäymisiä olisi. 16-vuotiaana Argentiinassa itkin, kun en ymmärtänyt espanjaa, eikä kukaan ymmärtänyt minua, oli yksinkertaisesti kova koti-ikävä ja paha olla. Samassa paikassa alkuun viljelin rakastamaani rankkaa sarkasmia tietämättä, ettei sitä juurikaan siellä suunnalla käytetä, saati ymmärretä. Kyllä siinä sai jälkeenpäin selitellä. Suomessa asioista puhutaan suoraan, jossain muualla taas väärinymmärrysten opettamana seuraan valppaampana missä mennään.

Elämää herroiksi köyhyyden keskellä

Kaakkois-Aasia on optimaalinen paikka reppureissata muun muassa alhaisen hintatason ja palmurantojen vuoksi. Jo eurolla saa herkullisen aterian katukeittiöstä ja herroiksi voi elää vähällä – meidän vähällä. Paikallista elintasoa on hankalaa seurata vierestä, kun itse vetää lonkkaa ja ryystää pillillä kookosta.

Kambodzassa vuokrasimme oman villan keskeltä maalaisseutua. Tuntui pahalta nukkua pehmoisessa sängyssä, kun naapurit asuivat puisissa hökkeleissä lähes taivasalla. Samalla tontilla asuva hostimme Mengli oli rakentanut villan aivan itse ja lohdutti tietää, että maksamme vuokraa paikalliselle. Naapurustomme lapset ovat iloisimpa veijareita, joita olen tavannut, aina hymyssä suin tervehtimässä. Sitä niin kovin toivoo, ettei heidän aito ilonsa koskaan hyytyisi ja että he hymyilisivät läpi elämän.

Tuk tuk -kuskimme skootteri hajosi aamutuimaan matkalla Angkor Watin temppelille. Auringonnousu jäi näkemättä, mutta jos ongelmat ovat tätä luokkaa, tietää olevansa todella onnekas. Kuskillemme skootteri on kaikki kaikessa, ainut työväline. Tuntuu tekopyhältä sanoa, kuinka hankalaa on katsoa paikallista ahdinkoa. Itse kun voin hetkenä minä hyvänsä heittää rinkan selkään ja lähteä kauniille Koh Rongin paratiisisaarelle nauttimaan hiekkarannoista, joita paikalliset kambodzalaiset eivät välttämättä koskaan tule näkemään. Maailman epäreiluus vihastuttaa.

matkustus
Tarina Instagram-kuvan takaa: Olin ollut pari päivää ilman suihkua, sillä hostellissamme oli vesikatkos. Olin myös oksentanut edellisen yön ruokamyrkytyksen kourissa.

Instagram-maailman toinen puoli

Visuaalisena peipposena olen hiljattain ihastunut ja alkanut toden teolla opettelemaan valo- ja videokuvausta. Ilmaisen itseäni kameraa käyttäen ja rakastan ikuistaa hetkiä, mutta joissakin tilanteissa en vain kehtaa vetää kallista kameraani esiin. Hävettää, kuinka hyvin asiat ovat, joten sitä koittaa piilotella. Instagramissani näette kuvan valkoiselta hiekkarannalta, turkoosi meri lainehtii taustalla. Toinen puoli totuudesta on rottia, torakoita, vesikatkoksia ja yöbusseja, mitkä eivät tosin yhtään vähennä kauniiden kokemusten arvoa.

Koti-ikävä yllättää

Oma lukunsa ovat ne hetket, kun ikävä Suomeen yllättää. Läheisten kanssa vietetyn ajan lisäksi haaveilen aika ajoin myös suomalaisesta ruoasta, jopa Pad Thain luvatussa maassa. Myös hirsimökki ja metsän rauha kelpaisi hektisen Siem Reapin jälkeen. Käyn levottomaksi, jos viivyn koti-Suomessa liian kauan, mutta maailmalla ikävöin. Kaikkea ei voi saada.

Matkan päällä mikään ei ole koskaan varmaa. Reissua voi toki suunnitella oman mieltymyksen mukaan, mutta maailmalla hommat eivät aina toimi yhtä säntillisesti kuin Suomessa. Suunnitelmista huolimatta mitä vain voi tapahtua, joten itse olen ottanut rennon asenteen enkä tiedä edes huomisesta. Ajatus siitä, että mitä vain voi tapahtua, on ihanan jännittävä.

Hetkeäkään en vaihtaisi

Huolimatta pienistä koettelemuksista reissaaminen on heittämällä kaiken tämän arvoista. Edellä mainitsemista en näe uhrauksena muuta kuin läheisten kanssa menetetyn ajan. En vaihtaisi yhtäkään seikkailua pois, sillä jokainen niistä on muokannut minua ihmisenä parempaan suuntaan. Matkustamisen arvokkaita oppitunteja ei pänttäämällä opi, ne täytyy elää.

 

Kerro kaverille!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top