Työmatkailijana tien päällä

Kerro kaverille!

Kaksi vuotta sitten ymmärsin, että haluan matkustaa vuodessa enemmän kuin mitä vuosilomien ja satunnaisten palkattomien kuukausien kautta pystyisin.

Vuoteen 2015 mennessä olin jaksoittain paiskinut kovasti töitä, että pääsisin käyttämään vapaita viikkoja ja kuukausia matkustaakseni, kokeakseni erilaisia kulttuureja ja näkemään maailman jokaista kulmaa ja kukkulaa. Samaan aikaan olin rakentamassa uraa markkinoinnin parissa ja halusin tehdä kaikkeni sen eteen, että minusta tulisi, ja että ennen kaikkea pysyisin markkinoinnin huippuosaajana. Boheemi elämä tien päällä ja kovan luokan uranainen on yhtälö, joka saattaa kuulostaa vaikealta ratkaista.

Sen sijaan, että olisin tuttuun tapaan seurannut ensimmäistä päähänpistoa, lopettanut työni ja siirtynyt täysipäiväiseksi matkustajaksi (mikä vieläkin pysyy unelmana), päätin löytää itselleni työpaikan, jonka kautta voisin matkustaa joka ikinen viikko. Tästä alkoi täydellisen reissutyöpaikan etsiminen. Vuosi sitten, syksyllä 2016, löysin itselleni paikan, missä saan matkustaa niin paljon kuin jaksan!

Mitä teen työkseni?

Tänä päivänä toteutan kahta unelmaani samaan aikaan; työskentelen täysipäiväisesti markkinointi- ja viestintäpäällikkönä yrityksessä, joka on erikoistunut kamerateknologiaan ja robotiikkaan, ja saan matkustaa joka viikko työn parissa.

Yritykseni pääkonttori sijaitsee Suomen Silicon Valleyssä, Keilaniemessä, mutta koko Euroopan markkinat ovat meidän vastuullamme. Tämä tarkoittaa luonnollisesti, että Euroopan isoimmat markkinat, kuten Saksa, Ranska ja UK ovat suuremmassa fokuksessa kuin Suomi – mikä taas johtaa matkusteluun! Työmatkoilla tapaan jälleenmyyjiä, mediaihmisiä ja vaikuttajia ympäri Eurooppaa ja saan oppia, miten muut maat toimivat ja tekevät bisnestä. Aivan super ihanaa!

Se, mitä en aluksi kuitenkaan ymmärtänyt, mutta mitä on tullut esiin sitä mukaan mitä enemmän olen matkustellut tämän vuoden aikana, on miten rankkaa matkustelu ja uusien asioiden sisäistäminen on pitkässä juoksussa. Vuosi sitten et olisi ikinä kuullut suustani sanat “liikaa matkustelua”. Tänään harkitsen joskus sanovani niin…

Työmatkailun pimeä puoli

Paljastan teille nyt neljä asiaa, mitä olen työmatkustajana oppinut. Neljä asiaa, jotka työmatkailun kuherruskuukauden jälkeen alkoivat ärsyttää minua suunnattomasti. Mutta Seikkailijattaret, älkää huoliko, minulla on näihin myös ratkaisu (skrollaa alas):

1. Matkalaukusta eläminen

Käsimatkatavaralaukkuni makaa avattuna makuuhuoneen nurkassa. Pohjalla on pari käyntikorttia, läppärin laturi, matkustamoon hyväksytty meikkipussi ja ryppyinen bleiseri. Puhtaat alusvaatteet heitän sekaan iltaa ennen uutta reissua. Nykyään pakkaaminen on se välttämätön pahe, viesti siitä, että seuraavana aamuna täytyy herätä aamuviideltä ja matkustaa kohti päivää täynnä palavereita.

Pakkaaminen ja purkaminen menevät nykyään autopilotin kautta, eikä samalla innolla kuin ennen, kun jopa matkalaukun näkeminen sai ihon innosta kananlihalle.

2. Myöhästynyt lento

Ennen työmatkustelua en osannut ymmärtää, minkä ihmeen takia matkustajat hermostuivat myöhästyneistä lennoista (paitsi jos on tiukka vaihtoaika jatkolennolle). Aamulennon myöhästyminen tarkoitti enemmän aikaa katsoa nousevia lentoja ja unelmoida tulevasta lomasta – paluulento taas tarkoitti myöhästyneen paluun arkeen, mikä ei ollenkaan ollut minua vastaan. Nykyään huomaan itsessäni hermostuneisuutta, kun kaiuttimista kuuluu koneeseen nousun myöhästymisestä. Väsyttää pitkän päivän jälkeen ja haluan kotiin, omaan sänkyyn ja oman miehen kainaloon! Sitä paitsi, seuraavana päivänä on taas uusi työpäivä.

3. Matkustelu lisää työtaakkaa

Matkustaminen pitkittää päiviä. Niin kuin mainitsin, työmatkat tehdään useimmiten aamuvarhaisesta iltamyöhään. Silti omat työt jäävät tekemättä ja pitää saada tehtyä, joko illalla lentokentällä, koneessa tai muussa välissä – muuten tehtävät kasaantuvat seuraavalle oikealle toimistopäivälle. Olen siis nykyään se tärkeilijä joka hakkaa sähköposteja koneessa vielä kymmeneltä illalla.

4. Sosiaalinen elämä

Kun (näin nätisti sanottuna) lähestytään 30 ikävuotta, on muutenkin vaikeaa löytää yhteistä aikaa kavereille aikataulujen, harrastusten, perheen ja häslingin keskellä. Lisätään vielä 1-3 päivän poissaolo/matkustelu jokaiseen viikkoon ja *puf*, viikko on ohi. Onneksi ystävät ymmärtävät tilanteen ja hyväksyvät, että näkemiset jäävät minun ehdoilleni tässä kohtaa elämäämme.

Kaikki on itsestä kiinni

Tämä saattaa kuulostaa hirveän synkältä – mitä se joskus onkin – mutta vähän aikaa sitten tajusin, että se, miten suhtaudun tähän matkusteluun ja työtäni kohtaan on ihan itsestäni ja asenteestani kiinni! Matkailuun ja työmatkailuun voi suhtautua taakkana tai sitten jatkaa positiivisella seikkailuhengellä, vaikka kyseessä olisi vain työmatka. Voin itse päättää, vaikuttaa ja keskittyä jokaisen matkan hyviin puoliin.

Tiukoista aikatauluista huolimatta päätin jatkaa olemaan henkilö, joka näkee sateenkaaren kesken myrskyn – koska sellainen minä olen.

Rakastan nykyään tunteja lentokoneessa, kun olen matkalla kotiin, päivän työt on ehkä tehty tai sitten ei. Voin joko tehdä töitä hymyillen, viinilasi kädessä ja lempimusa kuulokkeissa tai rentoutua koko matkan. Työt voi aina odottaa seuraavaan päivään. Valinta on minun.

Voin myös tehdä työmatkoista minun omia seikkailuja. Seikkailijana tärkeintä on pystyä identifioimaan maailman ihanuudet ja erilaisuudet; näin pikkuhiiren keskellä Lontoota, tapasin ihanan ranskalaisen pariskunnan, jolla oli satoja kysymyksiä Suomesta, söin oikeata Italialaista pizzaa lounaaksi ja jäin kiinni Monacon ruuhkaan moneksi tunniksi. Nämä ovat asioita jotka korostavat kulttuurien erilaisuudet ja ihanuudet.

Seikkailun ja oman asenteeni takia työmatkailu on ihan parasta mitä nykyään tiedän – enkä voisi nähdä itseäni työpaikassa jossa minulla ei olisi mahdollisuutta siihen. Ja hei, avattu matkalaukku lattialla viestii aina seikkailusta, eikö vaan? 😉

Kuvat ja teksti: Malin Lundsten

UUTTA! Seikkailijattaret-verkosto antaa jokaiselle matkustavalle naiselle mahdollisuuden kertoa tarinansa tai jakaa vinkkinsä. Verkostossa julkaistaan editoimatttomia lukijoiden tarinoita, lukijoidemme aidolla äänellä jaettuja matka-aiheisia juttuja.

Kerro kaverille!