Parhaat reissumuistot eivät aina liity henkeäsalpaaviin maisemiin tai edes päräyttäviin kokemuksiin. Usein matkojen arvokkaimmaksi anniksi nousevat ympärillä olleet ihmiset. Joskus sen ymmärtää vasta vuosien jälkeen.
Yksin reissaaminen kasvattaa. Se opettaa, että pärjää yksin missä tahansa ja kaikesta selviää. Pariskuntana reissaaminen sen sijaan on usein helppoa ja rentouttavaa. Silti suosikkireissumuistoni on tehty yhdessä ystävien kanssa. Jos ollaan rehellisiä, kaveriporukassa tehdyt reissut ovat niitä hauskimpia!
Working Holiday -vuoteni Australiassa lähestyi loppuaan ja kaipasin tyyppejä, joiden kanssa jakaa tuleva Australian itärannikon road trip. Paitsi kustannukset ja ajamisen, halusin jakaa myös kokemukset. Yksin reissatessa matkoista tulee salaisuuksia oman mielen arkistoihin.
Onneksi matkaseuran löytäminen ei ole reppureissaajien kansoittamassa Australiassa vaikeaa. Nykyään löytyy myös jos jonkinlaista nettisivustoa ja sovellusta sopivan matkakumppanin löytämiseen.
Kaveriporukassa reissuun
Matkaan lähti neljä tuoretta tuttavuutta eri puolilta Eurooppaa. Toisella puolella maailmaa pelkkä eurooppalaisuuskin voi olla iso yhdistävä tekijä. Sitäkin tärkeämpi yhteinen nimittäjä meille oli seikkailunnälkä. Kaikille meille Australiassa reissaaminen oli suuri unelma, jota olimme lähteneet toteuttamaan.
Kolusimme Sydneyn nähtävyyksiä. Ihailimme loputonta rantaviivaa. Vaelsimme vuorilla ja uimme vesiputouksilla. Ratsastimme hevosilla hiekkarannalla. Kruisailimme jeepillä maailman suurimmalla hiekkasaarella.
Edessä 2500 kilometriä avointa tietä, aikaa vajaa pari kuukautta ja neljä tyttöä täynnä odotuksia, innostusta ja huumaavaa vapaudentunnetta. Ikimuistoisen tyttöjen reissun resepti ei paljon muuta vaadi.
Matkanteko yhdessä tyttöjen kanssa toi matkaan kumppanuuden ulottuvuuden ja erilaista stimulaatiota. Ihmeellisten paikkojen näkeminen myös toisten silmin valaisi lisää myös omaa kokemusta.
Reissukaverit tekivät road tripistä helpomman ja stressittömämmän. Joku oli hyvä ajamaan, toinen navigoimaan, kolmas kokkailemaan. Oli myös mukavaa, kun oli joku levittämässä aurinkorasvaa ja joku vahtimassa rinkkaa, kun käy vessassa. Ja mikä parasta, itsestä sai muitakin kuin selfiekeppikuvia!
Yhdessä reissatessa tulee kokeiltua toisten yllyttämänä asioita, joihin ei välttämättä muuten lähtisi mukaan. Opetin saksalaisen tytön snorklaamaan, ja toisen tytön houkuttelimme surffaamaan. Itse opin ainakin sen, että Nutellaa voi syödä milloin tahansa ja mieluiten suoraa purkista.
Poppi soi ja nauru raikasi, kun kruisailimme pitkin rannikkoa. Australian pitkät välimatkat taittuivat nopeasti, kun tarinaa riitti syvällisestä tyhjänpäiväiseen. Vaihdoimme reissutarinoita ja vertailimme kotimaita. Inside-läpät elävät vielä tänäkin päivänä. Emme me toistemme taustoista paljon puhuneet, vaan opimme tuntemaan toisemme sellaisina kuin olimme juuri sillä hetkellä. Elämä tien päällä tapahtuu nyt ja tässä.
Kaveriporukalla läpi Australian itärannikon
Road trip Australian itärannikolla oli täynnä hetkiä, jolloin teki mieli nipistää itseään. Olen oikeasti täällä, tekemässä unelmistani totta!
Kolusimme Sydneyn nähtävyyksiä. Ihailimme loputonta rantaviivaa. Vaelsimme vuorilla ja uimme vesiputouksilla. Ratsastimme hevosilla hiekkarannalla. Kruisailimme jeepillä maailman suurimmalla hiekkasaarella. Purjehdimme paratiisimaisessa Whitsundays-saaristossa delfiinien hyppiessä ympärillä. Opettelimme surffaamaan. Ihmettelimme Australian omituisia otuksia ja seikkailimme sademetsissä. Hiekkalautailimme alas hiekkadyynejä. Metsästimme Nemoa Isolla Valliriutalla. Kun auto oli saatu yöksi parkkiin, nostimme maljoja elämälle auringonlaskussa. Usein nukahdimme ja heräsimme aaltojen loiskeeseen. Matkaan mahtui niin monta hetkeä, jolloin sieluni huokaisi onnesta.
Hienoja kokemuksiakin vahvemman muistijäljen on jättänyt esimerkiksi se hulvaton ilta, kun tanssimme kirkkaassa kuutamossa autiolla rannalla humalassa sekä viinistä että elämästä.
Vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, että tämän reissun parasta antia eivät olleetkaan pelkästään ne kokemukset, joita toki vaalimme loppuikämme. Ennen kaikkea sain kunnian tutustua kolmeen erilaiseen, mutta pohjimmiltaan samanhenkiseen uuteen ystävään ja jakaa sekä reissun huippuhetket että kommellukset heidän kanssaan.
Hienoja kokemuksiakin vahvemman muistijäljen on jättänyt esimerkiksi se hulvaton ilta, kun tanssimme kirkkaassa kuutamossa autiolla rannalla humalassa sekä viinistä että elämästä. Se, kun lauloimme täyttä kurkkua autossa kliseisiä renkutuksia, ja ne hetket, kun valvoimme myöhään yöhön juoruten ja nauraen, kun kukaan ei saanut unta. Matkaseura teki pilvisestä päivästä mitäänsanomattomassa tuppukylässäkin ikimuistoisen.
Lukuvinkki Seikkailijattarissa: 10 vinkkiä ensimmäiselle sooloreissulle
Valitse matkaseura huolella
Pitkälle matkalle lähteminen lähes tuikituntemattomien kanssa ei ole riskitöntä, sillä toimeen on tultava. Pientä jupinaa kummempaa eripuraa ei koskaan tullut. Ei, vaikka olimme tiiviisti yhdessä lähes 24/7, ja toisten ärsyttävät tavat kyllä tulivat tutuiksi. Kun kiinnostuksen kohteet eivät joskus osuneet yhteen, osa lähti rannalle ja osa festareille. Miksi tuhlata aikaa riitelyyn, mehän elimme unelmaamme! Kaikki olivat pakanneet mukaan roppakaupalla kärsivällisyyttä, avoimuutta ja kunnioitusta.
Sitä mukaa kun pohjoiseen ajaessa eukalyptuspuut muuttuivat banaanipuihin ja ilma kostean trooppiseksi, hyvästien aika lähestyi.
Matkalla tulee vastaan niitä, joiden kohdalla tietää, että tiet tuskin tulevat enää kohtaamaan. Toiset, vieraan maan haasteissa testatut ystävyydet voivat kuitenkin olla yllättävän vahvoja. Unohtumattomien kokemusten jakaminen liimaa yhteen.
Muistojen side on voimakkaampi kuin tuhansien kilometrien etäisyys tai maiden väliset rajat. Vaikka emme ole nähneet toisiamme vuosikausiin emmekä pidä säännöllisesti yhteyttä, tiedän, että kun joskus lähden Ranskaan, Saksaan tai Tanskaan, minulla on siellä sohva ja ystävä.
Ystävät ympäri maailmaa ovat rikkaus, ja mahtavat seikkailut yhdessä ystävien elämän suola. Australian rannikko on mieletön, mutta tästä reissusta ikimuistoisen teki matkaseura.