En uskonut koskaan meneväni naimisiin. Elämä yllätti, ja Australian matkalla vastaan tuli mies, joka kesytti levottoman seikkailijasielun. Reilu vuosi sitten sanoimme tahdon palmun alla Australian tropiikissa.
Avioliittoon seilaaminen ei koskaan ollut meille tärkeää suhteen virallistamisen takia. Enemmänkin kyse oli siitä, että halusimme juhlia rakkauttamme, yhdessäoloa ja lupausta siitä, että pysymme toistemme vierellä koko loppuelämän.
Kun muutaman vuoden seurustelun jälkeen päätimme pamauttaa naimisiin, piti pikkuhiljaa alkaa suunnitella hääjuhlaa. Koska perheet asuvat maapallon vastakkaisilla laidoilla, se ei ollut aivan yksinkertaista. Mielessä kävi kahdenkeskinen karkumatka kaukaiseen paratiisiin. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että kun näin tärkeää asiaa juhlistetaan, mukaan on saatava ne lähimmät ihmiset.
Päätös moninkertaisti häiden hinnan. Samalla rahalla olisimme varmaan reissanneet maailman ympäri ja asuneet yksityisellä paratiisisaarella viikon. Mutta on asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin reissut. Meille nämä bileet eivät olisi olleet samat ilman niitä rakkaimpia tyyppejä.
Toisaalta häät paratiisissa tulivat halvemmaksi kuin kotona Melbournessa, sillä näin saimme tehokkaasti karsittua vieraslistaa. Häitä oli juhlistamassa 50 lähintä sukulaista ja ystävää Suomesta ja eri puolilta Australiaa.
Alusta asti oli selvää, että paikkana olisi palmuranta. Tarkemman sijainnin arpomisessa meni kauemmin. Päädyimme lopulta sademetsien peittämien, vuorten ja sokeriruokopeltojen ympäröimään syrjäiseen unelmien palmurantaan Australian pohjoisessa Queenslandissa. Rantaan, jossa olimme viettäneet unohtumattomia hetkiä kaksistaan ennenkin. Yhdessä häävieraiden kanssa vuokrasimme useamman huvilan suoraan rannalta.
En uskonut koskaan meneväni naimisiin. Elämä yllätti, ja Australian matkalla vastaan tuli mies, joka kesytti levottoman seikkailijasielun.
Antamalla vaikkapa hotellin järjestää häät puolestamme olisimme säästyneet monilta harmailta hiuksilta. Muotista leikatut pakettihäät rusetein koristelluine tuoleineen eivät kuitenkaan tuntuneet meidän jutultamme.
Siispä järjestimme kaiken huonekalujen vuokrausta ja seremonian kirjoitusta myöten itse. Syrjäinen sijainti ja häiden suunnittelu tuhansien kilometrien päästä toi lisähaastetta hommaan, varsinkin kun morsian on perfektionisti ja pikkutarkka kontrollifriikki. Hullun hommaa, mutta ainakin saimme juuri sellaiset juhlat, jollaiset halusimme, aina pienimpiä yksityiskohtia myöten.
Meidät vihki herttainen vanha hippi, siviiliviranomainen lähikylästä. Juhlat olivat rennot ja hippihenkiset ilman turhaa jäykistelyä. Syötiin, juotiin, tanssittiin, loikoiltiin säkkituoleilla rannalla, imeskeltiin kookospähkinöitä ja polteltiin vesipiippuja ja tähtisadetikkuja. Koska hääpaikka oli meidän koko viikon, saimme juhlia kunnes viimeinenkin nuukahti.
Kun häät järjestää ulkomailla, läheisten kanssa tulee vietettyä aikaa myös hääpäivän ulkopuolella. Häitä edeltävänä iltana järjestimme tervetuliaisillallisen, ja muina päivinä teimme retkiä lähistön sademetsiin ja Isolle Valliriutalle.
Kommelluksilta ei häissä eikä niihin valmistautuessa vältytty. Kauhun hetkiä koettiin esimerkiksi silloin, kun halpalentoyhtiö kieltäytyi koneeseen noustessa ottamasta mekkoa matkustamoon, kun hääpäivän aamuna deletoin vahingossa soittolistan, ja kun hevonen astui häämekon päälle lähes kohtalokkain seurauksin.
Jälkeenpäin ajateltuna löytyy asioita, joita tekisin toisin. Stressaisin ja hössöttäisin pikkuasioiden suhteen vähemmän ja delegoisin enemmän.
Joka tapauksessa hääpäivä oli täydellinen ja ikimuistoinen. Tärkeiden asioiden osalta kaikki meni juuri niin kuin haaveilimme: Ilme miehen naamalla, kun hän näki morsiamensa ensi kertaa mekossaan. Kikattelu ja valmistautuminen morsiusneitojen kanssa. Perhoset vatsassa. Läheisten hymyilevät kasvot ja isän ylpeä käsivarsi, kun astelin “alttarille” eli palmun alle. Tuoreen aviomiehen liikutuksesta värisevä ääni puhetta lukiessa.
Nämä asiat ovat niitä, jotka jäivät häistä mieleen. Ei se, että soittolistalta jäi puuttumaan jokin lempparibiiseistä.
Lue lisää Annan rantahäistä Australiassa Muuttolintu-blogista.
Todella kauniita kuvia, ja ihanan hääpaikan valitsitte 🙂 Pohjois-Queensland on yksi lempparipaikkojani koko maailmassa!