Inspiraatiota maailmaa tutkivilta naisilta naisille – tiedostavamman ja kauniimman maailman puolesta!

lintubongaus

5 vinkkiä aloittelevalle lintuharrastajalle

by

Kutkutteleeko ajatus raikkaista kevätaamuista lintutornissa? Haluaisitko seurata tulevaa kevätmuuttoa, erottaa lajeja toisistaan ja oppia lisää lintumaailman monimuotoisuudesta? Aktiivinen lintuharrastaja, lintuyhdistysaktiivi ja biologi Tarja Pajari kertoo vinkkejä lintuharrastuksen aloittamiseen. Tarjan vinkeillä pääset helposti alkuun!

1. Kevät ja lintuharrastus

“Kevät on hyvä aikaa aloittaa lintuharrastus. Talvella Suomessa on vain vähän lintuja, ja keväällä muuton edetessä voi lintuja opetella tunnistamaan laji kerrallaan sitä mukaa, kun ne saapuvat takaisin.

Kevätmuutto alkaa ensimmäisillä tunnustelijoilla jo helmikuussa, ja parasta muuttosesonkia on huhti-toukokuun vaihde, jolloin monet linturyhmät ovat liikkeellä. Mitä kauempaa linnut muuttavat, sitä myöhemmin keväällä ne palaavat Suomeen. Viimeisiä muuttajia ovat Kaakkois- ja Etelä-Aasiasta paluumatkansa aloittavat pikkulinnut, kuten monet kerttuset ja lapinuunilintu. Kevääseen osuu muuton ohella myös mielenkiintoisia ilmiöitä, kuten pöllöjen öiset soidinhuhuilut helmi-maaliskuussa.

Keväällä myös lintujen tunnistaminen on helppoa, sillä esimerkiksi sorsakoiraat ovat juhlapuvussa ja näyttävät samalta kuin lintukirjojen värikkäissä kuvissa. Keskikesällä sorsat vaihtavat koreat soidinasunsta peruspukuun, jolloin ne muistuttavat naarasta. Syksyllä lintujen tunnistaminen on haastavimmillaan, sillä samana kesänä syntyneet poikaset ovat monilla lajeilla vielä alkusyksyllä nuoruuspuvussaan ja aikuiset ovat jo alkaneet sulkia talvipukuun. Lintujen tunnistamisen harjoittelu kannattaa siis aloittaa juuri nyt!”

2. Minne linturetkelle?

“Mitä monipuolisempi ympäristö, sitä enemmän lintuja. Elämyksiä voi saada sekä erikoisten lajien havaitsemisesta että suurten lintumäärien kohtaamisesta.

Linturetkien kohteet voi valita sen mukaan, mitä lintuja haluaa nähdä. Kevätmuutolla levähtävien vesilintujen ja kahlaajien seurantaan sopivat merenlahdet, kosteikot ja rantaniityt. Pikkulintuja taas tapaa metsissä ja pensaikoissa, ja kaartelevia petolintuja voi tarkkailla vaikkapa peltoaukeilla. Monet lintutornit on rakennettu hyvien lintupaikkojen ääreen, joten aloittelijan kannattaa ensimmäiseksi tarkistaa niiden sijainnit.

Helsingin seudulla helppo lähikohde on esimerkiksi Vanhankaupunginlahti, jonka monipuolisten elinympäristöjen ääreltä löytää mitä erilaisimpia lintuja. Toinen tunnettu lintualue pääkaupunkiseudulla on Espoon Laajalahti. Turun alueella helposti saavutettavia kohteita ovat Ruissalon saari Turussa ja Järvelän kosteikko Kaarinan ja Liedon rajalla. Näissä paikoissa linnut ovat tarkkailijaa lähellä ja havainnointiin riittää erinomaisesti pelkkä kiikari. Muita lintuharrastajien suosimia kohteita Turun seudulla ovat Kaarinan Kuusistonlahti ja Mynämäen Mietoistenlahti.

Ulkomailla upeita lintukohteita on valittavana loputtomasti. Lähialueilla esimerkiksi Norjan Varanginvuonon alue on monen mielestä lintuharrastajan paratiisi. Yksi alueen kuuluisista lintukohteista on Hornøyan saari, jolla sijaitsee merilintujen pesimäjyrkänne. Siellä pesii tuhansittain muun muassa lunneja, pikkukajavia ja etelänkiisloja. Lisäksi merta vastaan lähes pystysuoraan nousevat jyrkänteet ovat maisemallisestikin upea kohde. Myös Matsalun kansallispuisto Virossa on keväällä hyvä kohde: sinne kerääntyy huhti-toukokuussa suuret määrät vesilintuja ja hanhia levähtämään muuttomatkallaan kohti arktisia pesimäseutuja.”

3. Lajituntemus on kaiken a ja o

“Kaikki lähtee peruslajien hyvästä tuntemuksesta. Valitse siis vaikkapa 100 yleistä lajia, joiden tunnistamisen maastossa otat ensimmäiseksi haasteeksi. Sen jälkeen uusein lajien opettelu on paljon helpompaa. Alkuun pääset helposti vaikkapa 100 lintulajia -haasteen avulla.

Tiaiset, viherpeipot ja varpuset ovat monille tuttuja lajeja lintulaudoilta, mutta vesilintujen kanssa saatetaan liikkua jo hiukan vieraammilla vesillä. Etelä-Suomessa kannattaa opetella tunnistamaan alkuun ainakin muutamia helppoja peruslajeja, kuten nokikana, telkkä, silkkiuikku, sinisorsa, tavi ja isokoskelo. Ne ja monet muut vesilinnut viihtyvät kevätmuuton aikana usein pitkiä aikoja samoilla alueilla ja kerääntyvät isoiksi parviksi levähtämään. Eri lajien vertailu on tällöin helppoa, kun linnut ovat hyvin esillä.

Yleisimpien lajien hyvästä tuntemuksesta on suurta hyötyä eri lajien erottamisessa. Värituntomerkit ovat lintujen tunnistamisessa usein keskeisiä, mutta myös lintujen kokoa ja muotoa oppii vähitellen arvioimaan. Kun harrastukseen alkaa kaivata lisähaastetta, voi harjoitella vaikkapa päiväpetolintujen, harmaiden hanhien tai kahlaajien tunnistamista. Voi myös opetella määrittämään tuttujien lajien sukupuolen ja iän. Opiskelua kannattaa jo alussa laajentaa myös ääniin, jotka ovat usein hyödyllisiä lintujen löytämisessä ja tunnistamisessa.”

4. Kaukoputki vai kiikarit?

“Kiikari on lintuharrastajan perusvaruste, jonka valintaan kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa. Testaa aina optiikkaa kaikessa rauhassa ulkona päivänvalossa ennen ostopäätöstä ja vertaile eri malleja.

Hyvillä kiikareilla pääsee pitkälle lintuharrastuksessa, joten taustatutkimusta kannattaa tehdä. Esimerkiksi kiikarin mallin yhteydessä ilmoitettu lukema 8×30 tarkoittaa, että kiikari suurentaa kohteen 8-kertaiseksi ja objektiivilinssin halkaisija on 30 millimetriä. Jälkimmäinen kertoo kiikarin valovoimaisuudesta eli siitä, kuinka paljon valoa pääsee sisälle. Jos liikut enimmäkseen metsissä, 8-kertainen suurennos on yleensä aivan riittävä. Jos taas liikut paljon vaikkapa merellä tai harrastat muutonhavainnointia, 10 -kertainen suurennos on käyttökelpoisempi. Mieti lisäksi, tarvitsetko kiikarilta käyttövarmuutta kaikissa olosuhteissa, jolloin vesitiivis malli on luonnollinen valinta.

Kaukoputken hankintaa useimmat harrastajat alkavat pohtia silloin, kun harrastus on vienyt enemmän kuin pikkusormen eikä kiikari enää riitä. Kaukoputki tai ei, perusvarusteina linturetkillä ovat aina kiikarit, hyvä lintukirja ja muistivihko havainnoille. Hyvän lintukirjan ominaisuuksiin kuuluu muun muassa se, että jokaisesta lintulajista on esitelty useampia pukuja, esimerkiksi naaras, koiras ja nuori lintu. Esillä on myös mielellään sekä potretti että lentokuva, ja linnun elintavoista löytyy olennaista tietoa. Esimerkiksi Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut (Svensson jne. 2015) on monen lintuharrastajan perusteos.”

5. Seuraa linturetkille ja potkua harrastukseen

“Jos todella haluat kehittyä ja oppia, lähde retkelle kokeneemman harrastajan matkassa. Todennäköisesti opit yhdellä retkellä enemmän kuin lukemalla viikon lintukirjaa. Paikallisen lintuyhdistyksen tapahtumista löydät helpoimmin samanmielistä seuraa.

Suomessa toimii kaikkiaan 30 Birdlife Suomen alaista paikallisyhdistystä, jotka järjestävät myös yleisöretkiä ja toimintaa. Esimerkiksi Turun Lintutieteellinen yhdistys järjestää kuukausittaisia opastettuja lintukävelyjä Ruissalossa sekä loppukeväällä lintutorniopastuksia Järvelän kosteikolla. Osoitteesta birdlife.fi löytyy lintumaailman tuoreimpia uutisia, valtavasti harrastustietoa sekä linkit paikallisyhdistysten sivuille.

Suuri valtakunnallinen lintuharrastustapahtuma on toukokuussa järjestettävä Tornien taisto, jossa eri puolilla Suomea olevista lintutorneista pyritään havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia kahdeksassa tunnissa. Kilpailu on leikkimielinen, ja sillä pyritään tekemään lintuharrastuneisuutta tunnetuksi ja keräämään varoja linnustonsuojeluun. Tapahtuma on helppo alkusysäys lintuharrastukseen, ja tapahtumassa on erikseen myös torneja, joissa on yleisöopastus. Myös paikallisyhdistykset järjestävät lintukisoja, joissa laitetaan koetukselle niin tunnistustaidot kuin lintupaikkojen paikallistuntemus.

Lintuharrastus on valtavan monipuolinen harrastus, eivätkä siihen uppoutuvalta lopu haasteet ja kiinnostuksen kohteet kesken. Kun alkuun pääsee, edessä on loputon seikkailu upeissa luontokohteissa niin kotimaassa kuin maailmallakin!”

artikkelikuva: Ray Hennessy/Unsplash

Kauniiden asioiden fiilistelijä ja jylhien erämaisemien uskollinen ihailija. Viihtyy metsissä, vuorilla, lumessa ja raunioilla. Reissut painottuvat vaeltamiseen, kiipeilyyn ja randohiihtoon, tunnelmallisia kaupunkivierailuja unohtamatta. Juuret vahvasti lounaisen Suomen mullassa.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Palaa Alkuun