Andamaanit, mikä ihmeen Andamaanit? Intialle kuuluva Andamaanien saariryhmä tekee vaikutuksen jokaiseen matkailijaan uskomattomalla kauneudellaan.Vesi on turkoosia ja palmut kaartuvat hiekan päälle. Maisema on kuin suoraan paratiisirannalta lähetetystä postikortista, mutta pastellinen maisema on todellinen. Maanpäällinen paratiisi on löytynyt.
Yksi löytämistäni maanpäällisistä paratiiseista sijaitsee ehdottomasti Intian valtamerellä, tarkemmin Bengalinlahdella. Andamaanit eli tarkemmin Andamaanien saariryhmä tuli minulle ensimmäisen kerran tutuksi jossakin luonto- tai matkailudokumentissa. Muistan nähneeni televisiossa poikkeuksellisen häikäisevän kauniita maisemia ja mielenkiintoni heräsi. Rupesin ottamaan paikasta selvää ja mitä enemmän asiaa tutkin, sitä enemmän noille saarille halusin päästä.
Reissu toteutui jo vuonna 2010. Lennot Helsingistä kaoottiseen Delhiin, sieltä jatkolento samana iltana itärannikon likaiseen Chennaihin. Sieltä paikallisella lentoyhtiöllä kohti lopullista määränpäätä, Port Blairia.
Saarille oli vaikeaa päästä ja aikaa kului vuorokauden verran, mutta jo Havelockin saarelle päästyäni tiesin sen olleen kaiken sen vaivan arvoista. Pastellinvärinen maisema oli kuin suoraan maalauksista. Meri oli tyyni ja turkoosi. Puhtaan valkoinen hiekka. Kallellaan olevien palmujen reunustama rantaviiva ja rauhallinen tunnelma. Olin löytänyt paikan, jossa mieleni lepäsi.
Mikä Andamaanit?
Andamaanit on siis Intialle kuuluva saariryhmä, jossa Intialainen kulttuuri yhdistyy kiireettömään saarielämään. Saaria on yhteensä 550, mutta vain 26 niistä on asutettuja. Itse kerkesin reilun parin viikon reissulla tutustua saarista kolmeen; Havelockiin, Neil Islandiin ja Long Islandiin, jotka ovatkin saarista tunnetuimmat. Ensin mainittu Havelock on saarista asutuin ja myös palveluita on eniten.
Viimeiseksi mainitsemani Long Island ei vielä juurikaan ollut edes turistien tiedossa ja tuolloin saarella oli vain yksi majapaikka. Neil Island oli jotain siltä väliltä, majapaikkoja tälläkin saarella oli vain muutama. Ystäväni kanssa reissatessa meille sopi Long Islandia paremmin Havelock ja Neil, mutta jos olisin ollut reissussa vaikka romanttisesti kuhertelemassa, Long Islandilla olisi ollut ehkä ne kaikkein rauhallisimmat ja hiljaisimmat rannat.
Saarilla ei niinkään ole mainittavia nähtävyyksiä, mutta yksi maailman kauneimpien rantojen joukkoon listattu ranta, Beach nro 7, sijaitsee Havelockilla. Tuolla rannalla tosin minä ja ystäväni taisimme olla monelle intialaiselle turistille merkittävämpiä nähtävyyksi kuin kuvankaunis biitsi.
Andamaanit on sukeltajan paratiisi
Päivisin kävin sukeltelemassa tai tutkimassa paikkoja. Kaikki saaret ovat maan pinnalta käsin uskomattoman kauniita, mutta merenalainen maailma on myös aivan upea. Kävinkin saarten ulkopuolella usealla sukellusreissulla. Kirkkaat, lämpimät vedet ja paljon, todella paljon värikästä nähtävää! Näimme esimerkiksi harvinaisia minikokoisia merihevosia (pygmy seahorse). Voin todellakin suositella Andamaaneja muillekin sukeltajille.
Nappisilmäiset lapset leikkivät, koirat haukkuivat ja naiset lajittelivat pähkinöitä. Me saimme juoda tuoretta kookosmehua puusta tiputetuista kookoksista ja istua kunniapaikoilla.
Havelockilla ja Neilillä vuokrasimme pyörät. Pyöräily saarilla on todella suositeltavaa, jos haluaa lähteä tutkimaan saaria hieman tallatuimpien reittien ulkopuolelle. Mekin päädyimme intialaisen perheen pihamaalle etsiessämme kaukaista rantaa ja saimme kutsun liittyä perheen seuraan heidän puuhastellessaan omiaan pihamaallaan. Nappisilmäiset lapset leikkivät, koirat haukkuivat ja naiset lajittelivat pähkinöitä. Me saimme juoda tuoretta kookosmehua puusta tiputetuista kookoksista ja istua kunniapaikoilla. Ilman yhteistä kieltä vain ihmettelimme heidän, eri kulttuurin edustajien, tavallista perhe-elämää ja hymy riitti kommunikoinnin välineeksi. Räpsin varmaan satoja kuvia ja lupasin elekieltä käyttäen lähettää kuvia perheelle muistoksi. Niin teinkin.
Rentoa oloa Intian Andamaaneilla
Iltaisin istuskelimme bungalow-mökkiemme pihoilla, loikoilimme riippumatoissa tai vietimme aikaa reissaajaporukalla, nuotion äärellä. Muistan Neil-saaren täydelliset illat ja nuotion äärellä soitetut mandoliinin sävelet.
Muistan ehkä herkullisimman nuotiolla paistetun kalan maun, jota jokainen nuotion äärellä istuva reissaaja sai vuorollaan maistaa. Muistan maailmanparantajareissaajien rantojen siivoustalkoot ja kulkukoirien sterilointiprojektit. Muistan henkevät keskustelut ja ihanat ihmiset. Muistan jättiläismäiset ravut ja öiset, karmivat rapinat mökin kuistilla. Kaikki ihania muistoja.
Hintataso oli saarilla matala ja halvimmillaan taisin ystäväni kanssa maksaa pari euroa/hlö/vrk simppelistä, mutta sympaattisesta bambumajasta. Oma riippumatto vain mökin eteen, puiden väliin, kiinni ja elämä on aika mukavaa. Tämä on ehdottomasti paikka, jonne haluan vielä joskus palata. Toivon, että siihen mennessä liika turismi ei pilaisi saarten paratiisimaista tunnelmaa.
Jo tuolloin, vuonna 2010 oli suunnitteilla suorat lennot Bangkokista Havelockin suurimpaan kaupunkiin, Port Blairiin. Se saattaisi olla oman toiveeni kannalta kohtalokas ratkaisu. Syvä huokaus ja mieli palaa näiden kuvien ja muistojen myötä paratiisiini.