Visit Natives Anniina Tansaniassa.

Anniinan toinen koti löytyi Tansanian maasaiden luota

//
1

Kerro kaverille!

Erityisesti Tansanian maasaiden kulttuuriin perehtynyt Anniina Sandberg rakastaa Afrikan tähtitaivasta ja elää elämää seuraten omaa virtaansa. Hän on elänyt maasai-kylässä ja opetellut paikallisia kieliä, toimien nykyään myös swahilin kielen tulkkina.

1. KUKA OLET?

Olen Anniina Sandberg, 41-vuotias humaani seikkailijatar Helsingistä. Jo nuoresta pitäen uteliaisuus on vetänyt minua maailmalle, jonka vuoksi olen asunut vaihto-oppilaana Sardiniassa ja lukion jälkeen vietin välivuoden Intiassa ja Lontoossa. Tämän jälkeen päädyin Helsingin yliopistoon opiskelemaan Afrikan- tutkimusta.

Opiskelujen lomassa lähdin Tansaniaan tekemään vapaaehtoistöitä, koska halusin oppia paremmin bantu-kieliä. Tein töitä paikalliselle maasai-paimentolaisten oikeuksia ajavalle kansalaisjärjestölle. Asuin lähes vuoden lehmänlannasta rakennetusta maasai-talossa ilman sähköä, juoksevaa vettä ja käymälää. Reissullani opin puhumaan sujuvasti niin swahilia kuin maa-kieltä.

Rakkaudesta hidasta matkailua ja maailman kulttuureja kohtaan perustin unelmieni työpaikan, oman seikkailumatkatoimiston. Yritykseni Visit Natives järjestää eettisiä matkoja alkuperäiskansojen keskuuteen.

/ Visit Natives

/ Visit Natives

2. MOTTOSI TAI VOIMALAUSEESI

“Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan”. Ehkä omalla kohdallani tämä mietelause viittaa enemmänkin siihen, että on hyvä aina välillä kyseenalaistaa asioita ja katsoa elämää eri vinkkeleistä. Tapamme elää on vain yksi monista.

3. KUVAILE ITSEÄSI MATKAILIJANA. MITEN MATKUSTAT JA MINKÄLAISIIN KOHTEISIIN?

Olen ehdottomasti seikkailija! Matkoilla pyrin olemaan aina jonkun paikallisen vieraana.
Tansaniaan matkustaessa pakkaan rinkkaani makuupussin ja pystytän teltan savannille tai nukun ystävieni luona maasai-kylässä. Jos lähden Italiaan, niin asun paikallisessa sardialaisessa perheessä keskiaikaisessa kivikylässä. Kutsunkin näitä läheisiä ystävyyssuhteita Italian sukulaisiksi ja suureksi maasai-perheeksi!

Anniina Sandberg maasaiden luona Tansaniassa.

/ Visit Natives

/ Visit Natives

4. IKIMUISTOISIN KOHTAAMINEN MATKALLA

Ehdottomasti Maasai-laibonin – eli sprituaalisen johtajan ja kansanparantajan- tapaaminen Tansaniassa. Olin pitkään ilmaissut toiveeni tavata laiboni, mutta se miten tapaaminen lopulta tapahtui oli ikimuistoinen.

Olin uudenvuodenaattona 2019 Ngorongoron suojelualueella maasai-kylässä. Olimme siirtyneet ulkoilmaan syömään, koska rakastan ihailla tähtitaivasta. Kesken ruokailun minua päin alkoi lentämään suuria kämmenen kokoisia koppakuoriaisia. Niitä lensi niin hiuksiini kuin lautaselleni. Vaihdoin jopa paikkaa, mutta koppakuoriaiset lensivät aina vain minua päin seuralaiseni karttaen. Tilanne alkoi olla jo koominen.

Yhtäkkiä takanani seisoi Maasai-laiboni, joka oli saapunut tervehtimään minua. Ehkä hän toi mukanaan koppakuoriaissateen. Myöhemmin sain tavata laibonin kahdenkesken ja kysellä maasaiden luonnonlääkinnästä ja laibonin työstä profeettana. Pidän tätä tapaamista suurena etuoikeutena ja kunniana oppia alkuperäiskansojen viisautta ja elämänkatsomusta.

/ Visit Natives

/ Visit Natives

5. UNOHTUMATTOMIN SEIKKAILU TAI ELÄMYS

Erityisesti muistelen kaikkia rituaaleja, joita olen päässyt seuraamaan. Maasai-seremonioihin kuuluu usein tanssia ja syömistä. Juhlat voivat kestää monta päivää, jolloin yhdessä maasai-bomassa on on niin paljon ihmisiä, etten ikinä ymmärtänyt minne kaikki mahtuivat nukkumaan. Olen päässyt myös osalistumaan maasai-sotureiden olpul-leirille. Siellä soturit vahvistuvat syömällä lihaa, juomalla verta ja keittämällä erilaisia rohdoksia kuten motorik-keittoa.

Seikkailijattaret tapahtumat 2022.

Mainitsemisen arvoinen elämys on myös ollut päästä elämään hadzabe metsästäjä-keräilijöiden arkea. Vierailuni aikana hadzat metsästivät lepakoita, hiiriä ja yhden villisian. Itselläni oli täysi työ pysyä metsästävien miesten perässä. Aseina he käyttävät jousta ja nuolia. Joihinkin nuoliin laitetaan myrkkyä, joka tappaa isommankin eläimen.

Naisten kanssa kaivoimme juuria ja keräsimme hedelmiä ja marjoja savannilla. Hadza-naiset murskaavat apinanleipäpuun hedelmät veteen, josta saa terveellistä juomaa lapsille. Hadzat puhuvat kaunista klik-äänteitä käyttävää isolaattikieltä, jolla ei ole muita sukukieliä.

/ Visit Natives

/ Visit Natives

6. UPEIN TAI ERIKOISIN MAJAPAIKKA, JOSSA OLET YÖPYNYT?

Upeimmat majapaikat ovat luonnonhelmassa. En tarvitse mukavuuksia. Sardiniassa meillä oli tapana mennä kuumina kesäiltoina biitsille. Sytytimme ison nuotion ja nukuimme hiekalla tähtitaivaan alla. Kun asuin datoga-etnisen ryhmän luona Tansaniassa, niin nukuimme myös taivasalla. Datogojen taloissa ei ole muuten ovia lainkaan. Kuivalla kaudella he tykkäävät nukkuvat ulkona maassa, enkä ihmettele yhtään!

7. PELKÄÄTKÖ MATKOILLA JOTAIN?

Ötököitä. En kyllä kutsu sitä peloksi vaan pieneksi inhoksi. Maasaiden luona asuessa kärsin toistuvasti lintukirppujen puremista. Välillä puremat tulehtuivat kun sain niistä allergisen reaktion. Ehkä kirput tulivat patjana toimineesta kuivatusta lehmännahasta. Hyvä puoli on se, että ötökät eivät liiku päivisin, joten minun ei tarvitse kohdata inhotustani silmästä silmään.

Anniina Sandberg maasai-kylassa Tansaniassa / Visit Natives.

/ Visit Natives

8. PAIKKA, JONNE AINA PALAAT

Maasai-kylä. Siellä hörpin maailman parasta tuoreesta lehmänmaidosta keitettyä teetä ja kuuntelen tarinoita Afrikan tähtitaivaan alla. Maasait lisäävät teeheni terveellisiä rohtoja, jotka tekevät teehen ihanan kitkerän ja karvaan maun.

Maasaiden elämässä arvostan yhteisöllisyyttä. Illan suussa savannilla korviin kantautuu lehmänkellojen kilinä, kun paimenpojat tuovat karjan yöksi kotiin. Naiset lypsävät maidon kalabassi-astioihin, joista maitoon tulee savunmakua. Maasai-talossa nukun isossa perhepedissä naisten ja lasten kanssa. Talossa on maalattia ja ruohokatto, eikä ikkunoita lainkaan. Sisälle taloon otetaan yöksi turvaan myös vasikat ja karitsat, joten talossa on lämpöä ja ääntä.

/ Visit Natives

/ Visit Natives

9. PAKKAAN MATKALLE MUKANANI AINA…

Otsalampun! Minulla on ihan hirveän huono pimeänäkö. Olen nähnyt savannilla myrkyllisiä käärmeitä, hämähäkkejä ja skorpioneja. Kerran maasai-tuttuni miltei suuttui minulle, kun en ollut huomannut jalkani edessä ollutta myrkkypistin pystyssä olevaa skorpionia, jonka päälle olin juuri astumassa. Onneksi hän sai vedettyä minut syrjään. Kun myöhemmin kysyin skorpionin myrkyllisyydestä, niin hän kertoi, että en olisi voinut kävellä viikkoon.

/ Visit Natives

/ Visit Natives

10. MINKÄ NEUVON ANTAISIT MUILLE NAISMATKUSTAJILLE?

Seuraa sydäntäsi ja toteuta unelmasi. Jos sinulla on haave, niin kirjoita se ylös. Asiat ovat konkreettisempia, kun ne sanoo ääneen tai kirjoittaa. En ole tehnyt haavekarttoja, mutta visualisoin tavoitteitani. Elämän ainutlaatuisuus on sen rajallisuus – olemme täällä vain pienen hetken ja se hetki tulee käyttää hyvin.

11. MINNE MATKUSTAT SEURAAVAKSI?

Tansaniaan – tietysti!

Psst! Heräsikö kysymyksiä? Ilahduttiko artikkeli? Opitko jotain uutta? Jätä jälki kommenttikenttään, se ilahduttaa aina.

 

 

Haluatko lähteä Anniinan kanssa Tansaniaan, elämään maasai-kylässä? Seikkailijattarien omalle matkalle mahtuu vielä muutama seikkailijatar. Varaa paikkasi unohtumattomalle seikkailulle, Anniinan ja seikkailijattarien Lauran seurana. Lisätietoa matkasta löytyy täältä.  Matka siirtyi talvelta 2022 lokakuulle 2022 maailmantilanteen takia.

Kerro kaverille!

Seikkailijattaret

Seikkailijattaret on matkaileville naisille suunnattu kollektiivinen media ja matkailevien naisten yhteisö. Inspiroi ja inspiroidu.

1 Comment

  1. Vau! Hurja nainen olet ja onnekas! Olin itse tekemässä vapaaehtoistyötä Tanzaniassa viime vuoden vaihteessa ja rakastuin ihmisiin ja heidän tapaansa olla. Tänä vuonna suuntana on Oceania, joten pienen kateuden läikähdyksen sain tuntea, kun matkanne jää välistä. Ehkä joskus!

    -Noora

Vastaa

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

EDELLINEN SEIKKAILU

Postikortteja Porsangerin tuntureilta

Vicky Haltia Ranskassa laskemassa.
SEURAAVA SEIKKAILU

Terveisiä Ranskan Alpeilta: ensilumi on vihdoin täällä