Minkälaista on taittaa matka autolla Euroopasta Australiaan kolmen neliömetrin liikkuvassa kodissa asuen? Miten tällainen suuri matka mahdollistuu ja kenelle sellainen on suositeltavaa? Mitä pitää ottaa huomioon, ja mikä on tällaisessa matkanteossa parasta?
Intialaisen rannan päässä näkyy kaksi kaksikerroksista autoa, selkeää reissuautoa. Autot on parkkeerattu hiekalle, palmupuiden suojaan. Puiden väliin on ripustettu värikäs riippumatto. Näky herättää mielenkiintoni. On pakko ottaa selvää, keitä nämä ihmiset ovat. Minne he ovat matkalla, mistä he ovat tulossa? Haluan ehdottomasti selvittää tämän mysteerin, karavaanari ja pitkästä automatkasta haaveilija kun itsekin olen.
Marssin lähimmäisen auton luokse, mutta myös kauemman auton nuori pari vilkuttaa minulle. Auton pintaan on liimattu värikästä, etnisellä kuviolla varustettua tarraa. Auton kyljessä on sitäkin suurempi tarra, jossa lukee Backroad Vagrants eli vapaasti suomennettuna sivuteiden vaeltajat.
Auton edustalla hyörii pitkä, tummatukkainen nainen. Hän on Anna. Kysyn, saanko hieman kurkkia ja kysellä. Olen tervetullut. Pian parrakas ja pitkä mies astuu esiin. Miehen nimeksi selviää Heiner. Olen jo valmis hyppäämään kuokkavieraana heidän matkaansa mukaan, ennen kuin edes tutustun heihin ja heidän autoonsa sen enempää.
Olen vaikuttunut, kaikesta. Selviää, että saksalainen pariskunta on ajanut Saksasta Intiaan asti ja asuu liikkuvassa kodissaan. Haluan, että tekin tutustutte tähän inspiroivaan pariskuntaan ja heidän autoonsa.
Annetaan Annan ja Heinerin nyt kertoa tarinansa ja jakaa parhaat vinkkinsä!
Keitä olette?
Olemme Anna ja Heiner. Olemme kolmekymppinen pariskunta Saksasta. Anna on lastenlääkäri, joka on matkustellut muun muassa Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Heiner, kutsumanimeltään myös Henry, on koulutukseltaan fyysikko, mutta on tehnyt viime vuodet töitä liikemaailmassa. Henry on reissannut muun muassa moottoripyörällään ympäriinsä, mutta suostui vaihtamaan rakkaan kulkuneuvon uuteen perheenjäseneemme. Olemme tunteneet toisemme jo pienestä asti, mutta olemme seurustelleet nyt kahdeksan vuotta. Olemme toistemme parhaat ystävät.
Mikä on matkustustapanne ja suunnitelmanne? Miksi?
Määränpäämme on Australia. Tällä matkalla kaikki muu on jo muuttunut, mutta matkan päämäärä ei. Reittiä olemme muokanneet useaankin otteeseen, sen on pakkokin muuttua. Välillä eteen tulee tilanteita, jotka eivät ole omissa käsissä. Tällaisia ovat sää, poliittiset tilanteet ja jopa terveydelliset haasteet. Aina on muuttujia ja muutokselle on suotava mahdollisuus.
Tässä matkustustavassa vapaus on parasta. Meidän ei tarvitse olla riippuvaisia julkisen liikenteen aikatauluista tai muustakaan. Olemme vapaita tekemään mitä vain ja menemään minne nenä näyttäää. Voimme parkkeerata yöksi käytännössä minne vain, emme tarvitse hotellihuonetta tai edes leirintäaluetta. Koti on aina matkassa mukana.
Kertokaa matkan kuluista? Onko autoreissaaminen kallista?
Me molemmat teimme töitä pari vuotta ennen matkalle lähtöä ja säästimme rahaa. Tällaiselle matkalle lähtiessä ei todellakaan tarvitse olla rikas, tarvitsee vain järjestellä asioita. Auton hankinta ja varustelu on suurin rahareikä tällä matkalla. Matkanteko on matkan alun jälkeen halpaa. Tällä hetkellä meillä menee noin 1000 euroa kuukaudessa meidän kahden ihmisen kuluihin. Tästä summasta noin kolmannes menee polttoaineeseen. Yhdessä paikassa pidempään oleilu säästää rahaa, kun taas jatkuva tien päällä olo on kallista etenkin kalliin polttoaineen maissa. Toisaalta kulut ovat todella pienet, jos vertaa vaikka tyypillisen etelän loman kuluihin.
Tällä hetkellä meillä menee noin 1000 euroa kuukaudessa meidän kahden ihmisen kuluihin. Tästä summasta noin kolmannes menee polttoaineeseen.
Kenelle pitkä autoreissu ja autossa asuminen sopii? Miten matkaan kannattaa valmistautua?
Järkevintä tällainen tapa matkustaa on niille, jotka haluavat mennä niin sanotusti off the beaten path eli kulkea omaa tietään ja oman aikataulunsa mukaan. Ensimmäisenä kannattaa miettiä, kuinka kauas haluaa mennä. Tarpeidein ja reitin perusteella täytyy miettiä siihen sopiva auto eli liikkuva koti. Me haluamme voida ajaa jopa aavikolle ja yöpyä siellä. Tästä syystä valitsimme nelivetoauton jääkaapilla, aurinkopaneeleilla ja sisäänrakennetulla vesitankilla.
Meillä on kaikki tarvittava autossa vedestä sähköön ja ruoansäilytyspaikasta sänkyyn. Jos taas tarvitsee vain auton antamaa vapautta liikkua minne vain, mutta tarkoitus ei ole mennä sivilisaation ulkopuolelle, vaikka tavallinen VW Golf voi olla riittävä vaihtoehto. Minkä auton ikinä valitseekaan, ei kannata valita liian uutta ajoneuvoa. Uusien ajoneuvojen korjaaminen kehittymättömissä maissa on lähes mahdotonta. Helppona muistisääntönä voisi sanoa, että 80-luvun autot ovat yleensä parhaita valintoja.
Kun auto on valittu, päätä määränpää ja reitti. Mieti, minne haluat mennä. Tee tutkimustyötä: ota selvää viisumisäädöksistä, ilmastosta ja muusta oleellisesta. Etukäteisselvittely helpottaa työtä ja stressiä tien päällä. Toisaalta, olemme matkalla tavanneet myös reissaajia, jotka ovat lähteneet pitkälle autoreissulle alle kuukauden suunnitelun jälkeen. Se on myös tapa toimia. Meidän suunnitteluvaihe kesti noin 1,5 vuotta.
Missä olette tähän mennessä seikkailleet autollanne?
Autoreissumme on vienyt meidät tähän asti 17 maahan: Sveitsiin, Italiaan, Sloveniaan, Kroatiaan, Bosnia & Hertsegovinaan, Montenegroon, Albaniaan, Kreikkaan, Bulgariaan, Turkkiin, Georgiaan, Armeniaan, Azerbaijaniin, Iraniin, Pakistaniin, Intiaan ja Nepaliin. Olemme nyt olleet matkalla kymmenen kuukautta. Kuten jo sanoimme, reittisuunnitelma on muuttunut moneen kertaan. Osaksi myös siistä syystä, että haluamme pysyä yhdessä paikassa aina pidempään. Uudessa paikassa kysymme vinkkejä paikallisilta ja seikkailemme heidän vinkkiensä perusteella.
Onko automatkustaminen turvallista? Entä onko muista haasteita?
Meillä on ollut onni matkassa. Koputamme puuta, mutta tähän mennessä emme ole kohdanneet suuria ongelmia. Lähes kaikki tapaamamme ihmiset ovat olleet todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Emme ole missään kohtaa kokeneet oloamme turvattomaksi. Olemme positiivisesti yllättyneitä, miten upeita ihmisiä tässä maailmassa on.
Välillä reissustakin tarvitsee lomaa. Joskus ystäviämme huvittaa, kun kerromme menevämme vaikka Intiaan rantalomalle. Heidän mielestään olemme lomalla koko ajan.
Otamme sivuteitä ja yllättäviä käänteitä hidastaaksemme matkantekoa. Se tekee hyvää ja antaa aikaa vain olla. Välillä reissustakin tarvitsee lomaa. Joskus ystäviämme huvittaa, kun kerromme menevämme vaikka Intiaan rantalomalle. Heidän mielestään olemme lomalla koko ajan. Lomaa tämä ei ole, tämä on elämää tien päällä ja jopa tällainen voi käydä raskaaksi. Pitkät ajopäivät huonoilla teillä, suunnitteleminen ja organisointi vievät yllättävän paljon energiaa. Välillä pitää ottaa taukoa ajamisesta ja suunnittelusta. Välillä pieni hengähdyshetki tekemättä tai miettimättä mitään tekee todella hyvää.
Mikä on ollut unohtumattominta matkalla?
Ihmisten, kaikenlaisten ihmisten, tapaaminen on yksi parhaista asioista koko matkalla. Meille on näytetty pieniä kyliä ja suuria kaupunkeja, meidät on kutsuttu syntymäpäiväjuhlille ja häihin, meidät kutsutaan usein kotiin vaikka lounaalle.
Mekin näytämme kotiamme mielellämme. Moni on kiinnostunut autostamme ja matkastamme. Autoreissu ja maitse matkaaminen vievät meidät lähelle ihmisiä, elämän keskelle.
Unohtumattomimmat hetket tien päällä liittyvätkin kohtaamisiin. Emme koskaan unohda spontaania lounaskutsua Iranissa. Paikallisilla markkinoilla tapaamamme mies kutsui meidät luokseen. Hänen vaimonsa kokkasi meille maailman parhaan riisiaterian.
Pakistanissa osallistuimme kulttuuripäivään koulussa ja saimme kunniavieraiden kohtelun. Islamabadissa tapasimme vaellustapahtumassa upeita ihmisiä, joiden kanssa teimme myöhemmin lyhyempiä päivävaelluksia. Georgiassa tapasimme intialaisen pariskunnan, joka kutsui meidät luokseen Mumbaissa.
Myös kaikki lyhyet, mutta merkitykselliset kohtaamiset ovat jättäneet jäljen. Pojat, jotka ojensivat meille auton ikkunan läpi omenoita ja ajoivat pyörillään pois. Nainen, joka antoi kojustaan meille eväitä hymysuin ja kaikki muut pienet, kauniit eleet.
Miten yhteiselo sujuu tien päällä?
Matkustamme pariskuntana. Olemme olleet yhdessä jo monta vuotta, mutta emme ole koskaan viettäneet jokaista vuorokauden hetkeä yhdessä, kolmen neliömetrin kodissa. Se tuo luonnollisesti omat ongelmansa, mutta olemme pärjänneet yllättävänkin hyvin. Riitelemme silloin tällöin, mutta niin teemme kotonakin. Tärkeintä on muistaa, että olemme tässä yhdessä. Olemme tiimi. Tämän matkan aikana olemme oppineet tuntemaan toisemme enstistäkin paremmin. On upeaa jakaa tämä kokemus jonkun kanssa, rakkaan ihmisen kanssa. Tämä on elämämme seikkailu!
kuvat: Anna ja Heiner / www.backroadvagrants.com
Lukuvinkki: Kiinnostaako maata pitkin matkailu? Suuntaa seuraavaksi tänne, Road trip -juttuihimme.