Pelkotiloja: Bussikuski yritti siepata minut

Herään minibussin etummaiselta penkiltä aivot unesta tahmaisena. Vieruskaverini keräilee tavaroitaan, samoin bussin muut matkustajat. Aavistelen olevani perillä Diyarbakirissa, mutta varmistan sen kuljettajalta toistellen kaupungin nimeä. Kuski pudistaa päätään, joten istun takaisin penkkiini vähän kummeksuen sitä, että olen ainoa bussiin jäävä matkustaja. Aikataulun mukaan meidän pitäisi olla perillä, mutta toisaalta Turkissa aikataulut harvoin tarkoittavat mitään. Lähdemme uudestaan liikkeelle, ja minä yritän kurkkia ikkunoista vihjeitä siitä, missä olemme. Muutaman käännöksen jälkeen kuski

Lisää

Pelastava feikkienkeli Australian erämaassa

Moottorista on kuulunut jo jonkin aikaa kummallinen, tikittävä ääni. Se saapuu yhtä nopeasti kuin häviää, ja näin jälkeenpäin ajatellen tietoinen epätietoisuus oli ainoa lohtu liemessä, josta itsemme kohta löytäisimme. Matkaa on taitettavana vielä noin 2000 kilometriä, kun tikittävä ääni vaihtuu pikkuhiljaa aggressiiviseksi klonkutukseksi. Katsahdamme ystäväni Vickyn kanssa toisiamme ja hermostuneisuus leimahtaa kasvoillemme. Ääni käy niin kovaksi, että meidän on pakosta ajettava tiensivuun — keskellä ei mitään. Tilannekatsaus ei näytä hyvältä.

Lisää

Pelkotiloja: Kolinaa pakettiautossa

Sydän kuristaa kurkkua jo ennen kuin ehdin avata silmät. Tasainen raapiminen kaikuu pakettiauton seinissä. Näen ystäväni Vickyn pomppaavan ajajan paikalla pystyyn: ”Mikä helvetti toi ääni on?”, se kysyy. ”Aja sen päälle”, sanon miettimättä sekuntiakaan mahdollisia seuraamuksia. ”Muuten me kuollaan tänne.” Uni on poissa sillä sekunnilla. Aivot yrittävät prosessoida tapahtumia auton sisällä ja ulkona. Skannaan autoa läpi ja yritän löytää mitä tahansa kättä pidempää. Raapiminen jatkuu. Joka kerta hengitykseni tihentyy ja kohta jäljellä on

Lisää