Uudessa Onnenhetket-juttusarjassa kerromme pieniä tarinoita maailmalta. Tarinoita pienistä ja suurista hetkistä, joissa hymy nousi huulille ja joissa onnentunteella ei ollut rajoja.
Lisää
Terveiset paahtavan kuumasta Iranista! Olen Salla Kivekäs, 25-vuotias oman elämäni seikkailijatar. Olen ollut Iranissa nyt hieman yli viisi kuukautta, korona-ajat ja ramadanin ja ehkä miltei kaikki mahdolliset haasteet tähän asti selvinneenä. Sen sijaan, että kertoisin haastavista ajoista (joita nämä kuukaudet ovat todella olleet), haluan kertoa todellisesta Iranista ja siitä, mitä media ei meille näytä.
Lisää
Safariretki Zimbabwen Karibajärvellä on unohtumaton kokemus, joka vie keskelle villiä luontoa. Ihmisiä on vain vähän ja villieläimet saavat elää elämäänsä rauhassa. Paras tapa kokea järvi ja sen taika on pienen risteilyaluksen kyydistä käsin.
Lisää
Keniassa syksyllä 2019 reissannut Emilia osallistui ratsastustunnille Naivashan järven läheisyydessä. Naivasha on mainio kohde kokea Afrikan luonto ja villieläimet hevosen selästä.
Lisää
Tapahtui näin: kävelin Kiotossa iltasella. Näytin varmasti surkealta (mietiskelevä ilmeeni on ilmeisesti lähellä kuolemantoivetta, sillä minulta jatkuvasti tiedustellaan olenko masentunut/erityisen väsynyt/muuten vain epätoivoinen), sillä amerikkalainen seurue huitoi minut mukaansa. He halusivat ilmeisesti pelastaa minut harakiriltä. Uteliaisuus voitti, ja lähdin mukaan: meidät johdatettiin karaokebaariin. Tänne en yksin eksyisi. Nuori nainen minimekossa ohjasi meidät äänieristettyyn pieneen huoneeseen, jonne tilattiin juomat lankapuhelimella. Klaustrofobia iski ja koko homma kadutti. Eivät ottaneet ei-sanaa vastaan. Sosiaalinen
Lisää
Herään minibussin etummaiselta penkiltä aivot unesta tahmaisena. Vieruskaverini keräilee tavaroitaan, samoin bussin muut matkustajat. Aavistelen olevani perillä Diyarbakirissa, mutta varmistan sen kuljettajalta toistellen kaupungin nimeä. Kuski pudistaa päätään, joten istun takaisin penkkiini vähän kummeksuen sitä, että olen ainoa bussiin jäävä matkustaja. Aikataulun mukaan meidän pitäisi olla perillä, mutta toisaalta Turkissa aikataulut harvoin tarkoittavat mitään. Lähdemme uudestaan liikkeelle, ja minä yritän kurkkia ikkunoista vihjeitä siitä, missä olemme. Muutaman käännöksen jälkeen kuski
Lisää
Tämänkertaisessa Katseet kohtasivat -sarjan jutussa pääsemme kuulemaan Fin Nomads -matkablogistaan tuttujen Johannan ja Jarkon rakkaustarinan. Tämä pariskunta on viettänyt pitkän siivun yhdessäolostaan maailmalla reissaten ja tällä hetkellä he asustelevat Prahassa. Mutta miten tähän on tultu, siitä pariskunta kertoo seuraavassa haastattelussa. Aloitetaan siitä, että keitä te olette? Olemme siis Johanna ja Jarkko Oksanen. 29-vuotias Jarkko on kotoisin Karstulasta ja työskentelee teknisenä asiakaspalvelijana. Johanna on 28-vuotias Ylivieskasta kotoisin oleva kääntäjä-yrittäjä. Milloin ja missä katseenne
Lisää
Ystäväni oikeusnotaari hihittää pelkääjän paikalla. Oma pinnani kiristyy. Ei siksi, että olen kuskina ja kaveri napannut kuohuvaa, vaan siksi, että rikomme parhaillaan työnantajamme turvallisuusmääräyksiä. Olemme pimeällä liikkeellä kahdestaan: kaksi vaaleaa, vierasta kieltä keskenään puhuvaa naista Kapkaupungin vähempiosaisten lähiössä. Olemme käytännössä ryöstäneet paikallisen Sparin vihannestiskin: notkuvat ostoskassimme kielivät, että rahnaa löytyy. Ei jäänyt huomaamatta parkkiksella notkuvalta paikallisosastolta. Olemme matkalla työnantajamme braai-illalliselta takaisin yliopistomme kampukselle. Ohitimme jo sen township-tienristeyksen, jossa ei saa pysähtyä,
Lisää
Heippa! Vietän viimeisiä viikkoja talonvahtina kaverilleni täällä pienessä São João da Madeiran kaupungissa, Portugalissa (lähellä Portoa) Vuodenvaihteessa matkani jatkuu Alsaceen Ranskaan, jossa tulen jälleen työskentelemään vapaaehtoisena Workawayn kautta isäntäperheen luona muutaman kuukauden. Sitä ennen kuitenkin tässä ehdin hyvin nähdä, kuinka portugalilaiset valmistautuvat joulunviettoon. Koristevaloja on viritelty tiuhaan ympäri kaupunkia, jopa sunnuntaisin olen nähnyt kaupungin työntekijöiden asentavan valopalloja paikoilleen. Perinteikäs seimiasetelma on jo valmiina ja liikenneympyräänkin nousi juuri kimalteleva iso kuusi
Lisää
Pyöräily Euroopassa on monen seikkailijan ja seikkailijattaren unelmien listalla. Pitkä pyöräretki pitkin Euroopan monimuotoisia maastoja koettelee hermoja, mutta antaa sitäkin enemmän. Unohtumatonta kokemusta ei ole voittanutta! Täyteen pakatut sivulaukut oli kiinnitetty polkupyöriin ja olimme valmiina polkaisemaan kohti Helsingin satamaa. Sieltä ottaisimme lautan Tukholmaan, josta pyöräilisimme tuolloin vielä tuntematonta reittiä kohti Pariisia. Ranskassa meidän pitäisi kääntyä takaisin, ehtiäksemme Baltian maiden läpi syksyksi Suomeen.
Lisää
Kyllä! Ateenan joulun ja uudenvuoden tunnelma on fantastinen. Kadut on koristeltu jouluisesti, eikä niiden määrässä koskaan säästellä. Kriisivuosina tosin Syntagma-aukion joulukoristeet ovat olleet ehkä hieman tavallista vaatimattomimpia. Mutta kauniit ja tyylikkäät koristevalot tuikkivat kaikkialla. Kauppojen ikkunat koristellaan kalliista jalokiviliikkeistä lähtien. Parasta on, että kaupunki ei mene juhlapyhinä kiinni. Kreikkalaiset eivät vietä samalla tavalla joulua kuin muualla Euroopassa johtuen ortodoksiperinteestä, mutta joulupäivä on vapaa ja silloin perheet kokoontuvat yhdessä syömään. Uusivuosi
Lisää
Lähtiessäni vaihto-oppilaaksi ranskankieliseen Kanadaan, vitsailin kavereideni kanssa, että tiedä vaikka joku kanadalainen jääkiekkoilijamies siellä tulisi vastaan. Vakavammin kuitenkin itse mietin, että välttelen kaikenmaailman romanttisia kuvioita vuoden mittaisella reissullani, koska asunhan Skotlannissa, enkä suinkaan ole Kanadaan menossa muuta kuin vaihto-oppilaaksi. Opin uuden kielen, tutustun uusiin ystäviin ja palaan takaisin Skotlantiin asumaan. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin en voi kuin hymyillä silloiselle suunnitelmilleni – kuten varmaan arvaatte, niin eihän siinä käynyt ihan niin
Lisää
Satu Jokelasta välittyy Facebook-puhelun aikana rauhallinen ja varma mielikuva. Hänen puhetyylissään yhdistyvät pohjalainen murre ja latinokulttuurin sekä Lapissa vietetyn ajan jalostama leppoisuus. Tarinat vain täydentävät hahmotelmaani lehmipaimeneksi aikovasta suomalaisesta. Itsensä löytäminen saattaa kuulostaa juuri häneltä.
Lisää
Salsan latinorytmit olivat hiljalleen vaikenemassa kevätillassa Sydneyn Darling Harbourissa. ”Let’s hang out”, salsabileissä tapaamani mukava paikallinen tyyppi ehdotti illan päätteeksi. Olin saapunut Sydneyyn muutama viikko aikaisemmin, eikä minulla ollut vielä monia uusia tuttavia. Minulla ei siis ollut mitään syytä kieltäytyä ystävällisestä eleestä. ”Sure, why not”, vastasin – totaalisen tietämättä, että tästä alkaisi elämäni rakkaustarina. No, olihan siihen rakkaustarinan alkuun vielä hieman matkaa. Seuraavalla viikolla salsatyyppi lähetti tekstiviestin ja ehdotti hengailua.
Lisää
Laura Kirjokivi lähti pitkälle pyörämatkalle Euroopan läpi. Pyörä allaan hän taitti matkan Suomesta Espanjaan, keräsi samalla rahaa ihmiskaupan uhreille ja etsi itseään. Mitä matka opetti ja mitä jäi käteen? Minä: “Mä aion polkea Madridiin yksin ja nukkua teltassa.” Muut: “Et kai sä yksin, sehän on vaarallista. Mitä vaan voi tapahtua.” Minä: “Mitä vaan voi tapahtua, kun astuu koti ovesta ulos. Mun on tehtävä tämä, en voi elää ilman.” Nimeni on
Lisää
Makaan kuumalla La Barrosan hiekkarannalla silmät kiinni. Atlantin aallot kohisevat korvissani. Kuuma tuuli humisee ja pöllyttää valkoista hiekkaa. Se pistelee kasvoilla. Tuuli tulee idästä. Sitä kutsutaan levanteksi, ja se on tyypillinen tuuli Costa de La Luzin alueella. Näitä tuulia tulevat metsästämään myös leijasurffaajat ympäri maailmaa. Tunnen, kuinka aurinko kärventää vaaleaa ihoani, mutta se ei haittaa. Lisään enemmän aurinkorasvaa. Aion maata rannalla koko päivän. Minulla on siihen erinomaisen hyvä syy. Syyn
Lisää
Juttelin tulevan aviomieheni kanssa ensimmäistä kertaa Facebookissa. Olimme Erasmus-vaihto-opiskelijoina samassa tsekkiläisessä teollisuuskaupungissa, Ústí nad Labemissa, vuoden 2013 syksyllä. Minun oli pitänyt alunperin mennä Kiinaan ja miehen Prahaan, mutta olimme parin mutkan kautta päätyneet molemmat tuohon Elbe-joen rannalle rakennettuun kaupunkiin, joka sijaitsee noin 100 km Prahasta pohjoiseen. Minä olin saapunut paikalle lähes ensimmäisenä vaihtarina ja ehtinyt jo tottua neuvostoaikaisen opiskelija-asuntolan kelmeiden käytävien kupruileviin muovimattoihin, ruuhkaisiin käytäväkeittiöihin ja kolmeen mahtavaan kämppikseeni, joista
Lisää
Olen aina tuntenut itseni vähän villiksi, jopa kapinalliseksi. Haluan jättää tekemättä asioita joita “kuuluisi” tehdä ja sen sijaan tehdä sitä, mikä tekee minut onnelliseksi. Hullultahan se kuulostaa, mutta tuntuu, että tässä maailmassa oma onnellisuus täytyisi laittaa usein taka-alalle velvoitteiden edessä. Suuret unelmat ovat usein kaukaisia haavekuvia. Niin kaukaisia, ettei niitä edes yritetä tavoitella. Minä löysin onnen tehdessäni juuri sitä, mitä ei pitäisi. Löysin lempi-ihmisen, kuka vaalii hulluuttani, eikä yritä kesyttää
Lisää
Mitä tiedät psykefestareista? Mieleesi tulee kenties stereotyyppinen mielikuva metsähippeilystä trancen soidessa, mutta Euroopan psykeskene tarjoaa paljon muutakin joogasta ja hyvinvoinnista rentouttavaan musiikkiin ja taiteeseen. Aiheen asiantuntija, Elsimaria, kertoo omat tärppinsä erilaisiin kesäfestareihin.
Lisää
Sattumanvaraisissa, mielenkiintoisissa kohtaamisissa on elämän ja matkailun suola. Matkattuani pyörällä halki Euraasian, juuri tapaamani ihmiset ja heidän kanssaan vietetyt hetket ovat niitä, joita muistelen lämpimimmin. Vielä paremmin kuin kauniit maisemat, muistan kohtalon johdattelemat tapaamiset, ihmisten tarinat ja sydäntä lämmittävän vieraanvaraisuuden. Sen, kuinka onnistuin tapaamaan sielunsiskoni vieraan kulttuurin keskellä tai löytämään ihmisporukan, jonka kanssa kemiat yksinkertaisesti kohtasivat. Ne hetket ovat painuneet muistini syövereihin ikiajaksi. Tapaaminen voi johtaa mihin vain Parasta matkalla
Lisää
Voiko sydänystävä löytyä matkalta ja voiko uuden parhaan ystävän tunnistaa jo ensimmäisellä kohtaamisella? Näin kävi ainakin minulle ja ystävyyttämme on kestänyt nyt kymmenen kokonaista vuotta. Kymmenvuotispäivä tulee täyteen tämän vuoden lokakuussa. Kymmenen vuotta täyttä ystävyyttä, jonka läpi olemme seilanneet maailman merillä naurun, rakkauden ja kyynelten siivittämänä. Kymmenen vuotta ystävyyttä, jonkalaista sielunkumppanuutta en osannut edes kuvitella. Olemme kuin symbioosissa elävät siamilaiset kaksoset, vaikkakin tällä hetkellä elämme elämäämme eri pallonpuoliskoilla. Kymmenen vuotta
Lisää
Elämä tuo tiellemme ihmisiä, joista moni tallaa eteemme kovin kummallisella hetkellä ja aivan sattumalta. Etenkin yksin matkaillessani olen päätynyt tilanteeseen jos toiseen, jolloin joudun kuitenkin kyseenalaistamaan sattumaa. Tulevatko nämä kuin tilauksesta saapuneet ihmiset elämääni vain sattumalta vai onko polkuuni merkattu tiettyjä rasteja ja tiettyjä kohtaamisia jossakin suuremmassa suunnitelmassa? Onko se sitten sattuman suunnitelma, pistää nyt minut tietyillä hetkillä tiettyihin paikkoihin, vai kuuluuko minun kohdata juuri nämä ihmiset juuri näinä kyseisinä
Lisää
Elettiin syyskuuta vuonna 2012, jolloin muutin Lontooseen tekemään maisterin tutkintoa. Olin aikaisemmin saanut kandin paperit Glasgown yliopistosta, ja lyhyen Suomen pyrähdyksen jälkeen suuntasin kohti Lontoota. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa maisterinopinnoille, Hongkong ja Lontoo, ja päädyin jälkimmäiseen. Harmittelin sitä vähän, mutta Lontoon opintokokonaisuus oli minulle parempi. Tein opinnot Aasian kaupasta, ja potentiaalisia jatko-opintoja ajatellen Lontoo oli paljon fiksumpi vaihtoehto.
Lisää
Moottorista on kuulunut jo jonkin aikaa kummallinen, tikittävä ääni. Se saapuu yhtä nopeasti kuin häviää, ja näin jälkeenpäin ajatellen tietoinen epätietoisuus oli ainoa lohtu liemessä, josta itsemme kohta löytäisimme. Matkaa on taitettavana vielä noin 2000 kilometriä, kun tikittävä ääni vaihtuu pikkuhiljaa aggressiiviseksi klonkutukseksi. Katsahdamme ystäväni Vickyn kanssa toisiamme ja hermostuneisuus leimahtaa kasvoillemme. Ääni käy niin kovaksi, että meidän on pakosta ajettava tiensivuun — keskellä ei mitään. Tilannekatsaus ei näytä hyvältä.
Lisää
Minkälaista on taittaa matka autolla Euroopasta Australiaan kolmen neliömetrin liikkuvassa kodissa asuen? Miten tällainen suuri matka mahdollistuu ja kenelle sellainen on suositeltavaa? Mitä pitää ottaa huomioon, ja mikä on tällaisessa matkanteossa parasta?
Lisää
Viimeistelin keväällä 2008 yliopisto-opintojani ja mietin, mitä sitä vielä ehtisi ennen valmistumista. Keksin ehtiä vaihto-opiskelijaksi Peruun. Vaihtovuosi Limassa ja tekeillä oleva gradu Suomen ja Perun kehitysyhteistyöhankkeiden historiasta tukivat mielestäni loistavasti toisiaan. Tavoitteenani oli seikkailla ja oppia espanjan kieli kunnolla. Enpä arvannut saapuessani helmikuussa 2009 kuumankosteaan Limaan, että päätyisin kiipeilemään vuoria ja kasvattamaan kahta pientä nappisilmää Andien vuoristoon.
Lisää
En ikinä unohda sitä hetkeä, kun katsoin veden alla delfiiniä silmästä silmään. Delfiinien kanssa uiminen niiden omassa luonnollisessa ympäristössä on unohtumaton kokemus, jota vaalin koko loppuelämäni. Samalla opin kuitenkin, että myös luonnossa järjestetyillä retkillä voi olla delfiineille haitallisia vaikutuksia. Ei ole eläintä, joka kiehtoisi minua yhtä paljon kuin delfiini. Kaikki alkoi, kun kohtasin delfiinejä ensimmäistä kertaa Australian itärannikolla, kun delfiiniparvi ympäröi veneemme tuntikausiksi. Taianomainen kokemus herätti halun päästä lähemmäs näitä
Lisää
Aloitin pyörämatkani Latinalaisen Amerikan halki marraskuussa 2015. Tähän päivään mennessä olen pyöräillyt yli 14 kuukautta, mutta yksi päivä reissuni alkutaipaleelta, Argentiinan Pampalla, on piintynyt mieleeni kuin se olisi ollut eilen – päivä, jolloin olisin halunnut osata muuttaa pyöräni yksivaihteiseksi. Eräänä päivänä, kun olin pyöräillyt yli kaksi kuukautta uskomattoman ihanien kokemusten saattelemana, mitä suomalainen nainen tekee? Alkaa miettiä: “Vau! Kaikki menee aivan liian hyvin. Milloinkohan minulle sattuu jotain ikävää?” Ja ei aikaakaan,
Lisää
Olen saapunut maahan kaksi päivää aikaisemmin järjestelläkseni muuttoa. Olen Ljubljanassa tehdäkseni vuokrasopimuksen ja käydäkseni verotoimistossa juttelemassa. Haluan istuksia jokivarressa ja imeä pikkupääkaupungin tunnelmaa. Illaksi minut on kutsuttu yhteisten ystävien kautta paikallisen rockbändin solistin synttäribileisiin.
Lisää
Hey ho, Idaho! En ole juuri koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia. Vuoden vaihtuessa raapustin kuitenkin blogipostaukseen tavoitteita tälle vuodelle, ja enpä sitä kirjoittaessa vielä tiennyt kuinka nopeasti ehkä epätodennäköisin niistä tavoitteista tulisi toteutumaan. Halusin siis käydä tänä vuonna Idahossa. Olin tarkkaillut lentoja Seattleen ystäviäni tapaamaan jo useamman viikon, kun nappasin viimein tammikuun lopulla lennot. Muutaman päivän sisällä olimme jo laatineet amerikkalaisen ystäväni kanssa alustavan suunnitelman talviselle roadtripille. Lähtisimme Jacksoniin, Wyomingiin tapaamaan hänen
Lisää
Terveisiä Argentiinan auringosta! Laskeuduin aamulla Buenos Airesin kansainväliselle lentokentälle kymmenennettä kertaa. Kuinka olinkaan kaivannut tätä kaupunkia! Tuntuu kuin olisin palannut kotiin, toiseen kotimaahani. Kuuman kostea kaupunki otti meidät jälleen vastaan tuttuine tuoksuineen. Tällä kertaa saavuimme lyhyelle lomalle keskelle etelän kesää mieheni veljen häihin, joita juhlitaan ensi viikolla. En malta odottaa hääjuhlia sekä erityisesti morsiamen tapaamista, sillä olen jutellut hänen kanssaan aiemmin vain Skypen välityksellä. Näille lomapäiville on suunniteltu monet ruokatreffit
Lisää
Oli huhtikuu vuonna 2011. Queenstown oli alkanut paljastaa parhaita puoliaan. Vuoret nousivat uljaasti Wakatipu-järven rannoilta kohti taivasta. Pilvet leijuivat uneliaasti kirkkaan sinisellä taivaalla. Vehreä maisema oli alkanut hiljalleen muuttua syksyisemmäksi. Lehtivihreä teki muutostaan syyskauteen, joka värjäsi unenomaisen maiseman väriloistollaan. Sen rikkoi toisinaan ilmoille leviävä kiljahdusten jana. Hurjapäät hyppivät narunjatkeena vuorella sijaitsevalta sillalta alas. Ihmiset nauttivat loppukesän auringosta täysin rinnoin, vaikka ilmassa oli jo syksyn kirpeyttä. Kärsimättömimmät odottivat vuorien lunta jo
Lisää
En uskonut koskaan meneväni naimisiin. Elämä yllätti, ja Australian matkalla vastaan tuli mies, joka kesytti levottoman seikkailijasielun. Reilu vuosi sitten sanoimme tahdon palmun alla Australian tropiikissa. Avioliittoon seilaaminen ei koskaan ollut meille tärkeää suhteen virallistamisen takia. Enemmänkin kyse oli siitä, että halusimme juhlia rakkauttamme, yhdessäoloa ja lupausta siitä, että pysymme toistemme vierellä koko loppuelämän.
Lisää
Terveiset Saudi-Arabiasta! Tässä maassa tuli itselleni juuri täyteen yhdeksän vuotta tätä niin sanottua expat-elämää. Täällä pääkaupungissa Riadissa talvilämpötila +20c saa paikalliset vetämään talviturkiksia päälleen, kun me suomalaiset porskuttelemme vielä t-paidoissa. Täytyy kyllä myöntää, että tämä tuntuu huomattavasti kylmemmälle kuin Suomen kesän 20 astetta, täällä aavikolla kun ei ole kosteutta juuri laisinkaan. Lämpötila voi tippua yöllä jopa nollan tienoille. Viikonloppuna kävimme Edge of The World -nimisessä paikassa. Siellä naiset voivat rauhassa
Lisää
Kun lähdin pyöräilemään kesällä 2015 Tampereelta kohti Intiaa, mielessäni oli kaksi maata, jotka kiinnostivat minua enemmän kuin muut: Iran ja Pakistan. Lopulta päädyin pyöräilemään yksin naisena Thaimaasta Suomeen. Pakistaniin asti en ikinä päässyt, mutta Iran on maa, jota en koskaan unohda.
Lisää
Reppureissaajien viininhuuruisessa illanvietossa maailman suurimmalla hiekkasaarella Australian Fraser Islandilla katsoin ensimmäistä kertaa syvälle nappisilmiin, joita koristivat silmille jatkuvasti valahtavat tummat kiharat. Australian matkani oli tulossa päätökseensä. Olin menettänyt Kengurumaalle sydämeni täysin, mutta toisaalta puolentoista vuoden jälkeen olin myös valmis lähtemään kotiin. Vähänpä tiesin silloin, että toinen, koko elämän kestävä matka olisi vasta alkamassa. Kuka olisi arvannut, että tulisin hukkumaan samoihin suklaasilmiin loppuelämäni, ja että samalla Australiasta tulisi toinen kotimaani? Vaistoni
Lisää
Sydän kuristaa kurkkua jo ennen kuin ehdin avata silmät. Tasainen raapiminen kaikuu pakettiauton seinissä. Näen ystäväni Vickyn pomppaavan ajajan paikalla pystyyn: ”Mikä helvetti toi ääni on?”, se kysyy. ”Aja sen päälle”, sanon miettimättä sekuntiakaan mahdollisia seuraamuksia. ”Muuten me kuollaan tänne.” Uni on poissa sillä sekunnilla. Aivot yrittävät prosessoida tapahtumia auton sisällä ja ulkona. Skannaan autoa läpi ja yritän löytää mitä tahansa kättä pidempää. Raapiminen jatkuu. Joka kerta hengitykseni tihentyy ja kohta jäljellä on
Lisää
On päiviä, joiden voimasta maailmanjärjestys muuttuu. Jos uskaltautuu, jos muutokselle antaa luvan. Vuosi 2011 vei minut Amsterdamiin. Pyöräilin päivittäin yliopistolle pitkin kanaalinvarsia, ja vaikka päivät väitöskirjan parissa usein venyivät pitkiksi, pidin elämästäni. Paljon. Vapaa-ajallani opiskelin valokuvausta ja valokuvasin. Lopulta olin päättänyt jäädä, jatkaa arkeani yhdessä lempikaupungeistani – tervehtiä ja hymyillä tuntemattomille, hakea kukkapuskia ja herkkuja toreilta, asioita jotka eivät koskaan lakanneet ilahduttamasta. Toisin kävi.
Lisää