“Rakastuin ensin vuoriin, sitten mieheen”

Viimeistelin keväällä 2008 yliopisto-opintojani ja mietin, mitä sitä vielä ehtisi ennen valmistumista. Keksin ehtiä vaihto-opiskelijaksi Peruun. Vaihtovuosi Limassa ja tekeillä oleva gradu Suomen ja Perun kehitysyhteistyöhankkeiden historiasta tukivat mielestäni loistavasti toisiaan. Tavoitteenani oli seikkailla ja oppia espanjan kieli kunnolla. Enpä arvannut saapuessani helmikuussa 2009 kuumankosteaan Limaan, että päätyisin kiipeilemään vuoria ja kasvattamaan kahta pientä nappisilmää Andien vuoristoon.

LUE LISÄÄ

Liftaus – Villi ja vapaa! Ikimuistoisimmat liftimatkani

Liftaus on spontaania matkailua parhaimmillaan. Tien varressa odottaessa kun ei koskaan tiedä, kenen kyytiin ja minkälaisiin tilanteisiin päätyy. Ajatus saattaa hirvittää, mutta suurin osa liftaajien kokemuksista on positiivisia, ja liftimatkat täynnä unohtumattomia elämyksiä, joita muistellaan vielä vuosienkin jälkeen.

LUE LISÄÄ

Puolan Gdansk – Kukkarepputädin kaupunkikierros

Rötkötin Puolan Gdanskin hostellissa aivan liian mukavalla sängyllä ja mietin, että ainakaan en ole turisti suorittamassa pakollisten nähtävyyksien pikamarssia. Olinko enää edes matkabloggaaja? Eikö minun pitäisi vaellella kaupunkikierroksella tutkimassa kertoakseni lukijoille, millaista on soolosieluna Gdanskissa? Olin tullut sopotilaisen hotellin kutsumana muuten omatoimiselle blogimatkalle, ja kotiinpaluuseen oli vielä pari päivää. Olin varustautunut lämpöisellä neuleella ja sadeviitalla, mutta vaikken kaupunkikohdetta muutenkaan aurinkoloman perusteilla valitse, niin koti- kuin ulkomaillakin kuluneina kuukausina valunut sade

LUE LISÄÄ

Aamu-uinnilla villien delfiinien kanssa

En ikinä unohda sitä hetkeä, kun katsoin veden alla delfiiniä silmästä silmään. Delfiinien kanssa uiminen niiden omassa luonnollisessa ympäristössä on unohtumaton kokemus, jota vaalin koko loppuelämäni. Samalla opin kuitenkin, että myös luonnossa järjestetyillä retkillä voi olla delfiineille haitallisia vaikutuksia. Ei ole eläintä, joka kiehtoisi minua yhtä paljon kuin delfiini. Kaikki alkoi, kun kohtasin delfiinejä ensimmäistä kertaa Australian itärannikolla, kun delfiiniparvi ympäröi veneemme tuntikausiksi. Taianomainen kokemus herätti halun päästä lähemmäs näitä

LUE LISÄÄ

Kehoa ja mieltä hoitava Driss seuraa intohimoaan

Kuka ja mistä olet? | Who are you and where are you from? Olen Driss, 35-vuotias marokkolainen yksityisyrittäjä. Olen kiinnostunut hyvinvoinnista, surffaan, joogaan, rakastan merta ja luontoa. Olen elämäntaitovalmentaja, joka auttaa nuoria yrittäjiä löytämään elämän tasapainon ja onnellisuuden henkilökohtaisen kasvun kautta. I’m Driss, a 35-year-old Moroccan young entrepreneur, health conscious surfer and yogi, ocean and nature lover, and most importantly a life coach helping young professionals find balance and happiness

LUE LISÄÄ

SM-kalliokiipeilijä Anna Laitinen tähtää korkealle

Anna Laitinen on Suomen menestynein naiskiipeilijä sekä köysikiipeilyssä että boulderissa. Suomessa häntä pitävät vain maantieteen opinnot sekä työ Helsingin Ruoholahdessa sijaitsevalla Kiipeilyareenalla, mutta työksi muuttunut intohimo ja yhdysvaltalainen poikaystävä vievät maailmalle aina kun mahdollista. 

LUE LISÄÄ

Sumatranorangit: Vaellus Sumatran sademetsässä orankien jäljillä

Kaksi asiaa pyörii mielessäni astuessani laivaan kohti Indonesian suurinta saarta, Sumatraa: viidakko ja orangit. Haaveilen näkeväni uhanalaisia sumatranorankeja luonnossa, joten otan suunnakseni Gunung Leuserin kansallispuiston ja orangeistaan kuuluisan pienen Bukit Lawangin kylän pohjoisella Sumatralla. Bukit Lawang on 1970-luvulla perustettu sumatranorankien konservaatioalue, joka on sittemmin kasvanut suosituksi turistikohteeksi. Alueella sopeutetaan vankeudesta vapautettuja orankeja takaisin luontoon ja pyritään turvaamaan uhanalaisen lajin selviytyminen muuttuvassa elinympäristössä. Nykyisin kylä toimii myös matkaajien hang-outtina ja eri

LUE LISÄÄ

Kypseli – elämää sykkivä kaupunginosa keskellä Ateenaa

Joskus rakkaus uuteen kaupunkiin syttyy hetkessä, joskus tunteet lämpenevät hitaammin tai eivät ollenkaan. Ateenan luovin kaupunginosa, Kypseli, vei Päiviltä jalat alta pikku hiljaa, mutta sitäkin voimakkaammin. Kun matkasin ensi kerran Ateenaan vuonna 2005, kaupunki ei herättänyt intohimojani. Yritin etsiä kaupungista Brysseliä, mutta brysseliläisyyttä kovaa nousukautta eläneessä Välimeren kaupungissa ei tahtonut löytyä millään. Ruoka maistui erilaiselta, kaupunki tuoksui aivan toiselle, ihmiset puhuivat kovaäänisesti kieltä, josta en ymmärtänyt sanaakaan. Viiden miljoonan suurkaupungista

LUE LISÄÄ

Sukellus Mosambikissa – Tuijotuskilpailu meriahvenen kanssa

Kolme vuotta sitten kotini oli Mosambikissä. Suoritin siellä PADI Divemaster -tutkintoa, josta olin haaveillut jo kauan, mutta joka nyt kävi toteen uskomattomien sattumusten kautta. Mosambik oli vakavien poliittisten levottomuuksien kynsissä, joten turismia oli vähän eikä Divemaster-ehdokkaita juuri lainkaan. Niinpä minulle ja exälleni tarjoutui yllättäen tilaisuus tehdä kurssi paitsi yksityisopetuksena myös puoli-ilmaiseksi. Eräänä päivänä minä, ex-siippani ja opettajamme päätimme lähteä kolmistaan syväsukellukselle. Meri oli levoton, kun matkasimme pienellä moottoriveneellämme vaahtoavien aaltojen

LUE LISÄÄ

Pyörärikko Argentiinan Pampalla

Aloitin pyörämatkani Latinalaisen Amerikan halki marraskuussa 2015. Tähän päivään mennessä olen pyöräillyt yli 14 kuukautta, mutta yksi päivä reissuni alkutaipaleelta, Argentiinan Pampalla, on piintynyt mieleeni kuin se olisi ollut eilen – päivä, jolloin olisin halunnut osata muuttaa pyöräni yksivaihteiseksi.

LUE LISÄÄ

Suunnitelma B – isoja koiria ja vuoristorakkautta

Olen saapunut maahan kaksi päivää aikaisemmin järjestelläkseni muuttoa. Olen Ljubljanassa tehdäkseni vuokrasopimuksen ja käydäkseni verotoimistossa juttelemassa. Haluan istuksia jokivarressa ja imeä pikkupääkaupungin tunnelmaa. Illaksi minut on kutsuttu yhteisten ystävien kautta paikallisen rockbändin solistin synttäribileisiin.

LUE LISÄÄ

Valassafari Kanadassa – Unelmien täyttymys

Oletko haaveillut valassafarista, merten valtiaiden bongailusta? Jos olet matkustamassa Kanadaan, unelmasi saattaa olla lähellä toteutumistaan. Aamu alkaa tuhdilla aamupalalla. Päivä merellä on tunnetusti uuvuttava ja haluamme optimoida sen onnistumisen. Pakkaamme eväitä mukaan, koska nälkäisenä on vaikea keskittyä siristelemään luonnon luomuksia avomerellä. Päivä on loistava sanan jokaisessa muodossa. On tyyntä ja aurinko pilkahtelee puolipilviseltä taivaalta, kun lähdemme kävelemään rantaviivaa pitkin kohti laituria. Hyppäämme pienmoottoriveneen kyytiin, joka kuljettaa meidät Granville Islandille. Ostamme markettikojulta kahvit

LUE LISÄÄ

Postikortti Idahosta

Hey ho, Idaho! En ole juuri koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia. Vuoden vaihtuessa raapustin kuitenkin blogipostaukseen tavoitteita tälle vuodelle, ja enpä sitä kirjoittaessa vielä tiennyt kuinka nopeasti ehkä epätodennäköisin niistä tavoitteista tulisi toteutumaan. Halusin siis käydä tänä vuonna Idahossa. Olin tarkkaillut lentoja Seattleen ystäviäni tapaamaan jo useamman viikon, kun nappasin viimein tammikuun lopulla lennot. Muutaman päivän sisällä olimme jo laatineet amerikkalaisen ystäväni kanssa alustavan suunnitelman talviselle roadtripille. Lähtisimme Jacksoniin, Wyomingiin tapaamaan hänen

LUE LISÄÄ

Meksikon monarkkiperhosten valtakunta

Monarkkiperhosten tuhansien kilometrien vaellus Meksikosta ympäri Yhdysvaltoja ja Kanadaa sekä niiden jälkeläisten paluu takaisin Meksikoon samoihin talvehtimispaikkoihin on amerikkalainen luonnonilmiö, jolle ei löydy lajissaan vertaista muualta. Lintujen muutosta poiketen mukana ei paluumatkalla ole Meksikosta aikoinaan lähteneet monarkkiperhoset, vaan niiden jälkeläisiä, jotka löytävät talvehtimispaikat ilmeisesti hajuaistinsa perusteella. Olimme jo parin aiemman Meksikon matkan aikana harkinneet vierailua monarkkiperhosten talvehtimispaikoilla, mutta hylänneet ajatuksen. Monarkkien suojelualueet kun ovat sekä idästä että lännestä käsin hiukan

LUE LISÄÄ

Aktiivinomadi Joonas kiipeilee maailmalla

Kuka ja mistä olet? Moikka! Mä oon Joonas ja olen syntynyt Toukolassa, Helsingin Vanhassakaupungissa. Muutimme perheeni kanssa Tansaniaan kun olin 4-vuotias, jossa yhdessä nuoremman siskoni kanssa menimme kansainväliseen lastentarhaan ja opimme puhumaan englantia. Teini-ikäisenä asuin myös Namibiassa neljä vuotta ja kävin kansainvälisen lukion loppuun. Viime vuosina olen asunut vuoron perään Indonesiassa, Suomessa, Islannissa, Mosambikissa ja Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa yliopiston sekä töiden perässä. Missä olet ja mihin olet menossa? Olen tällä hetkellä

LUE LISÄÄ

Rakkauteni Mali – Henkinen kotini

Onko ihmisellä henkinen koti? Paikka, jossa ei ole koskaan aiemmin käynyt, mutta jossa tuntee heti alusta alkaen olevansa kotonaan? Tanialle Länsi-Afrikan Mali on henkinen koti.  Eräänä toukokuun alun päivänä kahdeksan vuotta sitten satuin Kaisaniemen opintoputkessa kävellessäni katsahtamaan juuri tietyllä sekunnilla oikealle. Silmiini osui A4-kokoinen juliste, jossa seisoi neljä turbaanipäistä miestä. Alla luki: Tuareg-musiikkia Malista. “Mikä on tuareg?”, kysyin itseltäni pahaa aavistamatta. Siinä hetkessä päätin: menisin kyseiseen tilaisuuteen ottamaan selvää. Olin jo aiemmin havainnut

LUE LISÄÄ

Kumppanin matkassa maailmalle – uhka vai mahdollisuus?

Rakas seikkailijatar. Sinä iloinen, itsenäinen, omatoiminen, reipas nainen! Kuinka monesti olet ideoinut, suunnitellut ja toteuttanut reissun? Kuinka monesti olet ottanut toisen mukaan matkaan ja pitänyt ohjaksia omissa käsissäsi? Mitä käy, kun irrotat kaikesta ja lähdet  vuorostasi toisen mukaan — esimerkiksi kumppanin työn perässä ulkomaille?

LUE LISÄÄ

Huone – mitä muuta voisin kaivata?

Kapkaupungissa opiskelijatalossa asuessani jaoin wc-tilat ja keittiön noin kymmenen tytön kanssa. Monelle soluasuminen voisi olla aika… stressaavaa. Mutta minä viihdyin, yllätin itsenikin. Tunsin syyllisyyttä siitä, että nautin omasta huoneestani niin paljon. En nimittäin ikävöinyt kumppanin kanssa jaettua kotia Suomessa. En uskaltanut sanoa tätä ääneen. Älkää käsittäkö väärin – en vain osannut kertoa, mitä Suomessa ollessani kaipasin. En tiennyt, mitä kaipasin. Nyt olen kerännyt hieman enemmän viisautta ja ymmärrystä siitä, mitä tarvitsen.

LUE LISÄÄ

Ashram Intiassa – Luostarielämän taikaa

Minkälaista on elämä Intian ashramissa eli luostarinkaltaisessa keskuksessa? Entä kenelle ashram-matkailu soveltuu? Tässä kokemuksia Intian Sivananda -ashramista.  Joku syksyinen ilta idea syttyi ystävän kanssa höyryävän teekupin äärellä. Mitenköhän kuukauden mittaisen reppureissauksen oheen Intiassa voisi saada lisää sisältöä? Jotain sellaista, joka saisi meidät viihtymään yhdessä paikassa pitkään elämyksiä kokien. Jotain, jonka voisi toteuttaa pienellä budjetilla, ja johon voisi yhdistää rakkaan harrastuksemme joogan. Selailimme ideoinnin sivussa lahjaksi saamaani Sivananda-joogakirjaa. Kirja tipahti lattialle ja

LUE LISÄÄ

“Ole kuin kotonasi” – tuntemattomien vieraana

Sateet olivat jatkuneet jo viikon, kun tein illalla ruokaa pienen katoksen alla italialaisen rannikkokaupungin laidalla. Olin sateesta läpimärkä ja kylmissäni. Tiesin, että telttani ja makuupussini olivat jo valmiiksi kosteita, sillä en ollut pystynyt kuivattamaan niitä sateiden vuoksi muutamaan päivään.  Yritin ajatella positiivisesti, että ainakaan minun ei tarvinnut tehdä päivällistäni sateessa. Oli jo pimeää, enkä tiennyt miten kauan kestäisi, ennen kun löytäisin sopivan telttailupaikan. Sinä päivänä olin polkenut pyörälläni sateessa 90 kilometriä

LUE LISÄÄ

Lukijat paljastavat: Silloin halusin kotiin

Kysyimme lukijoiltamme hetkistä, jolloin he ovat halunneet maailmalta kotiin. Vaikka matkalla on usein ihanaa, ikävä saattaa yllättää odottamattomissa tilanteissa. Koti-ikävää ollaan podettu niin Jamaikan reissulla ryöstön jälkeen, Islannissa hevostilalla kuin Chilessä ummikkona. Kaipuu ei aina ole sidoksissa paikkaan, vaan joskus myös seura tai sen puute voi saada kyyneleen vierähtämään poskelle. “Toissa kesänä lähdin ensimmäistä kertaa yksin reissuun. Nizzan puistoaukiolla lapset juoksentelivat vesisuihkuissa ja itku yllätti minut. Koti-ikävä oli yhtäkkiä valtava, vaikka hetki

LUE LISÄÄ

Postikortti Buenos Airesista

Terveisiä Argentiinan auringosta! Laskeuduin aamulla Buenos Airesin kansainväliselle lentokentälle kymmenennettä kertaa. Kuinka olinkaan kaivannut tätä kaupunkia! Tuntuu kuin olisin palannut kotiin, toiseen kotimaahani. Kuuman kostea kaupunki otti meidät jälleen vastaan tuttuine tuoksuineen. Tällä kertaa saavuimme lyhyelle lomalle keskelle etelän kesää mieheni veljen häihin, joita juhlitaan ensi viikolla. En malta odottaa hääjuhlia sekä erityisesti morsiamen tapaamista, sillä olen jutellut hänen kanssaan aiemmin vain Skypen välityksellä. Näille lomapäiville on suunniteltu monet ruokatreffit

LUE LISÄÄ

Vaellus Boliviassa – Hyötyliikunnalle syy!

Hetken olen kevyt. Jalkani tömähtävät kuivaan vuoren harjanteeseen vaelluksella Boliviassa. Maa pöllähtää ja tuhkaa kenkäni. Sydän hakkaa vimmatusti, mutta siitä huolimatta mikään ei estä riemuhyppyä sauvojen kera yli viiden kilometrin korkeudessa. Aurinko on päivettänyt poskipäitä ja vuoristotuuli pakottanut pukemaan toppaliivin. Leiri siintää takana jäätikköjärven rannalla ja taustalla näkyy seuraavan päivän nousu. Taustalla minua tarkkailee Huayna Potosi (6088m) — vuori, jonka vaelluksen päätyttyä olen kiivennyt asiakkaiden kanssa jo kolme kertaa. Viidennellä kerralla lupaan

LUE LISÄÄ

Hanna seikkailee eläinten kanssa

Kuukauden seikkailijatar on inspiroiva maailmanmatkaaja, joka sulautuu luontevasti kulttuuriin kuin kulttuuriin. Hanna Ahokoivu on 35-vuotias sairaanhoitaja ja klinikkaeläinhoitaja, joka on matkustanut myös lemmikkiensä kanssa pitkin maailmaa. Tällä hetkellä koti löytyy Yhdysvalloista, vaikka se on ollut myös muun muassa Ghanassa. Jääkaappinsa, kukkaronsa ja matkansa Hanna jakaa miehen ja kolmen kissan kanssa‏.

LUE LISÄÄ

Katseet kohtasivat: “Darling, are you ok?”

Oli huhtikuu vuonna 2011. Queenstown oli alkanut paljastaa parhaita puoliaan. Vuoret nousivat uljaasti Wakatipu-järven rannoilta kohti taivasta. Pilvet leijuivat uneliaasti kirkkaan sinisellä taivaalla. Vehreä maisema oli alkanut hiljalleen muuttua syksyisemmäksi. Lehtivihreä teki muutostaan syyskauteen, joka värjäsi unenomaisen maiseman väriloistollaan. Sen rikkoi toisinaan ilmoille leviävä kiljahdusten jana. Hurjapäät hyppivät narunjatkeena vuorella sijaitsevalta sillalta alas. Ihmiset nauttivat loppukesän auringosta täysin rinnoin, vaikka ilmassa oli jo syksyn kirpeyttä. Kärsimättömimmät odottivat vuorien lunta jo

LUE LISÄÄ

Unelmahäät palmun alla Australiassa

En uskonut koskaan meneväni naimisiin. Elämä yllätti, ja Australian matkalla vastaan tuli mies, joka kesytti levottoman seikkailijasielun. Reilu vuosi sitten sanoimme tahdon palmun alla Australian tropiikissa. Avioliittoon seilaaminen ei koskaan ollut meille tärkeää suhteen virallistamisen takia. Enemmänkin kyse oli siitä, että halusimme juhlia rakkauttamme, yhdessäoloa ja lupausta siitä, että pysymme toistemme vierellä koko loppuelämän.

LUE LISÄÄ

10 vinkkiä ensimmäiselle soolomatkalle

Ensimmäistä kertaa yksin matkalle lähtö jännittää. Vaikka kuinka haluaisit lähteä seikkailemaan maailmalle, ensimmäisen askeleen ottaminen soolomatkalle voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Päässä pyörii kaikkea mahdollista käytännön asioiden pahimpiin mahdollisiin pelkoihin.

LUE LISÄÄ

Postikortti Saudi-Arabiasta

Terveiset Saudi-Arabiasta!  Tässä maassa tuli itselleni juuri täyteen yhdeksän vuotta tätä niin sanottua expat-elämää. Täällä pääkaupungissa Riadissa talvilämpötila +20c saa paikalliset vetämään talviturkiksia päälleen, kun me suomalaiset porskuttelemme vielä t-paidoissa. Täytyy kyllä myöntää, että tämä tuntuu huomattavasti kylmemmälle kuin Suomen kesän 20 astetta, täällä aavikolla kun ei ole kosteutta juuri laisinkaan. Lämpötila voi tippua yöllä jopa nollan tienoille. Viikonloppuna kävimme Edge of The World -nimisessä paikassa. Siellä naiset voivat rauhassa

LUE LISÄÄ

Nainen ja pyörä yksin Iranissa

Millaista on matkustaa yksin naisena pyörämatkalla Iranissa? Kun lähdin pyöräilemään kesällä 2015 Tampereelta kohti Intiaa, mielessäni oli kaksi maata, jotka kiinnostivat minua enemmän kuin muut: Iran ja Pakistan. Lopulta päädyin pyöräilemään yksin naisena Thaimaasta Suomeen. Pakistaniin asti en ikinä päässyt, mutta Iran on maa, jota en koskaan unohda.

LUE LISÄÄ

Tyttöporukassa läpi Australian itärannikon

Parhaat reissumuistot eivät aina liity henkeäsalpaaviin maisemiin tai edes päräyttäviin kokemuksiin. Usein matkojen arvokkaimmaksi anniksi nousevat ympärillä olleet ihmiset. Joskus sen ymmärtää vasta vuosien jälkeen. Yksin reissaaminen kasvattaa. Se opettaa, että pärjää yksin missä tahansa ja kaikesta selviää. Pariskuntana reissaaminen sen sijaan on usein helppoa ja rentouttavaa. Silti suosikkireissumuistoni on tehty yhdessä ystävien kanssa. Koska ollaanpa nyt rehellisiä, kaveriporukassa tehdyt reissut ovat niitä hauskimpia! Working Holiday -vuoteni Australiassa lähestyi loppuaan

LUE LISÄÄ

Kohtalo puuttui peliin reppureissulla Australiassa

Reppureissaajien viininhuuruisessa illanvietossa maailman suurimmalla hiekkasaarella Australian Fraser Islandilla katsoin ensimmäistä kertaa syvälle nappisilmiin, joita koristivat silmille jatkuvasti valahtavat tummat kiharat. Australian matkani oli tulossa päätökseensä. Olin menettänyt Kengurumaalle sydämeni täysin, mutta toisaalta puolentoista vuoden jälkeen olin myös valmis lähtemään kotiin. Vähänpä tiesin silloin, että toinen, koko elämän kestävä matka olisi vasta alkamassa. Kuka olisi arvannut, että tulisin hukkumaan samoihin suklaasilmiin loppuelämäni, ja että samalla Australiasta tulisi toinen kotimaani? Vaistoni

LUE LISÄÄ

Nainen, matkusta…vaikka sinun ei kyllä pitäisi!

Kuinka monta kertaa yksin matkustava nainen kuulee ventovieraan suusta lauseen: “sinun ei pitäisi matkustaa yksin”? Kerran viikossa? Kerran päivässä? Maasta riippuen ehkä jopa kerran tunnissa. Toisinaan syyttäväänkin sävyyn ihmiset vaativat saada tietää, emmekö ymmärrä, että maailma on naiselle vaarallinen paikka. Että meillä pitäisi olla mies rinnallamme. Mutta miksi? Kuka tai ketkä tekevät maailmastamme vaarallisen? Vuoden 2015 joulukuussa poljin yksin Chilen Patagoniassa, kun korviini kantautui pysäyttävä uutinen: nuori, hevosella liikkunut australialaisnainen

LUE LISÄÄ

Pelkotiloja: Kolinaa pakettiautossa

Sydän kuristaa kurkkua jo ennen kuin ehdin avata silmät. Tasainen raapiminen kaikuu pakettiauton seinissä. Näen ystäväni Vickyn pomppaavan ajajan paikalla pystyyn: ”Mikä helvetti toi ääni on?”, se kysyy. ”Aja sen päälle”, sanon miettimättä sekuntiakaan mahdollisia seuraamuksia. ”Muuten me kuollaan tänne.” Uni on poissa sillä sekunnilla. Aivot yrittävät prosessoida tapahtumia auton sisällä ja ulkona. Skannaan autoa läpi ja yritän löytää mitä tahansa kättä pidempää. Raapiminen jatkuu. Joka kerta hengitykseni tihentyy ja kohta jäljellä on

LUE LISÄÄ

Lukijat paljastavat: Ikimuistoisin seikkailuni

Kysyimme lukijoiltamme heidän ikimuistoisimmista seikkailuistaan. Pelkkä matkaanlähtö yksin on jo suuri askel joillekin, todellinen mukavuusalueelta poistuminen. Seikkailijattaret ovat liftanneet maailmalla, viettäneet aikaa villissä luonnossa ja pyöräilleet pitkiä matkoja. Mukaan mahtuu myös pehmeitä suudelmia järvenrannalla. “Viidakkoseikkailu yksin Borneolla, ympärillä vain villi luonto nenäapinoineen ja partasikoineen.” -Laura “Ensimmäinen yksin tehty reissu Irlannin maaseudulle, jossa yövyin Couchsurfing-sivustolta löytämäni maailmaa nähneen miehen luona. Kokemus oli ensimmäiseni sohvasurffauksestakin, ja se oli huippu siltäkin saralta!” -Ilona

LUE LISÄÄ

Elämän lähdöistä

On päiviä, joiden voimasta maailmanjärjestys muuttuu. Jos uskaltautuu, jos muutokselle antaa luvan. Vuosi 2011 vei minut Amsterdamiin. Pyöräilin päivittäin yliopistolle pitkin kanaalinvarsia, ja vaikka päivät väitöskirjan parissa usein venyivät pitkiksi, pidin elämästäni. Paljon. Vapaa-ajallani opiskelin valokuvausta ja valokuvasin. Lopulta olin päättänyt jäädä, jatkaa arkeani yhdessä lempikaupungeistani – tervehtiä ja hymyillä tuntemattomille, hakea kukkapuskia ja herkkuja toreilta, asioita jotka eivät koskaan lakanneet ilahduttamasta. Toisin kävi.

LUE LISÄÄ