Vapaaehtoistyön toinen puoli

Hakiessamme matkoillemme entistäkin enemmän merkitystä, saatamme hyvä intentio taustalla toimia suuressa mittakaavassa väärinkin. Vapaaehtoistyö on aihe, jossa mikään ei ole aivan mustavalkoista ja jossa taustatyöllä on suuri merkitys. Mitä tulisi ainakin tietää? Keniassa asuva Viola kertoo aiheesta nyt omat ajatuksensa.

LUE LISÄÄ

Ilmiö nimeltä thru-hike

Enää edes luontoretkeily ei ole vain luontoretkeilyä, vaan harrastuksen suosion myötä myös vaelluskulttuuri on saanut omat alailmiönsä. Nyt tutustumme ilmiöön nimeltä läpivaellus, jossa pitkäkin reitti suoritetaan yhdellä kertaa päästä päähän.

LUE LISÄÄ

Verovähennys kotimaanmatkailun tueksi?

Kotimaanmatkailu on suosittua puuhaa juuri nyt, kun maat ovat sulkeneet rajojaan. Normaalioloissa monille syy lähteä kotimaata kauemmas on helpomman irtioton ja mutkattomamman lomafiiliksen saavuttamisen lisäksi hintataso. Parin viikon pakettiloma Thaimaassa tai Albaniassa lentoineen on huomattavasti huokeampi vaihtoehto kuin kotimaanmatka hotelliöineen ja ravintolaruokineen. Entäs, jos asiaa helpottaisi kotitalousvähennykseen verrattava kotimaanmatkailuvähennys?

LUE LISÄÄ

Kuinka kunnioittaa kulttuuria ja tapoja matkailijana?

Tulisiko olkapäät ja polvet peittää? Täytyykö tarjoilijalle jättää tippiä? Kummalla kädellä syödään? Kummalla puolella liukuportaita tulisi seistä? Matkailijana kohdemaan kulttuurin kunnioittaminen on paitsi ystävällistä ja reilua, on se myös eettistä. Tuntemalla kohteesi kulttuurin ja tavat, välität omalla käytökselläsi ja valinnoillasi arvostusta ja kunnioitusta paikallisia kohtaan. Kulttuurin kunnioittaminen alkaa jo matkalle valmistautumisesta: perehdy kulttuuriin ja tapoihin jo ennen matkalle lähtöä.

LUE LISÄÄ

Vapaaehtoistyö voi lisätä kulttuurien välistä ymmärrystä ja yhteistyötä ympäri maailman

Keniassa syksyllä 2019 vapaaehtoisena ollut Emilia Rodriguez kertoo, mihin asioihin hän pyrki kiinnittämään huomiota ennen kuin lähti vapaaehtoistöihin ulkomaille. Hän pääsi osalliseksi kenialaisen järjestön toimintaa ja maaseutuyhteisöä sekä asui paikallisessa perheessä. Hänestä hyvä vapaaehtoistyöpaikka voi parhaimmillaan lisätä kulttuurien välistä vuoropuhelua, syventää ymmärrystä toisistamme sekä saada meidät työskentelemään yhteisten tavoitteiden eteen.

LUE LISÄÄ

Maailma vapaaehtoisen silmin

Vapaaehtoistyö kiinnostaa monia matkailijoita. Matkoille kaivataan merkitystä ja maailmasta halutaan tehdä parempaa paikkaa. Onko vaikeassa aiheessa edes olemassa oikeaa tapaa toimia? Uusin Seikkailijattaret-tiimiläisemme, Viola Wallenius, avaa ensimmäisessä jutussaan vapaaehtoistyön maailmaa – ja puhuu omasta kokemuksestaan.

LUE LISÄÄ

Vinkkejä tiedostavampaan matkailuun

Tietoa on saatavilla paljon ja välillä tuntuu vaikealta erottaa oikeaa väärästä. Kuinka olla edes hieman parempi ja tiedostavampi matkailija? Näillä vinkeillä pääset jo pitkälle. Kun päätät lentää, valitse mieluummin mahdollisimman suorat lennot ja uudet koneet. Uusien koneiden päästöt ovat vanhoja koneita huomattavasti pienemmät. Muista kompensoida lentopäästöt. Ota mukaan mahdollisimman vähän matkatavaroita. Päästöjen suhteen lentokoneen kokonaispainolla on väliä, jokainen kilo merkitsee. Vältä turhaa lentämistä. Pidemmillä reissuilla matkusta maitse, julkisilla kulkuneuvoilla. Mieti,

LUE LISÄÄ

Kolibrit – Rakkauden ja ilon symbolilinnut

Uskomusten mukaan pienet ja värikkäät kolibrit kulkevat vapaina ajasta, kantaen mukanaan toiveita rakkaudesta, ilosta sekä onnesta. Kolibrit ovat symboloineet myös vahvuutta ja selviytymistä vaikeuksista. Niiden uskotaan muistuttavan katselijaansa elämän hetkellisyydestä ja niistä hetkistä nauttimisesta. Tämä kaikki on helppoa uskoa katsellessa aamuauringon valossa etupihamme kukissa leijuvia, värikkäitä ruokailijoita. Mutta mikä tekee kolibreista niin mystisiä? Kolibrit ovat Amerikan mantereen viehättäviä, pieniä lintuja, joiden siivet iskevät noin 50 kertaa sekunnissa ja jotka ainoina

LUE LISÄÄ

Rikastuttavat ihmiskohtaamiset

Minulla on tunne, että varmasti rakastat matkustamista tai ainakin haaveilet voivasi matkustaa. Mikä ajaa sinut tien päälle tai miksi haluaisit matkustaa? Mikä on matkustamisen parasta antia? Jo pienestä pitäen olen tiennyt, että haluan nähdä maailmaa. Kummienoni on merikapteeni, joten ihmettelin kaikkia noita paikkoja, joista postikortteja saapui nimelläni – ehkä matkustaminen kulkee veressä. Muistan myös ala-asteella koulusta saamani karttakirjan, jonka sivuja selasin onnessani mittaillen välimatkoja ja opetellen maita, kaupunkeja sekä lippuja,

LUE LISÄÄ

Vähemmän roskaa – vinkit matkalle

Maailman roskaongelma huolettaa monia. Miten omaa roskaamista voi vähentää, lomilla ja arjessa? Kasasimme parhaat vinkkimme yhteen ja kannnustamme jokaista miettimään valintojaan. Miten voit roskata vähemmän? 1. Hanki oma kestopilli, esimerkiksi kaunis bambupilli tai metallipilli. Sano ei joka puolella tarjottaville muovipilleille. Juoman voi juoda ilman pilliäkin. 2. Kanna mukanasi kankaista kestokassia, unohda muovipussit. Etenkin Aasiassa on totuttu antamaan muovipussi pienimpäänkin ostokseen. Jos sinulla ei ole omaa kestopussia, kerää ostokset yhteen isompaan

LUE LISÄÄ

Kirje itselleni

Miksi kirjoittaa itselle ja mistä kirjoittaa? Mille tuntuu lukea omia ajatuksia 20 vuoden takaa? Ovatko jotkut unelmat niin suuria, ettemme uskalla edes sanoa niitä ääneen? Muuttolaatikoita täytellessä lattialle putoaa kirjekuori, jonka näkeminen saa minut hymyilemään. Tunnistan kirjekuoren heti, mutta sen sisältöä en muista tarkkaan ulkoa. Keskeytän pakkaamisen, istahdan lattialle ja avaan kuoren. Tuttu käsiala on kirjannut paperille 15-vuotiaan tytön haaveita ja unelmia. Osa niistä tuntui silloin niin hurjilta, ettei niistä

LUE LISÄÄ

Löytääksesi itsesi, kadota itsesi

Elämme aikakautta, jonka keskellä kysymme ehkä enemmän kuin koskaan tarkoitustamme ja syytä olemassaolollemme. Mistä olemme tulleet, mihin olemme menossa ja mitä hittoa teemme täällä? Olemme viime vuosina alkaneet herätä siihen, että on paljon kaikkea muuta, mitä silmillämme ympärillämme näemme, ja että jokaisella meistä on tarkoituksemme. Silmämme (myös se kolmas) ovat auenneet, ja yhtä ärsyttävästi kuin pimeänä talviaamuna äkkiseltään sytytetty valo, olemme heränneet ihmettelemään, mitä on tapahtumassa. Elämä ei olekaan kuten

LUE LISÄÄ

Kuinka suomalaisuuteni karisi Filippiineillä

Suomi ja Filippiinit ovat kuin yö ja päivä. Kulttuuri, ilmasto ja tapa katsoa elämää ei voisi olla erilaisempi. Muutin Filippiineille tammikuussa 2015 puoleksi vuodeksi töitä tekemään filippiiniläiseen konsulttifirmaan, ja sopeutuessani saarten elämään huomasin suomalaisten tapojeni olevan vähintäänkin omituisia verrattuna filippiinojen lupsakkaan meininkiin. Saarivaltion tapoihin totuttelu vaatikin muutamia uhrauksia perusjäyhältä pohjoismaalaiselta. Aloin kävellä hitaammin. Oikeastaan luovuin kävelemisestä melkein kokonaan. Asustelin tuolloin Makati Cityssä, Manilan liikekeskustassa noin kahden kilometrin päässä toimistoltani. Koto-Suomessa

LUE LISÄÄ

Kaukosuhteessa kotimaahan: Suomi ulkosuomalaisen silmin

Miltä tuntuu palata Suomeen monen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen? Mitä pohjoinen maamme Suomi tarjoaa ja mitä ulkosuomalainen arvostaa omissa juurissaan? Havahdun lentoemännän huomautukseen ja liu´utan vielä unisena pienen ikkunani auki. Yli 20 tunnin lentämisen jälkeen, avautuu edessäni satumainen maisema yli Helsingin saariston. Aamuaurinko nousee horisontissa hehkuvan oranssina ja maalaa näkymää kehystävät pilvet hempeän pinkeiksi. Enigmaattinen näky saa liikuttuneeksi. Liitäessäni yli usvaisten, aamu-unisten peltojen, ajattelen vain onnellisena: tässä on minun kaunis

LUE LISÄÄ

Kolumni: Seikkailijuus antaa naiselle vapauden tutkia sisäistä maailmaansa

Suurimpia sisäisiä motivaattoreita sille, miksi päätin helmikuussa alkaa kirjoittaa Seikkailijattariin, oli mahdollisuus haastatella samankaltaisia ihmisiä kuin itse olen. Se on osoittautunut virkistävän uudenlaiseksi kokemukseksi. Seikkailijattaret ovat pitkälti nuorehkoja tai keski-ikäisiä naisia, joita yhdistää kokemus useammasta kuin yhdestä kulttuurista. Ylipäätään avarakatseisia ja uskaliaita naisia.

LUE LISÄÄ

Lapsia vai kuvausrekvisiittaa?

Nykypäivänä otamme selfieitä ja kuvia lähes yhtä automaattisesti kuin jaamme ne sosiaaliseen mediaan. Jokin kuitenkin tuntuu muuttuvan, kun siirrymme Eiffel-tornin juurelta etelämpään Afrikan, Latinalaisen Amerikan tai Aasian maihin. Täällä usein myös ihmisistä, erityisesti lapsista, muodostuu Eiffel-torniin verrattavia turistikohteita joita kuvaamme ja jaamme todisteina matkoiltamme. Ollessani viime vuonna reppureissaamassa Latinalaisessa Amerikassa huomasin taas kerran asian häiritsevyyden. Olin Guatemalassa ja siirtymässä kolmen muun matkaajan kanssa pois hostelliltamme syrjäiseltä alueelta, kun odottelimme kyytiä

LUE LISÄÄ

Muutoksenvirrassa

Tunnen muutoksen ympärilläni – en pelkästään omassa elämässäni vaan myös sinun. Jotain mahtavaa ja kaunista on tulossa; oletko valmis? Tunnen oloni puusta virtaan pudonneeksi lehdeksi, joka kevyesti matkaa isommassakin kuohunnassa kohti tyynempiä vesiä. Menen virran mukana ja luotan, sillä pelolle en anna tilaa eikä sitä sille olisikaan. Päästä sinäkin irti ja anna muutoksenvirran viedä, joka toisinaan tuntuu kuin uisit virtaa vastaan, mutta tosiasiassa olet myötävirran vietävänä – anna kuohujen kuljettaa

LUE LISÄÄ

Ahdistunut ja turhautunut eloveenatyttö – vai se, kuka oikeasti olen?

Mitä tiedät saamelaisuudesta? Inarissa asuva saamelainen, Sunna Valkeapää, raottaa hieman tuntemuksiaan ja ajatuksiaan omasta kansastaan ja elämästä saamelaisena. Ilman vaatteita me kaikki olemme ihmisiä. Koemme toisemme ihmisinä, kohtaamme toisemme ihmisinä. Mikä parasta, kohtaamme itsemme aina myös ensimmäisenä ihmisenä. Ihmisinä olemme täällä. Kaikki yhdessä osana luontoa. Ja kun katsomme ympärillemme, näemme itsemme heijastuvan toisistamme. Sen jälkeen vasta tulevat tarinat. Tai niin se olisi ainakin ihannetilanteessa. Tosiasiassa emme näe toisiamme näin alastomina.

LUE LISÄÄ

Kolumni: Yritän hyväksyä kotoilevan rakkaani

Yksin matkaaminen on helppoa niin pitkään kuin elää yksin. Tämän olen saanut huomata viimeisten noin kolmen vuoden aikana, jotka olen viettänyt varattuna. Sinkun on sujuvaa singahtaa maailmalle, tavata uusia ihmisiä määränpäässä ja olla huolehtimatta huomisesta.

LUE LISÄÄ

Matkustusgeeni DRD4-7R ja sisäinen Zen

Kun reppu ei kulje enää vakituisesti selässä ja kuukausipalkka tipahtaa tilille aina kuun lopussa, onko reissuelämä sitten eletty? Miten käyttäytyy elämäntapamatkaaja yhteiskunnan asettamissa normeissa? Voiko vakaa elämä olla hyvää elämää? Päädyin kielteiseen lopputulokseen nuorena: vakaa elämä ei voi olla hyvää. Edessäni häämötti tuolloin vuoden pituinen seikkailu Sveitsissä. Oli vuosi 2007 ja olin vannoutunut oman tieni kulkija. Tielleni ei asettunut ihmissuhteet, työpaikat, eikä edes koulutus. ”All good things are wild and

LUE LISÄÄ

Rakkauden vaihtokauppa

Uudet jännittävät seikkailut odottavat kulman takana, ja tällä hetkellä kuluva lukuni on muutamaa riviä vaille kirjoitettu, kunnes saan taas aloittaa uuden. Mitä se pitää sisällään, en tarkasti vielä tiedä, mutta odotan jo hetkeä, kun saan kääntää sivua ja suunnata kohti Pohjois-Amerikkaa. Sinä aikana, kun luvun viimeiset rivit etenevät, haluan palata yhteen tämän vuotisista seikkailuistani Intiassa ja siellä heränneisiin ajatuksiini. Keväällä palasin Jaipuriin toteuttaakseni projektin, johon sain ajatuksen edeltävältä vierailultani; tuolloin

LUE LISÄÄ

Supervoimana rohkeus

Tiedän paljon rohkeudesta; ja tänään kirjoitan sinulle erilaisesta sellaisesta. Lisään rohkeuden käsitteelle uuden määritelmän ja kannustan sinua olemaan kuljettajana tiellä, jota rakkaus valaisee ja rohkeus opastaa. Olen esimerkki, joka oli tarpeeksi rohkea jättääkseen oravanpyörän taakseen ja lähteäkseen elämään unelmiaan – tuosta vain. Ajatukset, jotka olivat olleet mielessäni pitkään, muuttuivat impulsiiviseksi toiminnaksi. Ymmärsin, että ilman tekoja tieni ei vie minnekään. Muutoksen prosessi tuntui vähintään yhtä epämukavalta kuin jääkylmä suihku aamulla vasta

LUE LISÄÄ

Tungosta paratiisissa – miten matkailu ja luonnonsuojelu vaikuttavat paikallisväestöön Sansibarilla?

Sansibarin trooppiselle saarelle saapuessa kuumankostea ilma hellii ihoa. Rukouskutsut kaikuvat minareeteista pääkaupunki Stone Townin kapeilla kujilla, ja samaan aikaan palmut huojuvat saaren paratiisirannoilla. Tunnelma on yhtä aikaa itämaisen mystinen ja afrikkalaisen letkeä. Tansanian kanssa liittovaltion muodostava Sansibarin saaristo on suosittu matkakohde ja seikkailijalle täynnä ihmeitä sekä nautintoja. Paikallisväestön elämään tutustuessa paratiisin kiiltokuvapinta kuitenkin rapisee, ja alkaa vaikuttaa siltä että saarilla eletään kahdessa täysin erilaisessa maailmassa. Kontrasti Sansibarin rinnakkaistodellisuuksien – paikallisten

LUE LISÄÄ

Kuka pelkää matkalta paluuta?

Vuosien reissun jälkeen istun yhtäkkiä kaiken tutun keskellä. Talossa, jonka ovenkarmeilla näkyy pituuskasvuni, ainoassa paikassa, jonka olen tiennyt koko ikäni. Nukun yöni omassa sängyssä, laitoin omat lakanat ja peitto on pehmeä, muhkea ja sekin on oma. Kaiken oman ja tutun keskellä tunnen tunteita, joita en osaa pukea sanoiksi. Olen palannut Suomen kesään, olen palannut. Olen saapunut hetkeksi lepäämään, unelmien välitilaan, jonka aikana haluan painaa pääni sammaleeseen ja haistella havuja. Juurettomuuteni

LUE LISÄÄ

Retkeilyvarusteiden kauppa kasvaa – mutta kuka sen omistaa?

Tiedätkö, kuka valmistaa retkeilyvaatteesi tai tiedätkö, kuka koko ajan kuumenevassa retkeilyvarustebisneksessä rikastuu? Aikaisemmissa jutussani kävin läpi tavaroita, joita en retkillä tarvitse, sekä tavaroita, joita ilman en lähde seikkailulle. Kuten jo niiden yhteydessä mainitsin, retkeilyala ja sen mukana retkeilyvarusteiden kauppa uhmaa lamaa ja kasvaa – Euroopassa tarkalleen 2,1 prosenttia vuonna 2015. Yhdysvalloissa keskiverto amerikkalainen käyttää ulkoiluun vuodessa enemmän rahaa kuin autoihin, ja kasvun ennustetaan jatkuvan. Kuten monella muulla alalla, retkeilybrändien taustafirmat

LUE LISÄÄ

Onko uusissa elämyksissä ja seikkailussa avaimet ikuiseen nuoruuteen?

Millaisia seikkailemisen hyödyt tutkimusten mukaan ovat, ja miten voit ehkä jo tänään lisätä vähän omaa hyvinvointiasi samoilemalla tuntemattoman puolelle? Seikkaileminen, eli oman mukavuusalueen ylittäminen ja uuden kokeminen, hyödyttää monin eri tavoin. Hyödyt näkyvät yhtä lailla yksilötasolla kuin parhaassa tapauksessa myös yhteiskunnallisesti, meidän kaikkien elämänlaadun paranemisena. Toisaalta seikkailemisen ei tarvitse merkitä ihmiskuntaa tai omaa elämää kertaheitolla mullistavia tekoja ja matkoja. Pieni arkipäivän tai vapaa-ajan seikkailu riittää tekemään elämästä vähän luovempaa ja

LUE LISÄÄ

Meret ovat ahdingossa – Mitä sinä voit tehdä?

Olet kenties kuullut uutiset. Vaivaisessa 70 vuodessa olemme onnistuneet peittämään planeettamme muoviin. Maailman merissä on kohta muovia enemmän kuin kaloja. Ja muovi ei edes ole merten ainoa uhka. Onko mitään tehtävissä, kuinka voimme auttaa pienillä arjen valinnoilla? Netflixin dokumentti Plastic Ocean kertoo surullista tarinaa merten kohtalosta. Joka vuosi miljoonia tonneja muovia huuhtoutuu mereen. Valtamerten muovilautoista on tullut maailman suurimpia kaatopaikkoja. Tyyneltämereltä löytyy saaria, jotka ovat hautautumassa muoviin. Mutta muovi ei

LUE LISÄÄ

Juhlaelämää kaduilla – Festivaalit Filippiiniläisittäin

Filippiineillä elämä eletään ulkona. Päivät ovat läpi vuoden pitkälti samanlaisia; lämpimiä ja yhtä pitkiä. Sosiaalinen elämä keskittyy kodin ulkopuolelle. Näin on myös paikallisten juhlien kanssa, ja niitähän maassa riittää. Filippiineillä jokaisella saarella on oma fiesta-aikansa, jolloin pienemmät yhteisöt ja maakunnat juhlivat vuoronperään syömällä ja juomalla ystävien sekä perheen kesken. Kerran vuodessa usealla saarella on myös isomman luokan juhlat, ja Camiguin saarella se on lokakuussa järjestettävä viikon mittainen Lanzones-festivaali.

LUE LISÄÄ

Maailmani rajat

Kieleni rajat ovat maailmani rajat, on kirjoittanut kielen ja maailman yhteyksiä pohtinut filosofi, Ludwig Wittgenstein, 1900-luvun alkupuolella. Hänen sanansa ovat olleet usein mielessäni matkoillani ja palasivat taas vahvoina muutettuamme Kaliforniaan, jossa aloin tutustua uuteen kotiympäristööni. Ihminen tekee todeksi asiat nimeämällä. Metsän puut ovat puita, kunnes alan tutkia niitä tarkemmin ja nimetä niitä. Yhtäkkiä näen aivan uuden, monipuolisen ja kiehtovan, maailman avautuvan eteeni. Metsät ja vuoret ovat sielunmaisemaani. Muistan vuosia sitten

LUE LISÄÄ

Hallitse “buena onda” Latinalaisessa Amerikassa!

Etelä- ja Väli-Amerikassa kuulee usein ihmisten käyttävän sanontaa “buena onda”. Tilanteet voivat olla “buena onda”, samoin esimerkiksi ihmiset. Suomennettuna buena onda voisi olla jotain hyvän fiiliksen, sympaattisen ja kivan väliltä. Ja kun Latinalaisen Amerikan kollektiivisista kulttuureista on kyse, buena onda on yllättävän tärkeää! Muistan edelleen ensimmäisen tilanteen, jossa ymmärsin, miten tärkeää esimerkiksi paraguaylaisille on ylläpitää hyvää fiilistä. Olimme ystävieni kanssa olleet Asunciónin Rockero-nimisellä klubilla, jonka sulkemisajan jälkeen joku seurueestamme sai

LUE LISÄÄ

Monen tason kohtaamisia – pintaa syvemmältä

Matkailun paras puoli on se, miten helppoa aidoista kohtaamisista tulee. Kohtaamisista, jotka liukuvat järjen ja egoilun toiselle puolelle ja sytyttävät sydämen. Yllättävissä tilanteissa täysin tuntematon ihminen voi saada minut liikuttumaan. Yhtäkkiä, kaiken ollessa eri tavalla ja kaiken yhteisen puuttuessa, muistan mikä meitä kaikkia oikeasti yhdistää.

LUE LISÄÄ

Paluu luontoon – 6 elämänviisautta Australian aboriginaaleilta

Modernilla ihmisellä voisi olla paljon oppimista maailman alkuperäiskansoilta kuten Australian aboriginaaleilta. Heiltä löytyy syvällistä tietoa ja muinaista viisautta, jonka ei soisi katoavan. Enkä tarkoita nyt pelkästään toukkien syömistä tai bumerangin heittoa. Punaisen erämaan ja jylhien kallioiden pikkukylässä, Länsi-Australian Kalbarrissa, istuimme iltaa paikallisessa pubissa. Kaikki tyypillisen Australian Outback -pubin ainoat asiakkaat olivat kerääntyneet saman pöydän ympärille. Kielenkostukkeen rohkaisemana päädyimme puhumaan syvällisiä paikallisten aboriginaalien, kalastajakaksikko Henryn ja Peterin kanssa. Henrylle ja Peterille

LUE LISÄÄ

Läsnäolon voima – miten kohdata ihminen?

Elämme aikaa, jolloin koko maailma on virtuaalisesti saatavillamme – ihmiset, palvelut ja viihde. Kaikki löytyy kätevästi omasta taskustamme, vain muutaman ruudun näppäyksen päästä. Yhteys on päällä, kaiken aikaa, eikä koskaan tylsisty. Vaarantaako tämä mahdollisuutemme tavata ihmisiä, ihan oikeassa elämässä? Samalla, kun palvelut koneistetaan roboteille ja ajattelu ulkoistetaan älylaitteille, tuntuu että oikea kommunikointi ja todelliset kanssakäymiset kärsivät. Suurimpina syntipukkeina koukuttava sometus ja virtuaalisen minäkuvan ylläpito tekevät ihmisistä poissaolevia. Juuri se on

LUE LISÄÄ

Jokainen kohtaaminen on kullanarvoinen tilaisuus

Ihmiset eivät tule tiellemme sattumalta. Jokainen uusi tuttavuus on kuin tarjottimelle asetettu tilaisuus oppia jotakin uutta joko omasta itsestä tai ympäröivästä maailmasta. Kohtaamme ihmisiä päivittäin. He seisovat edessämme ruokakaupan kassajonossa tai hyppäävät samaan bussiin. He kävelevät vastaamme hiljaisella kadulla ja he hymyilevät ujosti ravintolan nurkasta. Arjessa uusille ihmisille ei tule aina annettua tilaisuutta, kiire vie voiton. Ohitamme mahdollisuudet kauniisiin kohtaamisiin, elämässämme on jo tarpeeksi ihmisiä.

LUE LISÄÄ

Elämyshakuisella on seikkailu geeneissä – onko sinullakin?

Monet seikkailijat tunnistavat itsensä tästä: vaihtelu virkistää, rutiinit kyllästyttävät, samaa työtä ei oikein jaksaisi tehdä muutamaa vuotta kauempaa ja uudet kokemukset tai matkakohteet innostavat kaikkein eniten. Jos sinusta tuntuu, ettet halua asettua paikoillesi, kuten moni muu ympärilläsi tai että menojalka vipattaa muita enemmän, sinäkin olet luultavasti elämyshakuinen. Mutta meitä elämyshakuisia voi olla moneen junaan. Elämyshakuisuus (High Sensation Seeking) on alun perin Marvin Zuccermanin luoma termi, joka kuvaa ihmistä, joka janoaa

LUE LISÄÄ

Kuinka ymmärtää eroja kulttuurien välillä?

Ulkomailla matkustaessa tai asuessa saattaa törmätä toisinaan voimakkaisiinkin näkemyseroihin paikallisten kanssa. Suomalaisena naisena voi olla vaikea ymmärtää, miksi Turkissa puhutaan vain matkassa olevalle miehelle, miksi Meksikossa naiset jäävät hoitamaan vanhempiaan tai miksi Koreassa kukaan ei sano koskaan “ei”. Kyse on selvästi kulttuurieroista, mutta mitä tämä tarkoittaa? Kulttuuria verrataan usein jäävuoreen. Aivan kuin jäävuoresta, myös kulttuurista 2/3 on pinnan alla ja vain 1/3 näkyvissä ihmissilmälle. Näkyvissä olevia ilmiöitä ovat ulkoiset, tapakulttuuriin

LUE LISÄÄ

Bali – paratiisi vai kaatopaikka?

Kaksi ikäisekseen epätavallista karismaa puhkuvaa teinityttöä kehottaa osallistumaan Balin suurimpaan rantojen siivoustapahtumaan. Harvoin käy niin, että varaan matkan toiselle puolelle maapalloa Facebookin uutisvirrassa silmiin osuneen Youtube-videon perusteella. Indonesialaiset siskokset Melati ja Isabel Wijsel ovat onnistuneet houkuttelemaan rannoille omien sanojensa mukaan yhden päivän aikana noin 12 000 vapaaehtoista roskankerääjää.

LUE LISÄÄ

Etelä-Sudanin voimakkaiden naisten äänitorvi

Rita Martin on rauhanaktivisti, jonka elämäntehtävänä on rauhan ja tasa-arvon tuominen sodan repimään Etelä-Sudaniin. Pakolaisleirillä kasvanut Martin johtaa kansalaisjärjestöä, jonka tavoitteena on vahvistaa naisten roolia yhteiskunnallisina toimijoina sekä rauhanneuvotteluiden osapuolina. 

LUE LISÄÄ

Kurkistus vaatekaappiin – paidan valmistus kuluttaa 2700 litraa vettä!

Länsimaissa kulutamme edelleen suuria määriä tekstiilejä. Greenpeace arvioi, että joka vuosi maailmassa valmistetaan 8o miljardia vaatetta. Se on noin 11 vaatetta jokaista maapallon asukasta kohden. Vaatteita siis valmistetaan, myydään, käytetään ja heitetään pois jatkuvasti. Länsimaissa myytävistä tuotteista suurin osa valmistetaan Kiinassa, Intiassa ja Bangladeshissa. Monilla vaatealan toimijoilla on edelleen melkoisesti parantamisen varaa eettisyyden ja ympäristön huomioonottamisessa. Avaan sekaisen vaatekaappini. Ovien takaa paljastuu sekoitus uutta ja käytettyä, itse ommeltua ja ostettua.

LUE LISÄÄ

Kiipeilystä elämäntaitoja kotiin, työpaikalle ja maailmalle

Minut tuntevat tietävät, että harrastan kiipeilyä ja vietän matkustaessa ja muutenkin vapaa-ajallani aikaa seinällä tai kalliolla kiipeillen. Kiipeilyharrastus on muuttunut intohimoksi, ja opettanut minulle itsestäni paljon. Tässä muutama ohje, joita kiipeily vaatii ja joita itse olen kiipeilyn kautta pystynyt soveltamaan muuallakin kuin seinällä roikkuessani, työssä ja maailmalla matkaillessa. Kiipeilyn elämänoppeja 1. Hillitse itsesi Hengittämällä oikein ja keskittymällä hiljaa onnistun paremmin. Huutaminen, kiroilu ja nauraminen harvoin auttavat. Olen oppinut rauhoittumaan stressaavissakin

LUE LISÄÄ

10 vinkkiä ympäristöystävällisempään reissuun

Miten voit omilla valinnoillasi matkustaa asteen verran kestävämmin ja luontoystävällisemmin? Olemme kasanneet teille WWF:n vinkit ympäristöystävällisempiin valintoihin matkalla. Pienillä teoilla on suuri vaikutus. 1. Mieti matkustustapaasi Onko lentäminen pakollista, vai voisitko matkustaa vaikkapa junalla? 2. Matkusta huippusesongin ulkopuolella Se on halvempaa ja säästää ympäristöä, kun kaikki eivät matkusta kohtaisiin samaan aikaan. Viivy matkallasi mieluummin pidempään ja matkusta harvemmin. 3. Suosi kasviksia! Ruokavalinnoillasi on vaikutusta myös reissussa. Kasvispainotteinen ruoka säästää ympäristöä

LUE LISÄÄ

Kaksi erilaista elefanttikohtaamista Thaimaan viidakoissa

Elefantit ovat yksiä eniten ihmisten ahneudesta kärsimään joutuneita eläinlajeja. Näitä lempeitä viidakoiden ja savannien jättiläisiä silmästä silmään katsoessaan ei voi kuin ihmetellä, miksi hyväksikäytön annetaan jatkua edelleen. Nämä kaksi erilaista tarinaa kohtaamisista elefanttien kanssa antavat lisää ajattelemisen aihetta ja pespektiiviä tähän monia reissaajia koskettavaan aiheeseen. Laura: Viimeiset kaksikymmentä minuuttia tila-auton kyydissä ovat olleet pomppuista menoa. Juurakkoinen, epätasainen ja kaiken kaikkiaan huonokuntoinen tie viidakon läpi tuntuu päättymättömältä. Viidakko-osuus on kuitenkin turvallisemman

LUE LISÄÄ

Miksi opetella vieraita kieliä?

On paljon ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että ilmeillä ja eleillä pääsee matkustaessa pitkälle. Hymy ja nauru ovat universaaleja, samoin itku ja suuttumus. Pystymme kommunikoimaan silmillämme ja käsillämme silloinkin, kun yhteistä kieltä ei ole. Ja tulemme ymmärretyiksi, ainakin useimmiten. Mutta ymmärrämmekö todella toisesta kulttuurista tulevaa ihmistä ilman yhteistä kieltä? Ja ennen kaikkea, ymmärrämmekö häntä puhumatta hänen äidinkieltään? Kieli on osa kulttuuria, ja moni kielifilosofi sanoisi, että se on kulttuurin tärkein osa. Lingvistisen

LUE LISÄÄ

Suomifaniksi ulkomailla – mitä matkat opettavat?

Sanotaan, että täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle. Oppiiko Suomea arvostamaan vasta asuttuaan muualla vai näkeekö kotimaan puutteet entistä selkeämmmin? Siiri otti asiasta selvää ja lähti kauas, Uuteen-Seelantiin asti. Palasin äskettäin takaisin kotiin vuoden mittaiselta karkumatkalta ulkomaille. Kyseessä oli tavallaan toinen kierros, sillä nuoruudessa olin viettänyt pidemmän ajanjakson reissaten Pohjois-Amerikan ja Euroopan kautta Australiaan, jossa olin asunut vajaan vuoden working holiday -viisumilla, suunnannut sitten Kaakkois-Aasiaan ja palannut parin vuoden reissuputken jälkeen

LUE LISÄÄ

Missä on koti ulkomailla asuvalle?

Olen asunut Australiassa seitsemän vuotta. Sopeutuminen Kengurumaahan ei ollut pelkkää katkarapujen grillausta ja ikuista auringonpaistetta, mutta silti löysin täältä onnen. Alkuaikojen suuren seikkailun tuntu on haihtunut, ja elämästä Australiassa on tullut arkea. Ajatus siitä, että rakensin kodin toiselle puolelle maailmaa, tuntuu edelleen hetkittäin epätodelliselta. Kun törmään lenkillä kenguruihin tai ihailen kaupungin pilvenpiirtäjien valoloistoa, tunnen olevani onnekas, että saan kutsua tätä mahtavaa maata kodikseni.

LUE LISÄÄ

Luonnossa olen kotona

Rakastan sitä fiilistä, kun on säätänyt rinkan selkäänsä tai sukset jalkaaansa, ja viimeiset rakennukset etääntyvät askel askeleelta. Olen luonnossa, olen liikkeellä, olen kotona. Ihmisen on hyvä olla siellä, missä on mahdollista olla vahvin ja onnellisin versio itsestään. Voi kulkea sinne, minne nenä näyttää tai seurata reittiä, jos ei jaksa suunnistaa tai miettiä minne kulkisi. Moni jakaa kanssani tunteen siitä, että on kotonaan luonnossa. Paluu rakennettuun ympäristöön jo lyhyidenkin retkien jälkeen vaatii

LUE LISÄÄ

Kolmen vuoden kodittomuus – mitä se opettaa?

Elämässäni on hetkiä, jotka ovat syöpyneet mieleeni ääriviivoja tarkemmin. Hetkiä, joista muistan ihan kaiken: laulut joita kuuntelin, lumen joka tippui hiljalleen märkään maahan, villasukat kylmällä parketilla ja vihreän riippukeinun keskellä suurta olohuonetta. Sen ainoan huonekalun tyhjässä asunnossani, ahdistuksen ja pelon, jotka joka muuttuivat toivoksi, ja tulevaisuuden, joka näyttäytyi avoimempana kuin koskaan ennen. Näissä elämäni hetkissä olen ollut eniten läsnä, eniten elossa, mutta omistanut vähiten. Ensimmäinen kosketukseni tyhjään, kodittomuuden ja huonekaluttomuuden

LUE LISÄÄ

Kulttuurishokkiterapiaa: Paluushokki

“Miksi kotiinpaluu on niin vaikeaa? Miksi en enää tunne kuuluvani tänne, mutten myöskään halua lähteä?” Näitä kysymyksiä pohti eräs tuttavani jokin aika sitten pitkän, ulkomailla vietetyn ajanjakson jälkimainingeissa. Kyseessä oli paluushokki. Monelle meistä on tuttu se outo tunne, kun palaa kotiin pitkän ulkomailla oleskelun jälkeen. Kun koti ei olekaan enää koti, kun tuntematon tuntuukin yhtäkkiä tutummalta kuin se tuttu, mihin kuvittelee palanneensa. Ystävät tuntuvat vierailta, kotimaiset tavat absurdeilta ja jatkuva vesisade ei vastaakaan

LUE LISÄÄ

Punaiset nenät – Sirkuskoulussa pakolaisleirillä

Turkkilainen pakolaisleiri oli kuukauden ajan yhtä sirkuskoulua. He olivat jättäneet kotinsa Pohjois-Irakin vuoristossa vain reilu kuukausi sitten ja kävelleet rajan yli Turkin puolelle. Nyt jesideillä oli suojanaan tyhjillään oleva linja-autoasema Mardinin kaupungin liepeillä, jonne kunnanvaltuuston kurdipoliitikot päättivät perustaa väliaikaisen pakolaisleirin.

LUE LISÄÄ

Kotimajoitusta maailmalla: Duara Travels vie paikallisten koteihin

Haluaisitko majoittua muualla kuin hotellissa ja samalla oppia jotakin matkakohteesi ihmisten oikeasta elämäntavasta? Duara Travels vie matkailijan keskelle paikallista kyläyhteisöä, kotimajoittumaan. On uudenvuoden tienoo muutama vuosi takaperin ja joogaresortti Mosambikissa. Kaikki on sillä tavalla ihanaa kuin vain joogaresortissa voi olla – aamuisia joogatunteja, maukasta ruokaa ja rentoa surffimeininkiä. Annika Järvelin nauttii olostaan, mutta huomaa kaipaavansa toisaalle, lähemmäs ihan tavallista, arkista elämää. “Tajusin, etten oikeastaan halua olla resortissa joogaamassa, vaan jossain

LUE LISÄÄ

Elämän lähdöistä

On päiviä, joiden voimasta maailmanjärjestys muuttuu. Jos uskaltautuu, jos muutokselle antaa luvan. Vuosi 2011 vei minut Amsterdamiin. Pyöräilin päivittäin yliopistolle pitkin kanaalinvarsia, ja vaikka päivät väitöskirjan parissa usein venyivät pitkiksi, pidin elämästäni. Paljon. Vapaa-ajallani opiskelin valokuvausta ja valokuvasin. Lopulta olin päättänyt jäädä, jatkaa arkeani yhdessä lempikaupungeistani – tervehtiä ja hymyillä tuntemattomille, hakea kukkapuskia ja herkkuja toreilta, asioita jotka eivät koskaan lakanneet ilahduttamasta. Toisin kävi.

LUE LISÄÄ

Sosiaalisen median käytön erot eri maissa: Facebook ulkomailla

“Miksi sen jälkeen, kun julkaisin kollegani blogi-postauksen erään kansainvälisen Facebook-ryhmän seinällä, saan jatkuvasti kaveripyyntöjä tuntemattomilta ihmisiltä?” Eräs tuttavani julkaisi yllä olevan kysymyksen Facebookissa jokin aika sitten, ja se kiinnitti huomioni. Mieleeni muistui aika, jolloin itse pohdin tismalleen samaa asiaa. Kun vuonna 2010 soitin Keniaan Ylen Suomen Marsalkka -ohjelman tiimoilta, alkoi Facebookiini heti puhelun jälkeen valua kaveripyyntöjä minulle tuikituntemattomilta afrikkalaisilta. Ilmiö, jonka tuolloin kuvittelin johtuvan halusta “ystävystyä eurooppalaisen kanssa”, osoittautuikin neljä vuotta myöhemmin sosiaalisen

LUE LISÄÄ