Anniina Sandberg Tansaniassa alkuperaismatkalla maaasaiden luona.

Eettisesti kestävä alkuperäismatkailu onnistuu kunnioittamalla

//
1

Kerro kaverille!

Eettisesti kestävä alkuperäismatkailu onnistuu kunnioittamalla toisia kulttuureja. Lue seitsemän oivallusta telttaretkeltä Tansaniasta maasaiden luota.

Istun ringissä maassa pitkän ruohon keskellä maasai-sotureiden kanssa, jotka ovat tulleet jo ennen minua tänne savannin siimeksiin olpur-riittiin. Olemme Ngorongoron luonnonsuojelualueella Pohjois-Tansaniassa. Ngorongoro on maailmankuulu safarikohde, jonne turistit tulevat ihailemaan tulivuorikraaterin pohjalla olevia villieläimiä. Se on runsas kuin Eedenin puutarha ja monelle tuttu luontodokumenteista. Koska alue on aidaton, niin eläimiä on kraaterin ulkopuolellakin. Niitä on myös täällä, missä retkeilen telttani kanssa kaukana turistien poluilta. Alue on vulkaanista maaperää ja täältä löytyy tuhansia vuosia sitten jo sammuneita tulivuoria sekä yhä aktiivinen Ol Doinyo Lengai – maasaiden pyhä tulivuori.

Juomme yrttiteetä, jonka sekaan on keitetty erilaisia luonnonrohtoja. Ystäväni Saitoti osoittaa keihäällään kauas vehreiden vuorien taakse, josta alkavat Serengetin ylängöt. Se alue oli ennen maasaiden maita. Nykyään alue on maailmankuulu Serengetin kansallispuisto, josta maasait on häädetty pois. Saitoti pudistaa päätään ja kertoo, kuinka heidän esi-isänsä ovat aina laiduntaneet ja eläneet sovussa luonnon ja villieläinten kanssa. Saitoti kertoo tarkasti, miten uhkaava leijona kierretään kaukaa tai miten tulkita norsun liikkeitä ja ääniä.

Telttailemassa alkuperaismatkalla Tansaniassa maasaiden luona.

Alkuperäiskansat elävät syvässä luontoyhteydessä

Kuuntelen ihaillen, sillä itse voi tehdä muuta kuin seurata sotureita ja luottaa heidän taitoihinsa tulkita Afrikan villiä luontoa. Toissapäivänä kun kävelimme leiriimme, näin leopardin väijymässä ruohon seassa, mitä luulin tosin hyeenaksi. Viime yönä taas heräsin teltassani siihen, kun leijona karjui toista tuntia. En uskaltanut lähteä ulos puskaan vessaan, ennen kuin kuulin sotureiden heränneen ja sytyttäneen aamunuotion. Kun kerroin tämän aamunuotiolla, soturit nauroivat  jutulle. Saan selville, että leijona oli lähellä. Ehkä noin 50 metrin päässä. Keskustellessamme leijona karjui taas. Nyt se oli noin 200 metrin päässä. Tämä oli elämäni paras luontohetki.

Hörpin kuumaa ja kitkerän makuista teetä, kun Saitoti heittää nuotiolla porisevaan kattilaan lisää erilaisia puiden juuria – kuten akaasiaa. Motorik-keitto alkaa pian valmistua. Siihen laitetaan vielä lopuksi vuohen verta, jonka jälkeen rohdoskeitto on valmis sotureiden nautittavaksi. Itse jätän keiton väliin, sillä akaasianpuun juuret ovat runsaasti nautittuna hallusinoivia. Maasait ovat tunnetusti  Itä-Afrikan pelätyin soturikansa.

Lukuvinkki: Kuinka kunnioittaa kulttuureja matkailijana?

Kun soturit hörppivät motorik-keittoa, niin he kertovat minulle luonnon eri rohdoksista. Maasait osavat tulkita luontoa syvällisesti ja Saitoti tietää reippaasti yli 40 lääkekasvia. Miten malarian saa hoidettua kahdella eri tapaa – joko käyttämällä tiettyjä luonnonlääkkeitä tai menemällä sairaalaan. Useimmiten he valitsevat luonnonlääkeet. Samoin vatsavaivat ja flunssat hoituvat savannin rohdoksislla. Jopa pienet lapset tietävät kasvien laajan merkityksen. Puhe siirtyy minun vatsaani, joko se on parantunut?

Kun kuuntelee Saitotia, on vaikea ymmärtää, miksi alkuperäiskansat ajetaan ulos luonnonsuojelualueilta luonnonsuojelun nimissä. Eivätkö he juuri ole niitä harvoja ihmisiä, jotka vielä osaavat elää tasapainossa luonnon kanssa?

Kun saan viettää näitä ainutlaatuisia hetkiä maasaiden kanssa, alan miettiä länsimaista luontokäsitystä, joka on kaukana alkuperäiskansojen viisaudesta. Länsimainen luontosuhde näkee luonnon ihmisestä erillisenä, missä luontoa voidaan hyödyntää resurssina. Alkuperäiskansat, kuten maasait, taas näkevät olevansa osa luontoa. Sen sijaan länsimainen luonnonsuojelupolitiikka on pakottanut alkuperäiskansoja muuttamaan pois heidän esi-isiensä vuosituhansia asuttamilta mailta luonnonsuojelun nimissä. Näin kävi maasaille Serengetissä ja näin on käymässä täällä Ngorongorossa. 

Saitoti jatkaa: “Me olemme riippuvaisia luonnosta. Kun luonto voi hyvin, niin sateet tulevat runsaina ja ajallaan, maa muuttuu silloin vihreäksi ja ruoho kasvaa. Lehmät saavat tarpeeksi ruokaa syödäkseen ja niiden maito on paksua ja ravitsevaa. Jos luonto voi huonosti, niin meidänkin elämä muuttuu vaikeaksi. Luonnon hyvinvointi on siten meille kaikkein tärkeintä .”

Kun kuuntelee Saitotia, on vaikea ymmärtää, miksi alkuperäiskansat ajetaan ulos luonnonsuojelualueilta luonnonsuojelun nimissä. Eivätkö he juuri ole niitä harvoja ihmisiä, jotka vielä osaavat elää tasapainossa luonnon kanssa?

Ilta alkaa jo hämärtyä. Ngorongoro on vulkaanista vuoristoa ja auringon laskiessa tulee nopeasti kylmä. Alan palella, vaikka jalassani on pitkävartiset vaelluskengissä ja päälläni kevyttoppatakki. Maasait sen sijaan eivät valita kylmästä, vaikka heillä on pelkät sandaalit ja punainen shuka-vaate peittää hädin tuskin puoliakaan paljaista sääristä. Minäkö tässä olen suomalainen? Ja miten Afrikassa voi olla näin kylmä?

Kuvauskohteina turisteille

Puhun Saitotin kanssa matkailusta. Saitoti kertoo, kuinka Ngorongoron suojelualueen läpi ajaa satoja safarijeeppejä päivittäin. Matkailu on täällä suuri vetonaula ja turistit koittavat räpsiä keihäitä kantavista maasaista kuvia  auton ikkunoista. Tämän vuoksi maasait ovat alkaneet pyytämään rahaa, kun joku matkailija ottaa kameran esille. Turistit taas voivat kokea maasait tämän vuoksi töykeinä. Aitoa dialogia on vaikea rakentaa näin lyhyen kohtaamisen aikana.

Olen tuonut mukanani kolme vierasta Isosta-Britanniasta. He haluavat kokea jotain aidompaa – elämää maasaiden luona Ngorongoron luonnonsuojelualueella. Saitotin perhe on yksi isäntäperheistä, joka on suunnitellut ja järjestänyt matkan ohjelman. Saitoti kertoo, että matkailu on tervetullutta, sillä elämä on välillä vaikeaa ja rahalle on aina tarvetta. Saitotilla on neljä lasta, jotka ovat kaikki koulussa. Rahaa tarvitaan koulupukuihin, koulutarvikkeisiin ja ruokaan.

Tämän vuoksi maasait ovat alkaneet pyytämään rahaa, kun joku matkailija ottaa kameran esille. Turistit taas voivat kokea maasait tämän vuoksi töykeinä. Aitoa dialogia on vaikea rakentaa näin lyhyen kohtaamisen aikana.

Maasai mies Tansaniassa.

Kuka matkailusta hyötyy?

Ngorongoron suojelualueella ei saa viljellä maata, joten elintarvikkeet tuodaan alueen ulkopuolelta. Naiset ostavat maissijauhoja, joista he keittävät velliä tai ugali-puuroa. Myös sokeria ja teetä kuluu paljon. Harvan maasain ruokavalio koostuu enää pelkästään omavaraisesti karjasta saatavasta lihasta, verestä ja rasvasta. Savannilla ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä. Saitoti haaveilee  pienestä aurinkokennosta, jonka hän laittaisi maasai-talonsa ruohokaton päälle, jotta saisi kännykän ladattua. Muuten hänen täytyy mennä kylille sitä lataamaan. Oma aurinkolaturi tekisi arjesta helpompaa.

Eriarvoisuuden vähentäminen on tärkeää. Matkailussa tulot valuvat helposti isoille toimijoille, eikä paikalliselle alkuperäiskansalle. Saitoti lisää, että hänestä on hienoa pystyä kertoa kulttuuristaan matkailijoille. Ei ole epäilystäkään, etteikö maasait olisi ylpeitä kulttuuristaan, joka on ainutlaatuinen.

Sitten on vielä terveysasiat. Aina luonnonlääkkeet eivät tehoa, mutta sairaalat ovat kaukana ja terveydenhoito kallista. Lapset ovat usein kipeinä ja naisia on kehotettu synnyttämään kodin sijaan sairaalassa. Kun ensimmäisen kerran vierailin Saitotin luona, niin kysyin hänen vaimoltaan Naserianilta miten voisimme jakaa matkailusta saatavia tuottoja laajemmin koko yhteisön naisten hyväksi.

 Naserian puhui muiden kanssa ja maasai-naiset toivoivat puhdasta vettä ja terveyspalveluja. Olemme maasai-naisten pyynnöstä alkaneet hankkia matkailijoita majoittaville perheille terveysvakuutuksia. Näin naiset saavat perheilleen ilmaisen terveydenhoidon ja lääkkeet, silloin kun he niitä tarvitsevat ja haluavat käyttää.

Kun seuraavana päivänä joudumme jättämään hyvästit,  halaamme toisiamme lujaa. Telttailuretki Ngorongoron suojelualueella on ollut uskomaton, eikä pelkästään henkeäsalpaavien maisemien ja uskomattomien villieläinten takia. Matka on ikimuistoinen maasaiden vuoksi. Kannan mielessäni kaikkia muistoja, jotka tuovat mieleeni tarinat iltanuotiolla, savun tuoksun ja lehmänkellojen kilinän paimenpoikien palatessa kotiin. Ennen kuin ehdin nousta auton kyytiin, niin Naserian juoksee vielä luokseni ja ujuttaa kaulaani kauniin kaulakorun. Ilmassa on lähdön haikeutta. Tunnen, että kohtaamisemme on ollut aito.

Kun jatkamme matkaa kuoppaisella tiellä vastaamme tulee letka hiekkaa ilmaan pöllyttäviä safarijeeppejä, jotka kuljettavat turisteja Ngorongoron kraateriin. Syvällä sydämessä olen tyytyväinen, että matkastamme on taloudellista hyötyä Saitotin perheelle ja heidän kylälleen. Myös mukana olleet maasai-kokki, autonkuljettaja ja opas saivat palkan. Nämä kaikki asiat pyörivät mielessäni savannin jäädessä kauas taaksemme. Minun on jo ikävä takaisin.

Matkustaminen ei ole koskaan ekologista, mutta voimme tehdä parhaamme sen eteen, että matkustamme mahdollisimman kestävällä tavalla. Jokaisella reissulla on tärkeää huomioida matkan vaikutukset  ympäristöön ja paikallisten ihmisten elämään.

Matkat luovat meille ainutlaatuisia kokemuksia ja ne voivat johtaa myös syvemmän luontokokemuksen heräämisen. Kun tutustumme aidosti uusiin ihmisiin ja maailman eri kulttuureihin,  se avartaa mieltämme ja meistä tulee suvaitsevaisempia. Matkailu on samalla tutkimusmatka ennen kaikkea omaan itseemme.

Maasai mies Tansaniassa.

 

Anniinan vinkit kulttuurisesti ja ekologisesti kestävään alkuperäiskansamatkailuun:

  1. Matkusta harvemmin. Jos matkustat, niin tee se mahdollisimman kestävällä tavalla. Kompensoi hiilijalanjälkesi ja jaa hyvää myös muille. 
  2. Valmistaudu matkaan ennalta. Opettele paikallista kieltä. Kun osaat kiittää ja tervehtiä, olet jo pitkällä! Tutustu myös tapoihin ja kulttuuriin etukäteen. 
  3. Osta matkapalvelut ja majoitus yrityksiltä, jotka ovat alkuperäiskansojen omistuksessa tai jotka työllistävät suoraan alkuperäiskansoja.
  4. Suosi retkeilyä ja yöpymistä paikallisissa kylissä ja kodeissa. Näin näet ja koet läheltä alkuperäiskulttuuria ja vierailusi rasittaa vähemmän ympäristöä. 
  5. Osallistu mukaan arjen askareisiin ja tutustu lähemmin ihmisiin. Käy paikallisten kanssa kalassa, kävelyllä, laiduntamassa karjaa ja tehkää ruokaa yhdessä. 
  6. Tue paikallisia käsityöntekijöitä ja kauppiaita ostamalla tuliaiset suoraan toreilta.
  7. Tavallisista matkoista voi tehdä ekologisempia variaatioita. Tansaniassa perinteisen safarin voi tehdä kävellen tai retkeillen Ngorongoron suojelualueella tai kanoottia soutaen Lake Manyaran kansallispuistossa. 

Kirjoittaja: Anniina Sandberg on Afrikan-tutkija, joka on asunut Tansaniassa maasaiden parissa. Hän on  Visit Natives matkatoimiston perustaja ja swahilin kielen tulkki.

 


Seikkailijattaren lukuvinkki: Anniinan toinen koti löytyi Tansania maasaiden luota


Psst! Kiinnostaako Tansania ja maasaiden kulttuuri? Anniina vie pienen ryhmän seikkailijattaria Tansaniaan syksyllä 2022. Lue lisää ja varaa paikkasi nyt, ikimuistoiselle matkalle mahtuu enää muutama seikkailijatar!

Lue lisää täältä!


 

Kerro kaverille!

Vieraskirjoittaja

Tämän artikkelin on kirjoittanut vieraileva Seikkailijatar. Vierailijamme ovat lukijoita, maailmanmatkaajia ja eri alojen asiantuntijoita.

1 Comment

Vastaa

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Bussilla Ranskassa.
EDELLINEN SEIKKAILU

Suunnitteletko bussimatkaa Ranskassa?

Hiustenhoito lomalla ja kesalla.
SEURAAVA SEIKKAILU

Kampaajan vinkit lomahiusten hoitoon