Eeva Ojalehto matkusti maailman ääriin, mutta onni löytyikin itsestä

eeva ojalehto

Huhtikuun seikkailijatar on nainen, joka matkusti maailman ympäri arvostaakseen Suomen ja kotikuntansa kauneutta. Eeva Ojalehto on luontoa arvostava nainen, joka luottaa onnen olevan juuri siellä, missä kukin itsekin on. Tutustu Eevaan lisää ja inspiroidu.

Kuka olet?

Olen Eeva Ojalehto. Olen valmentaja, jooga- ja meditaatio-ohjaaja sekä nature connector. Unelma Elämän kautta toimin mahdollistajana sille, että voimme elää hyvää elämää, kuitenkin Äiti maata kunnioittaen. Olen myös taiteilija ja seikkailijatar.

Mottosi tai voimalauseesi?

Minä voin, minä pystyn, minä kykenen, minä olen hyvä. Se on voimalause, joka on ollut käytössäni kauan ja antaa siivet tehdä mitä vaan. Toinen mitä käytän on: ”Onnellisuus on jo”. Onni on aina siellä, missä sinäkin olet. 

Eeva Ojalehto
Yksi vahvimpia tunteita mitä matkatessa voi kokea on luottamus siitä, että elämä kantaa. Tässä oli mieletöntä kun tuuli oli niin kova, että pystyin täysin nojaamaan siihen.

Eeva Ojalehto, kuvaile itseäsi matkailijana. Miten matkustat ja minkälaisiin kohteisiin?

Nautin valtavasti vapauden- ja seikkailuntunteesta, joka liittyy matkustamiseen.  

Tykkään matkustaa yhdessä ja yksin. Matkustan vaihdellen niin, että välillä matkaan vuorille, rannoille ja inspiroiviin kaupunkikohteisiin. Rakastan roadtippejä! Sekä päiväseltään tehtyjä matkoja että pidempiä reissuja. Niillä pääsee lähemmäksi paikkoja ja voi pysähtyä juuri itseä eniten kiinnostaville vesiputouksille, tulivuorille, kauniiden maisemien äärelle ja löytää itsensä yllättävistä paikoista, mitä ei välttämättä löydä mistään oppaasta. 

Minun sielu kaipaa aina uudestaan vuoristomaisemiin missä voi nähdä kauas.

Ikimuistoisin kohtaaminen matkalla?

Oi, on paljon unohtumattomia kohtaamisia ihmisten kanssa! Maailmanympärimatkan aikana tutustuin kolmeen yksin matkaavaan naiseen Thaimaassa Koh Phanganilla. Saimme viettää taianomaisia hetkiä skootterilla ajellen, tanssien, jutellen, juhlien, uiden kimaltavan planktonin keskellä. Ystävyys on säilynyt ja olemme edelleen yhteydessä. Yksi heistä on Urbaani viidakkoseikkailijatar Laura

Yksin matkaamisen jälkeen oli valloittavan ihanaa matkata Balille yhdessä 15 naisasiakkaan kanssa. Moni heistä oli ensimmäistä kertaa yksin matkalla.

Unohtumaton seikkailu tai elämys?

Viime kevään maailmanympärimatka on reissu, mikä jää mieleen varmasti koko loppuelämäksi. Lähdin matkalle yksin joulukuussa Sri Lankasta. Kaakkois-Aasian jälkeen matka kuljetti minut tutustumaan havaijilaiseen kulttuuriin, Karibian saarille kokemaan pelkoa ja Miami Beachille. Se vei Kolumbiaan, missä etenkin vuoret tekivät vaikutuksen. Yhdysvalloissa Los Angelesin jälkeen löysin itseni yllätyksekseni bilettämästä Las Vegasista matkalla Grand Canyoneille ja Rocky Mountaineille. New Yorkin kevääseen rakastuin. Matkalla ajauduin intuitiivisesti pyhille paikoille ja alkuperäiskansojen maille. Ne paikat edelleen resonoivat minussa ihmeellisellä tavalla. 

Retkiluistelu Saimaalla oli viime talven parhautta
Kuva: Teemu Ripatti

Erikoisin yöpymispaikka, jossa olet ollut?

Vuosia sitten olin interreilaamassa Pohjoismaissa ja mieleen on jäänyt, kun ystäväni Helenan kanssa saavuimme Norjassa junalla myöhään illalla hyvin pieneen kylään, minne ei ollut varsinaisia teitä, eikä ihmisiä näkynyt. Oltiin väsyneitä ja ympärillämme oli vain vuoret. Kauneus oli niin valloittavaa, että nukuimme paljaan taivaan alla kesäyössä. Se oli minulle ensimmäinen yö taivaan alla. Avoimen taivaan alla nukkuminen on parhautta ja olen tehnyt niin myös omalla parvekkeellani. Lintujen äänet, tähdet, kuutamo, tuoksut… Se on jopa niin ihanaa, että ei meinaa malttaa nukkua. 

Monet asiat on parhaita silloin kun niihin heittäytyy itse täysillä mukaan

Pelkäätkö matkoilla jotain?

Pelkään harvoin. Luotan intuitiooni. Aistin herkästi ympäristöjä ja ihmisiä. Intuitio kertoo myös, milloin olen jollakin tavalla vaarassa ja ohjaa tekemään viisaita ratkaisuja. Se on kuin sisältä tuleva ohjaus, mikä opastaa, että nyt on viisainta vaihtaa kadun toiselle puolelle tai täällä paikassa ei kannata mennä auringon laskettua ulos. Tähän mennessä olen onnistunut hyvin. 

Paikka jonne aina palaan

Balilla olen käynyt kolme kertaa ja tiedän palaavani sinne aina uudestaan. Olen viehättynyt Balin kauneudesta ja siellä Balin spiritistä. Viime syksynä tein sinne asiakkaideni kanssa myös joogamatkan. Euroopassa pidän etenkin Italiasta ja Ranskan maaseudusta. Norjaan haluan palata jatkossa myös monta kertaa. Kotimaassa Saimaa, Astuvansalmi, Koli ja Hanko sekä lähellä oleva metsä, ovat vieneet sydämeni. Tietysti käyn myös kotiseudullani Kärsämäellä Pohjois-Pohjanmaalla. Siellä Pyhäjoen rannalla oleva Paanukirkko on muuten maailmanluokassakin ainutlaatuinen ja kokemisenarvoinen. Sydän sykkii aina myös kotikyläni laaksomaisemalle Ojalehdossa missä on minun juureni. Seikkailu alkaa minulla monesti siitä, että astun ovesta ulos. Seikkailla voi myös menemättä minnekään. Hiljennyn säännöllisesti meditoimaan ja oman itsen sisältä voi löytää tuntemattomia alueita ja ihmeellisiä maailmoita. 

Eev Ojalehto
Hawaijin alkuperäiskulttuuri on todella lumoava. Luonnossa voi kokea Hawaiin tuliperäistä voimaa.

Pakkaan matkalle mukaan aina…

Lempisuklaata ja villasukat. Ilmastoinnit ovat usein kylmiä lentokoneissa ja myös tropiikissa illan laskeuduttua voi olla ihanaa ja kotoisaa laittaa villasukat jalkaan ja syödä lempisuklaata. Pakkaan seikkailijan mielen aina mukaan. Kun mieli on joustava, kaikki sujuu paljon helpommin ja nautinnollisemmin. 

Minkä neuvon antaisit muille naismatkailijoille?

Matkalle tärkeintä on lähteminen. Se, että ylipäätään irrottaa ankkurin ja uskaltaa lähteä. Matka kyllä vie mukanaan. Jokaisen maan kulttuuria ja maan tapoja kannattaa kunnioittaa. Kannattaa välttää turhaa riskinottoa ja luottaa omaan intuitioon. Itse tykkään matkustaa ilman tarkkoja suunnitelmia, hetkestä ja flowsta nauttien. Monesti vähemmän on enemmän. On tärkeää jättää aikaa olemiseen ja fiilistelyyn. Se vain lisää nauttimista.

Matkailu on opettanut minulle?

Matkustaessa oppii valtavasti erilaisista kulttuureista ja aina samalla myös omasta itsestä. Koen, että ihan sama minne matkustan, on matka minulle aina henkinen matka. Matkustaessa oppii asioita, joita ei opi mitenkään muuten kuin itse kokemalla. Se on valtavan arvokasta pääomaa. Parasta on, että ne opit kulkevat mukana läpi elämän. Nyt, kun olen matkustanut paljon yksin, arvostan huomattavasti enemmän sitä, että voin matkustaa myös yhdessä. Kun olen nähnyt paljon maita ja kulttuureita arvostan paljon enemmän kotimaata ja etenkin meidän luonnon puhtautta ja rauhaa. Arvostan myös enemmän suomalaista alkuperäiskulttuuria; se on itse asiassa uhanalaista, eksoottista ja vaalimisen arvoista.

 


 Eevan blogia ja oppeja voi seurata täällä.


→ Tutustu myös muihin esittelemiimme seikkailijattariin täällä.

Seikkailijattaret

Seikkailijattaret on matkaileville naisille suunnattu kollektiivinen media ja matkailevien naisten yhteisö. Inspiroi ja inspiroidu.

EDELLINEN SEIKKAILU

Elämää vieraassa kulttuurissa - Terveiset Länsi-Papualta

SEURAAVA SEIKKAILU

Maagisen kauniita hetkiä Zimbabwen Karibajärvellä