Monet seikkailijat tunnistavat itsensä tästä: vaihtelu virkistää, rutiinit kyllästyttävät, samaa työtä ei oikein jaksaisi tehdä muutamaa vuotta kauempaa ja uudet kokemukset tai matkakohteet innostavat kaikkein eniten. Jos sinusta tuntuu, ettet halua asettua paikoillesi, kuten moni muu ympärilläsi tai että menojalka vipattaa muita enemmän, sinäkin olet luultavasti elämyshakuinen. Mutta meitä elämyshakuisia voi olla moneen junaan.
Elämyshakuisuus (High Sensation Seeking) on alun perin Marvin Zuccermanin luoma termi, joka kuvaa ihmistä, joka janoaa uusia, erilaisia ja intensiivisiä kokemuksia tai tuntemuksia. Elämyshakuinen on valmis ottamaan rahallisia, fyysisiä, sosiaalisia tai joskus jopa laittomia riskejä saavuttaakseen janoamiaan kokemuksia. Elämyshakuisuus ei ole välttämättä riskialtista adrenaliinin hakemista, vaan se voi keskittyä myös intensiivisiin tuntemuksiin, uusien asioiden kokemisen tarpeellisuuteen, uuden oppimiseen ja tietysti matkusteluun.
Elämyshakuisuuden neljä aihealuetta:
Zuccerman jakaa elämyshakuisuuden neljään eri aihealueeseen:
1. Seikkailunhaluisuus (thrill seeking), johon liittyy pelotonta fyysisten riskien ottamista (vuorikiipeilyä, laskuvarjo- tai benji-hyppyjä).
2. Elämyshakuisuus (experience seeking), joka sisältää kaipuuta syviin elämyksiin muun muassa matkustelun, taiteen tai musiikin kautta, mutta ei niinkään fyysisiä riskejä.
3. Estottomuus (disinhibition), joka voi näkyä muun muassa avoimena suhtautumisena seksiin, sosiaalisiin kanssakäymisiin tai huumausaineisiin.
4. Helposti ikävystyvä (boredom susceptibility), jolloin rutiinien sietokyky on heikko ja elämä koetaan tylsäksi, jos siinä on liian vähän uusia ärsykkeitä.
Jokainen elämyshakuinen on omanlaisensa sekoitus yllä mainittuja ominaisuuksia, ja koko pakettiin vaikuttaa tietysti muut luonteenpiirteet sekä ominaisuudet. Elämyshakuisuus on varmasti meitä seikkailijattaria yhdistävä piirre, mutta se, miten näitä elämyksiä haetaan voi erota paljonkin toisistaan. Siinä missä toiset jaksavat kiertää maailmaa pitkään ja innostuvat jatkuvasti vaihtuvista tuttavista ja majapaikoista, toiset hakevat hiljaisempia elämyksiä uusissa maisemissa.
Erityisherkkäkin voi olla elämyshakuinen
Elämyshakuisuus tuli itselleni terminä tutuksi viime vuonna, kun lähdin tarkemmin pohtimaan sisälläni jyllääviä vastakohtia. Huomasin olevani usein jopa saman päivän aikana ylikuormittunut ja alikuormittunut, enkä voinut ymmärtää mistä moinen johtui.
Olen introvertti, jonkin asteen erityisherkkä, ja mielelläni pienissä porukoissa tai onnellisesti yksin viettämässä hiljaista, omaa aikaa. Samaan hengenvetoon voin kuitenkin todeta, että jos horisontissa ei ole seuraavaa seikkailua tiedossa tai jos elämässä ei ole tarpeeksi elämyksiä, tylsyys valtaa minut ja yht´äkkiä koko elämä näyttäytyy varsin harmaana ja masentavana.
Elämyshakuisuus tuli itselleni terminä tutuksi viime vuonna, kun lähdin tarkemmin pohtimaan sisälläni jyllääviä vastakohtia. Huomasin olevani usein jopa saman päivän aikana ylikuormittunut ja alikuormittunut, enkä voinut ymmärtää mistä moinen johtui.
Jo lapsena innostuin helposti ja samalla kyllästyin vieläkin helpommin. Koko ajan piti olla harrastamassa jotain uutta ja erilaista tai lukemassa lähiökirjaston kaikki oleelliset kirjat. Elämyshakuisuus vie seikkailuihin, mutta samalla introvertti herkkispuoleni haluaa vetäytyä omiin oloihinsa prosessoimaan seikkailuja. Yli- ja alikuormitus on haastava balanssi saavuttaa, mutta siihenkin on keinonsa.
Reissuelämä balanssissa
Olen ilokseni huomannut, että tutkimuksen mukaan jopa 30% erityisherkistä on elämyshakuisia. Rehellisesti sanottuna en ole edes varsinainen reissaajatyyppi, sillä jatkuvasti vaihtuvat maisemat ja majapaikat käyvät pidemmän päälle hermoille. Olen ratkaissut tämän dilemman asumalla ulkomailla. Tämä antaa minulle hyvän balanssin molemmille luonteenpiirteilleni. Elämyshakuinen seikkailija saa jatkuvasti katsella uusia asioita ja ihmetellä erilaisia tapoja elää samalla, kun erityisherkällä on oma pesä, jonne paeta, kun ärsykkeitä on liikaa.
Muutaman vuoden välein, kun elämyshakuinen puoleni on tottunut uuden maan tapoihin, huomaan levottomuuden iskevän jälleen ja on aika vaihtaa maisemia. Näin elämä pysyy samaan aikaan aina uutena seikkailuna, mutta samaan aikaan sillä on vakaa pohja, jossa ladata akkuja.
Tunnistatko sinä itsesi tästä? Minkälainen elämyshakuinen reissaaja sinä olet? Kerro meille ajatuksesi ja anna vertaistukea muille kaltaisillesi kommenttiboksissa!
