Ihailetko kadehtien muiden lomakuvia ja vain leikittelet ajatuksella, että voisit itsekin loikoilla palmun alla Karibialla, kiivetä vuoria Nepalissa tai bongata leijonia safarilla Afrikassa? Jos kuulut tähän porukkaan, tämä artikkeli on sinulle. Tulet huomaamaan, että ne suurimmat esteet ovat sisälläsi.
Reissukärpänen ei pure kaikkia. On ihmisiä, joille riittää oman pikkukylän kupla, tuttu lähikauppa ja oma perunamaa − niin oudolta kuin se meistä wanderlust-geenillä ja levottomilla jaloilla varustetuista nuuskamuikkusista kuulostaakin. Mutta jos tämä tekee onnelliseksi, kunnioitan sitä.
”Ota loparit ja irtaudu oravanpyörästä”, joka tuutista mainostetaan kuin uskontoa, aivan kuin se olisi tie valaistumiseen. Matkustaminen ei kuitenkaan ole mikään ainoa saati oikea polku onnellisuuteen, eivätkä arjen seikkailut välttämättä vaadi passia ja menolippua.
On myös niitä, joille matkustaminen ei tässä elämäntilanteessa ole ihan oikeasti mahdollista syystä tai toisesta. Kaikilla ei ole mahdollisuutta jahdata unelmiaan, ja mahdollisuus matkustaa on etuoikeus. Mutta tällä kertaa ei puhuta siitä.
Nyt keskitytään heihin, joilla ihan oikeasti olisi mahdollisuus samaan, jos he todella sitä haluavat.
5 tekosyytä ja miksi ne ovat täyttä puppua
Sormet ja varpaat eivät riitä, jos lasken kertoja, jolloin ihmiset ovat todenneet minulle toivovansa, että pystyisivät samaan. Olemaan vapaa reissaamaan maailmalla juuri siellä, missä lystäävät. Sitä yleensä seuraa sana mutta, ja erinäisiä selityksiä. Nyökkäilen hiljaa, mutta omaan korvaani ne kalskahtavat tekosyiltä.
1. Minulla ei ole rahaa.
On tilanteita, joissa tämä on totta. Mutta useammin rahanpuute tarkoittaakin vain sitä, että olet päättänyt käyttää rahasi johonkin muuhun, ja niiden kulujen jälkeen rahaa ei ole jäljellä. Oli se sitten sadat kenkäparit, uusin iPhone, kallis asunto, kalliit terveystuotteet tai joka viikonloppuiset raikulireissut.
Matkustaminen on sijoitus, jolle ei rahallista tuottoa voi laskea. Mutta reissaamisen myötä saadut kokemukset ja elämäntaidot kuten onnellisuus, henkinen hyvinvointi, itsensä kehittäminen, ne ovat rahaa arvokkaampia. Kyse on prioriteeteista. Katso tiliotettasi, sieltä ne näkyvät.
Matkustaminen maailmalla voi olla halvempaa, mitä monet maksavat elämäntapansa ylläpitämisestä kotona. Monet elämäntapareissaajat ovat köyhiä. Matkustamisen ei tarvitse olla luksushotelleja ja Karibian risteilyitä. Yksinkertainen elämä esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa ei paljon maksa, ja reissun päällä on myös mahdollista ansaita rahaa.
Päätös lähteä voi vaatia isoja muutoksia elämäntyyliin, ja se vaatii rohkeutta. Mutta se mitä saat vastineeksi on sen arvoista.
2. En saa lomaa / Minulla ei ole aikaa.
Ollaanpa realistisia. Kaikki eivät voi lähteä kuukausiksi risteilemään maailman ympäri. Aseta reissutavoitteesi alemmas ja aloita pienemmistä lomista.
Toisaalta kenties haaveilet talvipakolaisuudesta tai muusta pitemmästä reissusta, johon neljä viikkoa vuodessa ei riitä. Ota palkatonta, ja jos se ei ole mahdollista, ota loparit.
Ehkä pelkäät, ettet saa työpaikkaa, kun palaat. Oman työpaikan kultaisten käsirautojen jättäminen voi tuntua pelottavalta ajatukselta. Työt tai koulu kuitenkin voi yleensä odottaa, ja usein nämä pelot ovat turhia, töitä kyllä löytyy. Sitä paitsi voi olla, ettet edes tahdo palata! En ole tähän päivään mennessä tavannut reissussa ihmistä, joka olisi katunut päätöstään irtautua työpaikastaan.
3. Lasten kanssa matkustaminen on liian kallista / hankalaa.
Uskokaa tai älkää, lasten kanssa voi matkustaa. Niitä ei edes laiteta karanteeniin niin kuin lemmikkejä. Jos haaveesi todella on matkustaa, älä jätä sitä siihen, kun poikaset lentävät pesästä. Voit tehdä lyhyitä lomia ilman lapsia, tai ottaa lapset mukaan. On totta, että lapset nostavat kustannuksia ja haasteita, mutta maailma on täynnä reissaavia lapsiperheitä, jotka eivät ole upporikkaita. Olen esimerkiksi tavannut lapsiperheitä, jotka ovat lähteneet vuosiksi tien päälle karavaanissa ja kotikouluttavat lapsiaan.
4. En halua jättää kumppaniani.
Kenties kumppanisi ei jaa himoasi nähdä maailmaa. Sen ei kuitenkaan pitäisi sitoa sinua paikallesi. Jos rakkaus on kestääkseen, se kestää myös kolmen kuukauden reppureissun Aasiassa. Tämä on huono tekosyy, ja niin on kenties myös parisuhteesi, jos kumppani ei anna sinun yksin lähteä.
Et halua jättää taakse koiraasi tai kultakalaasi? Voit löytää lemmikille toisen, väliaikaisen kodin. Lemmikin elämä jatkuu ilman sinua, eikä lemmikkisi pitäisi olla elämäsi keskipiste ja estää sinua toteuttamasta unelmiasi.
5. En halua matkustaa yksin.
Uskallan väittää, että soolomatkailu on kaikista rikastuttavin tapa matkustaa. Opit itsestäsi paljon, opit pärjäämään missä tahansa, tulet itsevarmemmaksi ja tapaat enemmän ihmisiä kuin kaverin kanssa matkustaessa. Tulet huomaamaan nopeasti, ettei yksin matkustamisessa sittenkään ollut mitään pelottavaa. Kaikella todennäköisyydellä et yksin matkustaessasi itke yksinäisyyttäsi vaan päinvastoin nautit siitä joka hengenvedolla. Yksin matkailu on myös suurin piirtein yhtä turvallista kuin automatka töihin. Jos olet silti huolissasi, lue nämä vinkit turvallisuuteen soolomatkalla.
Pelko on usein ainoa todellinen syy
Ehkä vain kerrot itsellesi, ettei matkustaminen ole mahdollista. Ehkä kyse ei olekaan rahasta tai muista arjen kahleista, vaan rohkeudesta. Jos todella sitoudut päätökseen lähteä, sinnikkyys palkitaan.
Elämästä kaiken irti saaminen tarkoittaa ulos mukavuusalueelta astumista silloin tällöin. Kun olet kiivennyt vuoria, uinut kilpikonnien kanssa, ajanut mönkijällä aavikolla ja patikoinut läpi sademetsien, takaisin kotiin ei palaakaan enää se sama ihminen. Kaikella todennäköisyydellä tulet katumaan vain sitä, ettet lähtenyt aikaisemmin. Varmista, ettet vain tyydy elämääsi.
Teksti ja kuvat: Anna Papillo / Muuttolintu -matkablogi