hanko

Hulluksi Hangosta

by

Veneet kasvavat, autot pitenevät, terassit laajenevat, kaasugrillit käryävät. Hanko, tuo Suomen Hamptons, muuttuu vuosi vuodelta ökymmäksi.

Olen onnekas, sillä omistan asunnon Hangon “paremmalla” puolella, ihan lähellä rantaa ja Itäsatamaa, ihanan kauniissa historiallisessa puukerrostalossa. Ostin asunnon, koska rakastuin
Hankoon. Sen säröiseen, ylelliseen ja kauheaan historiaan, sen kaksijakoisuuteen, sen omaperäiseen luontoon ja loputtomiin hiekkarantoihin.

Hangossa on kaikkea, olen toitottanut kaikille tuttavilleni vuosia.

Kylpyläpuistossa voi fiilistellä 1900-luvun vaihteen venäläisten aristokraattien tunnelmissa ja
satamassa ihailla nostokurkia ja rahtilaivoja. Uimarannalla mäntyjen katveessa voi kuvitella olevansa 20-luvun jazztyttö suoraan matkailujulisteesta.

Rata halkaisee kaupungin pohjoiseen ja eteläiseen kaupunkiin, joista pohjoinen on duunarien kaupunginosa. Ylhäinen ja alhainen, urbaani maisema ja luonto sulassa sovussa. Pitsihuviloita ja betonia. Aurinkoa, aaltoja, purjeita, sumuja ja henkeäsalpaavia auringonlaskuja. Ah,
kesäparatiisi…

Olen toivonut, että yhä useammat ihmiset löytäisivät tämän Suomen kauniin eteläkärjen ja olen mainostanut sitä kaikille.

Helteinen heinäkuu on saanut minut hiukan toisiin ajatuksiin. Olen kyllästynyt ruuhkiin, meteliin, päättömästi säntäileviin pyöräilijöihin, täpötäysiin parkkipaikkoihin ja ravintoloiden ruokajonoihin. Ok, tunnin voin odottaa Helsingissä juuri avatun trendipaikan kiviuunipizzaa, mutta en kyllä ylihinnoiteltua ja keskinkertaista ruokaa, jonka tarjoilevat alipalkatut ja ammattitaidottomat kesätyöntekijät, jotka majoitetaan jonnekin kulahtaneen betonikerrostalon läävään.

Olen myös kyllästynyt siihen, että istuinpa millä tahansa terassilla, vaikkapa omallani, joudun kuuntelemaan kesäasukkaiden ja heidän vieraidensa loputtomia jaarituksia Karibian matkoistaan, autoistaan ja taloremonteistaan. Nytkin istun asunnossani kuulokkeet korvilla, koska ikkunoita on pakko pitää auki helteen vuoksi.

Ikävä sanoa, mutta kesä-Hanko on muuttumassa pikku-Espooksi, jossa parhaat paikat on pilattu mauttomilla uudisrakennuksilla (kiitos vaan Hjallis ja kumppanit) ja jossa parempiosaiset vinguttavat luottokorttejaan, örveltävät purjehduskengissään ja pastellinsävyissä kesäasuissaan. Heidän jälkikasvunsa kelluu meressä jättiläismäisissä muovileluissaan, temmeltää pihoilla aamuyöhön asti ja heidän puudelinsa pissivät uimarannoille. Mitä? Pitäisikö MEIDÄN ottaa muita huomioon?

Kun ei täällä voi edes bilettää. Nämä keski-ikäiset kesähankolaiset romahtavat tanssilattialla
helposti päälle, kaatavat kaljatuoppejaan ja sössöttävät sumein silmin sekavia kuin abiristelyllä olisivat. Heistä ei ole sinkkunaiselle iloa – liikkuvat pariskunnittain tai perhekunnittain. Jos ovat miesporukassa, ovat ihan tolkuttomassa kunnossa.

“Lähelläsi ei ole ketään. Muuta etäisyysasetuksia saadaksesi osumia.” sanoo Tinder. Joopa, olen laittanut 50 kilometrin etäisyyden ylärajaksi.

Tinderiä ei Hangossa lainkaan tarvita, koska kaikki tuntevat toisensa muutenkin ja vahtivat toistensa tekemisiä.

Vuosia elin viattomana siinä uskossa, että voin elää täällä huolettomasti kuin Helsingissä ja piipahtaa afterworkille naapuripubiin. En voi. Siellä viihtyvät leimataan rappioalkoholisteksi. Oikea hankolainen ryyppää omalla pihallaan eikä baarissa.

Myös juorut leviävät nopeasti pikkukaupungin piireissä. Olen yrittänyt tutustua paikallisiin aika huonolla menestyksellä. Yhtäkin minua saatellutta seuralaista varjosti epäluuloinen työkaveri pyöräänsä taluttaen portilleni asti.

Tulkaa ihmiset viikonlopuiksi Hankoon huvittelemaan, kantakaa tänne rahanne, mutta katsokaa, etteivät ne mene ketjuille, vaan paikallisille yrittäjille, luovat työtä ja verotuloja ja hyödyttävät. Hankoa ja oikeita hankolaista.

Synkkinä hetkinä ajattelen, että taidan laittaa hakuvahdin päälle ja vaihtaa luksusneliöni paljon halvempiin jossain hiukan syrjemmällä, siellä radan väärällä puolella. Tai sitten vietän heinäkuut jossain muualla muhkeilla airbnb-tuloillani. Hangosta en ole valmis luopumaan -– vielä.

Teksti: Kirsi Hytönen


Kirjoittaja on toimittaja, joka kirjoittaa omaa, viihdyttävää blogiaan osoitteessa www.luksusongelmia.fi

Tämän artikkelin on kirjoittanut vieraileva Seikkailijatar. Vierailijamme ovat lukijoita, maailmanmatkaajia ja eri alojen asiantuntijoita.

1 Comment

  1. Tervetuloa asumaan Hangon takataskuun Gunnarsinrantaan. Täällä on edelleen ihanan hiljaista ja rauhallista. Kesähankolaisista täällä näkyy lähinnä pyöräilijöitä, jotka ihastelevat Tulliniemenrannan rauhaa. Rivitaloasunto Astreantie 2:ssa on myynnissä etuovessa.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.