fbpx

Ilmiö nimeltä thru-hike

/

Enää edes luontoretkeily ei ole vain luontoretkeilyä, vaan harrastuksen suosion myötä myös vaelluskulttuuri on saanut omat alailmiönsä. Nyt tutustumme ilmiöön nimeltä läpivaellus, jossa pitkäkin reitti suoritetaan yhdellä kertaa päästä päähän.

Thru-hiking, or through-hiking, is to hike an established end-to-end hiking trail or long-distance trail with continuous footsteps in one direction. Thru-hiking is sometimes called “end-to-end hiking” or “end-to-ending” on some trails.” Wikipedia

Olemme muiden pitkänmatkanvaeltajien kanssa miettineet, mikä olisi sopivin suomennos termille ja todenneet, että läpivaellus taitaa olla sopivin. Läpivaellus tarkoittaa siis pitkän vaellusreitin kävelemistä päästä päähän yhdellä kertaa. Suomessa tämä on vielä aika uusi juttu, mutta täältä meiltäkin löytyy jo pieni porukka yhden tai useamman superpitkän vaellusreitin läpikävelleitä. Thru-hiking kulttuuri on lähtöisin, mistä muualtakaan, kuin Yhdysvalloista. Siellä läpivaellus on ilmiö, joka on alkanut kasvattaa ympärilleen varusteteollisuutta, palveluita vaeltajille reittien varteen ja sosiaalisella medialla vaelluksensa rahoittavia ”polkujulkkiksia”.

Läpivaelluspiirit on pienet! Tapasin Beckyn ja Tomin Te Araroalla Uudessa-Seelannissa ja he tulivat vastaan myös Pacific Crest Trailillä.

Läpivaelluksen historia

Pitkät vaellusreitit ovat alun perin muodostuneet ihmisten tarpeesta liikkua paikasta toiseen. Milloin reittien kävelyä on alettu harrastaa huvin vuoksi, on vaikea tarkkaan sanoa. Yhdysvalloissa perustettiin ensimmäiset viralliset pitkät reitit vuonna 1968 kun Pacific Crest Trail ja Appalachian Trail saivat National Scenic Trail-tittelin. Tuon ajan läpivaeltajista ei ole ymmärrettävästi luotettavaa dokumentointia, mutta tunnetuin Appalachian Trailin kävellyt taitaa olla Emma ”Grandma” Gatewood. Tämä 11 lapsen äiti oli ensimmäisiä reitin yhden vaelluskauden läpikävelleitä vuonna 1955. Emma käveli monia muitakin vaellusreittejä ja Appalachian Trailinkin loppujen lopuksi kolmesti, viimeisen kerran 75-vuotiaana. Ehkä hän oli saanut sisunsa selvittyään avioliitosta väkivaltaisen tupakkaviljelijän kanssa, josta onnistui eroamaan vuonna 1940. Emma taisi tietämättään aloittaa myös trendin nimeltä ”ultralight hiking”, koska olalla kantamassaan säkissä hänellä oli vain sadetakki, armeijan viltti ja suihkuverho.

Läpivaelluskulttuuri

Yhdysvalloissa läpivaeltamisen suosion nouseminen on synnyttänyt ympärilleen kymmeniä yrityksiä, jotka valmistavat kevyitä vaellusvarusteita makuupusseista telttoihin. Suurimman osan näistä yrityksistä on perustanut joku kokenut läpivaeltaja, joka ei ole löytänyt oikeanlaisia varusteita kaupasta ja alkanut sitten tekemään niitä itse. Reittien varsille on perustettu yrityksiä, jotka myyvät varusteita ja palveluita nimenomaan läpivaeltajille. Jotkut paikalliset tarjoavat kotonaan majoitusta ilmaiseksi tai vapaaehtoisten lahjoitusten hinnalla. Näistä legendaarisista paikoista on tullut ”pakollisia” pysähdyksiä, joita vaeltajat odottavat innolla. Tällaisia ovat muun muassa Dinsmores Hiker Haven Washingtonissa tai Casa de Luna ja Hiker Heaven Kaliforniassa. Osa paikoista on toiminut jo lähes kaksikymmentä vuotta ja niiden pitäjät ovat usein itsekin kävelleet jonkun pitkän reitin.

Illanviettoa Hiker Havenissä Washingtonissa
Pacific Crest Trailiä huolletaan ahkerasti vapaaehtoisten voimin

Vaellushaasteita

Vaelluksen kesto on aina omasta vaellustyylistä ja kunnosta kiinni, mutta aina on niitä, joiden pitää olla muita nopeampia ja vaeltaa kauemmas. Pitkiin vaelluksiin liittyviä ennätyksiä ovat muun muassa FKT (fastest known time), eli nopein aika jollain tietyllä reitilllä, tai useamman pitkän reitin kävely yhteen menoon. Jos reitin kävely yhteen suuntaan ei riitä, kokeile “jojoa”. Eli kävele polku kokonaan yhteen suuntaan, käänny ympäri ja kävele takaisin aloituspisteeseen. Yksi suurimmista haasteista on kalenterivuoden aikana kävelty ”triple crown of hiking” eli Appalachian Trail (3500km) Pacific Crest Trail (4265km) ja Continental Divide Trail (5000km) yhteen menoon. Nopeimmin nämä on vaeltanut Heather ”Anish” Anderson, jolla kaikkiin kolmeen reittiin meni yhteensä 251 päivää. Anishin hallussa on edelleen myös Pacific Crest Trailin nopeusennätys vuodelta 2013, jolloin hän käveli sen 60 päivässä. Se tekee päivämatkaksi keskimäärin 71 kilometriä. Jos maratonin juokseminen on kestävyysurheilua, niin mitä tämä sitten on?

Kuinka nopeasti haluaisit kävellä tällaisen maiseman ohi? Mt Jefferson Wilderness, Oregon

Thru-hiking Suomessa

Pitkistä reiteistä innostuneen vaeltajan ei onneksi välttämättä tarvitse lähteä Yhdysvaltoihin asti, Euroopastakin löytyy paljon pitkiä polkuja. Läpivaellusilmiö on saanut pienen joukon suomalaisiakin jo koukutettua, saa nähdä miten nopeasti joukko kasvaa. Korona ymmärrettävästi perui monen vaellussuunnitelmat tänä vuonna, ehkä ensi vuodesta tulee suurin läpivaellusvuosi ikinä, jos pääsemme palaamaan maailman vaelluspoluille.

Suomessa meiltä puuttuu vielä tällainen hyvin huollettu ja organisoitu pitkä vaellus. Kolilta Kiilopäälle kulkeva UKK-vaellusreitti (noin 1100 km) Itä-Suomessa on ollut olemassa jo pitkään, Urho Kekkonen käveli sen jo vuonna 1957. Polku on valitettavasti päässyt rapistumaan ja paikoin häviämään lähes kokonaan. Toivon, että lähivuosina saisimme tämän reitin herätettyä uudestaan henkiin ja rakennettua Suomeenkin läpivaelluskulttuuria.

Upeita pitkiä vaellusreittejä löytyy Euroopastakin, tämä kuva on Via Dinarican varrelta Kroatiasta.

Kiinnostaako pitkät vaellukset? Haluaisitko ehkä joskus tehdä useamman kuukauden pituisen vaelluksen, mutta et tiedä mistä aloittaisit suunnittelun? Ei hätää, tänä kesänä sinulla on mahdollisuus osallistua suomenkieliselle verkkokurssille joka opastaa sinut pitkänmatkanvaeltamisen saloihin! Kuuden viikon Kevyesti Kauas-verkkokurssi on saatavilla koko kesän!

Lukuvinkki: Pitkien polkujen seikkailijattaret

 

 


seikkailijattaren etukortti
Tutustu uutuuteemme, Seikkailijattaren etukorttiin, klikkaamalla tätä kuvaa! Luvassa upeita etuja.

Matkanjohtaja, lentoemäntä, tarjoilija, vastaanottovirkailija, eräopas. Tämä seikkailijatar muuntautuu milloin mihinkin rooliin työllistyäkseen omien seikkailujensa välillä. Suvin suurin intohimo on superpitkät vaellukset, joilla hän nauttii erityisesti elämän yksinkertaisuudesta ja kiireettömästä luonnon tutkimisesta. Lempipaikoikseen hän mainitsee muun muassa Nepalin pienet vuoristokylät ja Washingtonin osavaltion erämaat. Suvi pitää vaelluksistaan Sopivasti Hukassa-blogia.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

kotimaanmatkailu
Edellinen seikkailu

Verovähennys kotimaanmatkailun tueksi?

Seuraava seikkailu

Kuukauden seikkailijatar Sandra on uskaltanut seurata unelmiaan

Latest from Aktiivilomailu