fbpx
julia silverio

Julia Silverio on löytänyt itsestään palasen sekä Inaria että Havannaa

/

Kesäkuun seikkailijattaressa, Julia Silveriossa, yhdistyy Havannan katujen lämpö ja Inarin rauha. Intuitio vie Julian oikeisiin paikkoihin ja arvoista ihmisoikeudet ja oikeudenmukaisuus ovat matkailija-Juliankin maailmassa ne tärkeimmät.

Kuka olet?

Olen Julia Silverio, eniten olen maailman ihmettelijä ja – rakastaja, mutta sen lisäksi ikuinen oppija ja maailmanparantaja. Tällä hetkellä oppini kertyy kätilötyön – ja ihmisoikeuksien opiskelun parissa.

Yhdenvertaisemman ja kestävämmän tulevaisuuden rakentamisen ja syntymän ihmeen lisäksi, intohimoihini kuuluu kehollinen ilmaisu ja tutkiskelu sen monissa ilmenemismuodoissa; rakastan tanssia, juosta, uida, hengittää, tuntea tuulen ja nähdä auringon.

julia silverio
Kuva: Vena

Mottosi tai voimalauseesi?

Hmmm. Voimalauseita tulee minulle päivittäin tarkoituksenmukaisesti, arvostan niitä. Juuri nyt en koe, että minulla olisi lausetta, jonka äärelle palaisin jatkuvasti; ehkä oppimisen aika vaikuttaa tähän, maailmankuva muuttuu ja syventyy niin tiheään.

Kuitenkin, voisin jakaa runoni, jonka tavallaan toivon olevan itselleni relevantti aina. Runon inspiraationa oli isoäitini syväuurteiset kämmenet ja osin niistä herännyt maailman ihmeellisyys – kuinka en minään päivänä haluaisi unohtaa, mikä lahja elämä on. Tässä runo:

Slow goodbye for summer

If I ever forget this happiness, this love towards life
Please remind me of the greenness of the leaves, the sun and its warm touch,
tell me how it feels when wind blows hairs mixing them around one’s head,
how it feels to hug, to kiss.
Remind me of the sun, the dance which grows from and with thankfulness,
the beauty of tears, beauty of melancholy.
Remind me of my grandma’s hands; those wrinkles so deep,
discussing together about stories each of them are standing for.
Please remind me then.

julia silverio

Kuvaile itseäsi matkailijana? Miten matkustat ja minkälaisiin kohteisiin?

Koen nykyään, että mikä tahansa asia voi olla seikkailu! Aamupalani auringon alla, työtuntini SPR:n toimistolla, kävely merenrannassa mahdollisesti jonkun kanssasielun kanssa.

Olen ollut matkailijana aika pitkään hyvinkin käytännöllinen;  tavallaan sydän ja intuitio edellä menijä, tavallaan oikeudentunto. Kuitenkin omalla tavallaan kaikkea suodattaen.

Ensin matkustin, jotta pystyin olemaan yhteydessä perheeseeni; kahden kaupungin välillä, sitten kahden maan ja lopuksi kahden maanosan.

Sain etuoikeuden asua Briteissä vuoden osana Punaisen Ristin nuorten vapaaehtoisjoukkoa 2016. Lähdin, sillä halusin oppia kieltä, mutta myös tehdä samalla jotakin omien arvojeni mukaista sekä mahdollisesti oppia ja kasvaa. Toimin turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien aputiimissä. En tiennytkään kuinka paljon unelma opista tuli toteen!

Britti-vuoden jälkeen maailma näyttäytyi kovin erilaisena; oikeudenmukaisuuden tunteeni kaipasi vastausta kysymykseen; Miksi tämä eriarvoisuus? Niinpä hain kouluihin: Skotteihin psykologiaa opiskelemaan ja Ruotsiin ihmisoikeuksia oppimaan. Pääsin molempiin, matkustin molempiin, jäin Ruotsiin.

Perheen ja opiskelukuvioiden lisäksi olen matkustanut identiteettiäni löytääkseni (tämä ei kai ole yllättävää tänä päivänä, heh). Juureni ovat sekoitus suomalaista syvyyttä, routaista viisautta, käytännöllisyyttä ja rauhaa sekä kuubalaista intohimoa, värejä ja yhteisyyden kaipuuta. Olen siis matkustanut useasti sekä Inariin, että Havannaan löytäen palasia, joihin syvästi samastun.

Viime aikoina olen saanut matkustaa enemmän ilosta ja spontaaniudesta kuin jostakin ennalta määritellystä tarpeesta. Olen lähtenyt ex tempore kohtaamaan ystävää Barcelonaan tai Toulousseen, kokeillut matkustaa maata pitkin Helsingistä Malagaan, käynyt Pietarissa, koska sellainenkin upea metropoli on niin lähellä! Viimeisimmältä reissulta palasin viikko sitten, kun kävin Malmössä kuukauden lock downia piilossa, ystävieni luona elämässä ja opiskelemassa.

Kuitenkin, olen viime ajat kokenut, että syvimmät matkustelut tulee tehtyä ennen kaikkea itsessä. Erilaiset retriitit ovatkin puhutelleet ja ilo niissä on myös mahdollisuus lähimatkailuun Suomessa.
Ajatella; tämä keho ja mieli – aikamoisen upea manner koluttavana siinäkin!

Juureni ovat sekoitus suomalaista syvyyttä, routaista viisautta, käytännöllisyyttä ja rauhaa sekä kuubalaista intohimoa, värejä ja yhteisyyden kaipuuta. Olen siis matkustanut useasti sekä Inariin, että Havannaan löytäen palasia, joihin syvästi samastun.

Ikimuistoisin kohtaaminen matkalla?

Uih, ikumuistoisia kohtaamisia on niin monia; on kohtaamisia itseni kanssa, on kohtaamisia auringon kanssa, on kohtaamisia taivaan kanssa, kohtaamisia ihmisten – niin upeiden ihmisten kanssa.

En oikein osaa pukea mitään kohtaamisia sanoiksi muuten kuin runomuodossa, jaan tämän runon, josko se antaisi tunnelmakuvaa.

He huutavat hiljaa
oikeudenmukaisuuden puolesta

He tanssivat lujaa,
auringonsäteiden voimalla

Heistä on elämä tehty, vai toisinpäin?
Viisaat jumalat heille antaneet kysymyksiään lahjoina

He selvittävät niitä Oi niin monilla tavoilla!

Heitä voi vahingossa luulla taiteilijoiksi, erona kuitenkin teoksen luonne;
taiteilijalla taulu, heillä koko elämä

Niin He elävät, tiensä onnellisina yhdessä, yksin
loppujen lopuksi se on sama asia.

Unohtumaton seikkailu tai elämys?

Yksi unohtumattomimmista seikkailuistani on varmaan ollut, kun lähdin ex tempore Facebookin kimppakyydistä bongatun keskustelun avuin kolmen entuudestaan tuntemattoman ihanan kanssa Lofooteille. Matka oli mitä mahtavin, en ole koskaan nähnyt mitään niin kaunista! Yhteisyys toimi, nauru raikasi, aamu-uinnit koralliriuttojen kaunistamassa turkoosissa meressä, useiden päivien vaellukset yli pilvien – kuolemaa peläten ja elämää kiittäen! Olemme edelleen hyvin läheisiä ystäviä yhden rakkaan kanssamatkustajan kanssa.

Ajatella; tämä keho ja mieli – aikamoisen upea manner koluttavana siinäkin!

julia silverio

Erikoisin yöpymispaikka?
Junassa istualteen on mennyt niin monia öitä, ettei se tunnu erikoiselta, lentokentillä myös. Parhaat ja erikoisimmat unipaikat ovat varmaan olleet CouchSurfingin kautta kuitenkin.

Pelkäätkö matkoilla jotakin?

Pitkään asuessani muualla, pelkäsin yksinäisyyttä ja ymmärryksen puutetta. Välillä omien toimintatapojen suomalaisuus ja niiden ainainen selitteleminen tai ihmettely saattaa tuntua raskaalta; kun vaikka haluaisi olla vaan hiljaa seurassa.

Paikka jonne aina palaan?

Lappi alueena on paikka jonne sydän huutaa suuresti – ainakin kerran vuodessa. Laajat ja aavat maisemat, luonnon upea läsnäolo, rauha, erilainen monikulttuurisuus ja -kielisyys puhuttelevat.

julia silverio

Minkä neuvon antaisit muille naismatkailijoille?

En haluaisi neuvoa, mutta toivoa voisin. Toivon teille luottamusta, intuitiota, flowta, iloa, sydän auki olemista, rakastamisen uskaltamista.

Pakkaan aina mukaan..?

Juoksulenkkarit! Olen täysin hurahtanut juoksuun ja sen mahdollistamaan tapaan kokea maisemia kehonikin kautta.

Matkailu on opettanut minulle?

Elämään luottamista eli sitä, että asiat tapahtuvat tarkoituksenmukaisesti kun kuuntelee intuitiotaan ja kun antaa elämän flown viedä.

 


→ Lukuvinkki: Tutustu myös muihin seikkailijattariin ja seikkailijoihin.

Seikkailijattarien perustaja on spontaani ja ennakkoluuloton reissaaja, joka matkustaa maailmalla ilman tarkkaa suunnitelmaa. Elämyksiä janoava esteetikko on onnellisimmillaan jossakin tunnelmallisten kahviloiden ja koskemattoman luonnon välimaastossa. Boheemi Berliini on kaupunkirakkauksista suurin, mutta tropiikin sielu lepää parhaiten palmujen alla. Lisää seikkailuja Urbaani viidakkoseikkailijatar -blogissa.

Vastaa

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Viola Wallenius Keniassa
Edellinen seikkailu

Viola Wallenius elää arkeaan Keniassa, mutta palaa aina Suomeen

Seuraava seikkailu

Kuukauden seikkailijatar Sandra on uskaltanut seurata unelmiaan

Latest from Henkilöhaastattelut