Korona-aikana ja kaukokaipuun keskellä iloa ja vaihtelevuutta arkeen voi saada inspiroivista lähiretkikohteista. Seikkailijattaret-tiimin Emilia löysi tänä vuonna sellaisen paikan Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta, joka kuljettaa kävijänsä maailman kasvien ja tuoksujen keskelle.
Vaikka Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Helsingin keskustan huudeilla, se on hieman piilossa ja omassa rauhassaan kaupungin hulinalta. Ehdin asumaan seitsemän vuotta Helsingissä, kunnes hoksasin, että puutarha on ehdoton kohde Helsingissä ja sain aikaiseksi vierailla siellä. Nyt muutaman kuukauden aikana olen käynyt siellä jo pariin otteeseen, kesällä ja syksyllä.
Molemmilla vierailukerroilla olen suunnannut sekä isoon ulkopuutarhaan että kymmeneen kasvihuoneeseen. Ulkopuutarhaan on ilmainen sisäänpääsy ympäri vuoden. Siellä oli värikäs tunnelma sekä kesäisellä että syksyisellä visiitilläni. Puutarhaan luovat idyllistä tunnelmaa esimerkiksi kaunis lampi sekä historiallinen 1900-luvun alussa valmistunut kasvimuseon rakennus. Kannattaa huomata, että puutarha on yllättävän iso − paikan opasteiden mukaan Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha levittäytyy 4,9 hehtaarin alueelle, joten ihmeteltävää ja kierrettävää riittää.
Visiitti kasvihuoneisiin maksaa aikuisilta kymmenen euroa, mutta esimerkiksi lapset ja eläkeläiset saavat alennusta. Minusta kasvihuoneet ovat ehdottomasti käymisen arvoisia. Itse olen hyödyntänyt Museokorttiani molemmilla kerroilla, jolloin sisäänpääsy on ilmainen. Naulakko, avaimelliset kaapit ja vessat sijaitsevat heti sisäänpääsyn jälkeen ennen kasvihuoneisiin menoa. Suosittelen jättämään takin naulakkoon, sillä jo heti kun astut ensimmäiseen kasvihuoneeseen, Palmusaliin, vastaan tulvahtaa lämpöinen aalto.
Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha vie matkalle maailman ympäri
Kasvihuoneet kuljettavat seikkailijattaren pienelle maailmanympärysmatkalle. Jokaisella huoneella on oma teemansa, ja niiden kasvillisuus vie vierailijan Välimereltä aavikoille ja aina Etelä-Afrikan Kapmaalle asti. Bongasin kasveja myös maailman toiselta laidalta, kuten Uudesta-Kaledoniasta ja Havaijilta.
Yksi kiehtovimmista huoneista on mielestäni Palmusali, jonka tuoleilla istuin hetken itsekseni, tuijottelin ylös kurkottavia palmuja ja kuuntelin pienen koristelammen liplalatusta. Upea vehreys ympäröi joka puolelta ja olisin voinut kuvitella olevani jossain ihan muualla kuin Helsingin keskustassa. Palmusalin lisäksi muista huoneista suosikkejani ovat Savanni-, Sademetsä- ja Aavikkohuone.
Kasvihuoneiden lumo ei tiivisty minusta ainoastaan siihen, mitä niissä näkee, vaan myös siihen, mitä niissä haistaa. Huoneiden tuoksut kaappasivat ajatukseni eri reissumuistoihin, kuten iltoihin Espanjassa Välimeren rannalla, safareihin Serengetin ja Masai Maran savanneilla ja seikkailuuni maasaiden mailla Kenian Maji Motossa.
Toisella kasvitieteellisen puutarhan visiitilläni kävin lounaalla puutarhan yhteydessä olevassa Café Violassa. Viola sijaitsee yhdessä alueen vanhoista puutaloista, jotka ovat alun perin seisoneet Punavuoressa.
Kahden vierailukerran jälkeen Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on kivunnut yhdeksi suosikkipaikoistani Helsingissä. Paikka inspiroi varmasti monen ikäisiä sekä kasveihin enemmän ja vähemmän perehtyneitä. Myös näin korona-aikana paikka tuntui turvalliselta, sillä väljyyttä riitti ja kasvihuoneissa ihmisiä oli opastettu kulkemaan samaan suuntaan. Uskon, että jos ja kun talven pakkasilla tulee kaipuu tropiikkiin, teen jälleen uuden visiitin kasvihuoneiden vehreyteen ja tuoksuihin.