Lena & Matteo

Katseet kohtasivat: Lena ja Matteo

Kerro kaverille!

Elettiin syyskuuta vuonna 2012, jolloin muutin Lontooseen tekemään maisterin tutkintoa. Olin aikaisemmin saanut kandin paperit Glasgown yliopistosta, ja lyhyen Suomen pyrähdyksen jälkeen suuntasin kohti Lontoota. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa maisterinopinnoille, Hongkong ja Lontoo, ja päädyin jälkimmäiseen. Harmittelin sitä vähän, mutta Lontoon opintokokonaisuus oli minulle parempi. Tein opinnot Aasian kaupasta, ja potentiaalisia jatko-opintoja ajatellen Lontoo oli paljon fiksumpi vaihtoehto.

Asuin melkein Lontoon ytimessä Fulhamin ja Chelsean tienoilla, ja nautin elämästä. Minulla oli kaupungissa ystäviä Skotlannin ajoilta, ja olin saanut uusia ystäviä yliopistolta. Vietin aikaa kuitenkin opiskelukavereideni kanssa melko vähän, sillä asuimme kaikki niin eri puolilla Lontoota. Välimatkat ovat suurkaupungissa joskus ongelmalliset.

Yksi parhaista opiskeluaikaisista ystävistäni, brittityttö, oli kuitenkin pyytänyt minut syntymäpäiväjuhliinsa opiskelija-asunnolleen, jonka vieressä asui paljon muitakin opiskelijoita eri tiedekunnista. He olivat ystävystyneet keskenään, ja ystäväni oli kutsunut muutaman tästä joukosta mukaan. Minua laiskotti lähteä juhliin tuona iltana, mutta pakkasin kuitenkin laukkuni, laitoin meikit naamaan ja lähdin matkaan.

Mukana juhlissa oli myös eräs toscanalainen, väitöskirjaansa valmisteleva tiedemies. Hänen kanssaan päädyin myöhemmin pelaamaan Risk-lautapeliä samassa joukkueessa. Parin viinilasin jälkeen olin saanut tietooni, että miehen nimi oli Matteo. Hän jätti viinit välistä ja joi pelkkää vettä, sillä hän oli lähdössä aikaisin seuraavana aamuna työmatkalle Lähi-Itään. Viinin lipitys ei ennen matkaa ollut hyvä idea (eikä hän oikein muutenkaan viiniä juo). En pannut häntä oikein mitenkään merkille, mutta mukavan lautapelin saimme kuitenkin pelattua. Lähdin juhlistakin ennen häntä, että ehdin viimeiseen junaan kohti kotia. Yöbussit eivät houkuttaneet.

Lena & Matteo

Lähdin seuraavalla viikolla Suomeen. Sain kuitenkin parin päivän päästä viestin Facebookissa Matteo-nimiseltä henkilöltä, joka sanoi että olisi mukava tavata. En ihan täysin yhdistänyt tätä kaveripyyntöä ja ystäväni syntymäpäiviä, joten hetken viivyttelin vastaamisessa. Kuka ihmeen Matteo? Sitten minulla välähti kenestä oli kyse; se juhlien tiedemies.

Kuka ihmeen Matteo? Sitten minulla välähti kenestä oli kyse; se juhlien tiedemies.

En kuitenkaan tässä vaiheessa oikein ymmärtänyt, että minua oli vähän vedätetty. Paljastui, että synttärisankariystävättäreni oli laskenut ilmoille pienen valkoisen valheen ja kertonut että olin kiinnostuneena kysellyt Mattoen perään. No ihan näin tämä ei tietenkään mennyt, ja meinasin jo kertaalleen jättää tapaamisen välistä. Suostuin kuitenkin, tosin tapaamisen meni pari viikkoa koska olin Suomessa tuolloin pidemmän aikaa.

Palasin Suomen lomalta Lontooseen, ja sovimme treffit Science museumiin South Kensingtoniin. Yritin palautella mieleeni, miltä Matteo edes näyttää ja selasin Facebookista kuvia. Onnistuimme tapaamaan pienen viivästyksen jälkeen tube-aseman uloskäynnillä, ja matkasimme museoon. Paikka valikoitui minun ehdotuksestani, sillä en ollut kyseisessä museossa vielä käynyt ja teki mieli käydä se kurkkaamassa.

Museoreissu meni niitä näitä jutellessa, ja meillä oli mukavaa. Tämän jälkeen tapailimme silloin tällöin Lontoon tutkimisen merkeissä. Meillä taisi olla vähän eri ajatukset tästä tapailusta: myöhemmin paljastui, että Matteo ajatteli, että seurustelemme, siinä missä itse en oikein tiennyt missä mennään. Ajattelin, että antaa ajan näyttää ja katsotaan päivä kerrallaan.

Myöhemmin paljastui, että italialainen mamma oli koulinut Matteosta oikein kunnon kokin, ja nautin vielä tänäkin päivänä kotona herkullisesta italialaisesta kotiruoasta.

Pian koitti kuitenkin hetki, jolloin olin lähdössä Japaniin ja Taiwaniin kolmen viikon reissulle. Tähän kun yhdistettiin vielä lyhyet Suomen visiitti, niin yli kuukausi tuli oltua erossa tuolloin. Tämä tietysti tuli hieman huonoon saumaan Matteon ja minun kannalta, mutta ajattelin että se varmasti määrittää suunnan, minne menemme. Jos kuukauden erossa olon jälkeen olemme vielä yhtä tiiviisti yhdessä, niin antaa mennä sitten. En varsinaisesti epäröinyt, mutta jahkailin koska halusin tutustua toiseen ensin kunnolla, eivätkä nämä yli kuukauden mittaiset matkasuunnitelmat olleet puolellamme.

Lena & Matteo

Vaikka vähän skeptisesti asiaan suhtauduinkin, niin olimme erossaolon ajan tiiviisti yhteydessä ja palattuani aloimme seurustella. Heti palattuani suuren vaikutuksen minuun teki se, kun lähes 39 asteen kuumeessa kotona maatessani Matteo tuli tekemään minulle ruokaa ja pitämään huolta esimerkiksi kaupassa käynnistä. Myöhemmin paljastui, että italialainen mamma oli koulinut Matteosta oikein kunnon kokin, ja nautin vielä tänäkin päivänä kotona herkullisesta italialaisesta kotiruoasta. Ajan kuluessa ymmärsin, että käsissäni on oikea catch, jota ei kannata käsistään päästää – muutenkin kuin hyvän ruoan osalta.

Asuimme Lontoossa muutaman vuoden, jonka jälkeen olemme asuneet hetken Taiwanissa ja viettäneet pidemmän ajan Espanjan Bilbaossa. Tällä hetkellä asumme Saksan Düsseldorfissa, ja meillä on pikkuinen poika. Kannatti lähteä syntymäpäiväjuhliin, vaikka vähän laiskottikin.

Teksti ja kuvat: Lena-Mari Laukkanen


Kirjoittaja, Lena, kirjoittaa London and beyond -blogia.

Kerro kaverille!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top