Kerala Intiassa on monelle tuntematon alue, josta kannattaisi tietää. Oma laiva Keralan Backwaters -alueilla kuulostaa ideana täydelliseltä, mutta oliko unelmieni laivamatka Keralan backwaters-alueella hitti vai huti?
Asuntolaiva lipuu hitaasti Intian Keralassa, pitkin palmujen reunustamaa vesiväylää. Palmut kaartuvat suurelle järvelle vievän kanavan päälle ja aurinko lämmittää mukavasti. Laivan moottori käy hiljaa, lähes äänettömästi. Istun asuntolaivan toiseen kerrokseen rakennetulla lounge-alueella ja ihailen maisemia.
Syntymäpäivä, mikä ihana syy tehdä jotain ainutkertaista. Olen kumppanini kanssa Etelä-Intian Keralassa ja hän on luvannut minulle syntymäpäivälahjaksi toivomani elämyksen. Olen nähnyt niin paljon kuvia ja kuullut tarinoita Keralan vehreissä ja palmujen reunaamissa vesistöissä seilaavista, puusta valmistetuista asuntolaivoista. Matkustin 17 tuntia Goalta Keralaan osaksi asuntolaivakokemuksen perässä ja nyt hetkeni oli koittanut. Olemme menossa asuntolaivailemaan!
Saavumme Alleppey-nimisen kaupungin satama-alueelle vertailemaan laivoja. Laivoja on paljon, aivan vieri vieressä. Monen laivan henkilökunta yrittää saada meitä tutustumaan omaan laivaansa, täällä on selkästi ostajan markkinat. Ensimmäistä vaihtoehtoa ei kannata hyväksyä ja tinkiä pitää, hinnat ovat muutenkin jo Intian hintatasoon nähden aivan naurettavan kovat, onhan kyseessä turismin muoto.
Valitse Keralan asuntolaiva huolella
Tutkittuamme ulkoa ja sisältä muutaman laivan, löydän sen oikean. Perinteistä intialaista kettuvallam-venettä (osittain bambukuidusta solmittu vene, jollaiset ovat aikoinaan kuljettaneet riisiä ja mausteita) muistuttava vene on kaunis ulkoapäin. Sisustus on selkeä ja yksinkertainen, muovia ei ole käytetty. Tämä se on, tämän veneen haluan. Se on vähän kalliimpi (huimat 150 euroa) kuin muutama aiempi, mutta ehkä syntymäpäivänä laadusta ei kannata tinkiä. Pakettiin kuuluu vuorokauden risteily vain meille kahdelle varatulla laivalla ruokineen ja kolmihenkisen miehistön kanssa.
Haemme kiireessä tavaramme, vuorokauden verran seilaavat asuntolaivat lähtevät aina liikkelle klo 11 ja 12 välillä ja palaavat aamulla noin kello 9. Päiväristeilijöillä on omat aikataulunsa. Pian laiva on lastattu kahdella rinkalla, yhdellä syntymäpäivätytöllä, yhdellä espanjalaisella surffarilla ja kolmella intialaiselle miehellä. Nämä intialaiset puhuvat hieman huonoa englantia.
Heti kättelyssä saamme eteemme kookokset, virkistykseksi. Olo on mieletön, unelmani on toteutumassa. Pian vene lähtee liikkeelle. Kipuan heti yläkerran kannelle, joka on meidän kahden privaattitilaa. Ripustan riippumattoni aitiopaikalle ja fiilistelen elämää sekä nautin lämmöstä.
Kerala ja backwaters; kuinka monta asuntolaivaa mahtuu risteilemään pienelle suistoalueelle?
Jo tässä vaiheessa mieleeni on noussut muutama kysymys. Miksi ihmeessä laivoja on näin paljon? Veneemme kulkee jonossa kymmenien veneiden kanssa ja joka suunnassa näkyy samankaltaisia bambuveneitä. Vaikuttaa, että veneilijöiden keski-ikä on vanhenevaa (kyllä, 35 vuotta) minuakin parikymmentä vuotta enemmän. Ei ihme, onhan koko seilailuhomma sen verran helppoa ja rentouttavaa.
Miksi ihmeessä laivoja on näin paljon? Veneemme kulkee jonossa kymmenien veneiden kanssa ja joka suunnassa näkyy samankaltaisia bambuveneitä.
Silti, jos veneitä on näin paljon (kuulin, että niitä on yhteensä 800 kappaletta), mitä tämä kaikki tekee vesistölle? Kanavien varrella asuvat paikalliset pesevät jopa hampaansa vedessä ja täällä kulkee vuorokaudessa satoja veneitä. Tämän mittaluokan turismibisnes ei enää voi olla hyvä juttu.
Kerala, olen täällä. Yritän taas keskittyä maisemiin ja nauttia, pistää kriittiset ajatukset hetkeksi taka-alalle. Täällä olemme jo, tänne ei tultu narisemaan tai parantamaan maailmaa. Vene kulkee valtavalle järvelle, jossa koko homman kauneus paljastuu. Järven pinta on peilityyni ja suurelle järvelle voi mahduttaa valtavan määrän veneitä ilman, että kukaan on suoraan kyljessä kiinni. On hiljaista, todella rauhallista.
Matka jatkuu, on lounasaika. Ei, emme syö lounasta kauniissa maisemissa järvellä. Peilityynen järven maisemien sijasta kapteeni ohjaa aluksen parkkiin, paikallisten kävelyväylän viereen. Tämä maisema ei ole kaunis ja muutenkin olisin kaivannut ruokailuun enemmän yksityisyyttä ja rauhaa. Syömme kala-aterian, jonka kala on pienen pieni kala, jossa ei ole juurikaan syötävää. Tuntuu, että kalliin risteilyn ruokapuolessakin on säästetty mahdollisimman paljon. Se on harmi, korkeat odotukseni eivät saa vastinetta. Muuten en Intiassa nirsoilisi tai odottaisikaan tavallista ruokaa (joka on muuten aina herkullista) kummallisempaa sapuskaa, mutta tämä on jotenkin vain pohjanoteeraus. Hinta ja laatu eivät nyt aivan kulje käsi kädessä.
Ole vain ja ihaile asuntolaivasta Keralan maisemia
Lounaspaikassa olemme parkissa turhankin pitkään, kunnes matka jatkuu. Asuntolaivamme seilaa pitkin palmujen reunustamia kanavia ja päätän ottaa kaiken ilon irti riiippumattoilusta. Yritän taas nauttia ilma kriittistä suhtautumista asiaan. Sitä varten tämä koko kokemus taitaa olla, rentoutumista ja oleilua. Tänne ei tulla puuhastelemaan lukemista tai vaikka joogaa kummempaa. Rentoutuminen on tervetullutta ja nautin taas olostani. Hetkeksi jopa unohdan, että laivoja on niin paljon, koska olemme nyt hieman eri reitillä kuin moni muu.
Mitä, tässäkö olemme yötä? Tämähän on aivan sama asia kuin yöpyä vaikka rannan hostellissa. Tästä ei näy edes auringonlasku.
Aurinko alkaa laskea. Olin mielessäni kuvitellut katselevani auringonlaskua vaikka suurelta järveltä käsin, mutta kapteeni kääntääkin veneen keulan takaisinpäin. Ruoka-aika lähestyy ja meille kerrotaan, että ruoka nautitaan yöpymispaikassa. Vene kaartaa kohti paikallisen kylän pientä tietä, kanaalin varteen. Kurvaamme keskelle kymmenisen veneen rivistöä. Olen pettynyt, olen niin pettynyt.
Yöpaikkana laituri
En pysty peitellä pettymystäni. Olemme maksaneet Intian hintatasoon nähden todella paljon, tämä ei voi olla matkan loppuhuipennus. Olin mielessäni ajatellut meidät hiljaiseen paikkaan yöpymään, kirkasta tähtitaivasta katselemaan. Tässä katselen sen sijaan paikallista miestä, joka pesee pyykkiä. Tämä ei tunnu nyt oikealta, en edes halua tulla paikallisten eteen pröystäilemään heidän kuukausipalkkaansa arvokkaammalla vuorokauden elämyksellä. Ei, kaikki on nyt todella väärin.
Jututan kapteenia ja kysyn muista vaihtoehdoista. Hän soittaa laivan omistajalle. Aivan, omistaja on se, joka käärii rahat. Lopulta päädymme ratkaisuun, että jos emme tarvitse laituripaikan tarjoamaa sähköä esimerkiksi ilmastointiin, voimme etsiä toisen paikan. Todellakin, unohdetaan ilmastointi, kunhan pääsen yöksi odotusteni mukaiseen paikkaan.
Ajamme takaisin kohti lähtösatamaa. Alan taas huolestua. Selviää, että menemme tankkaamaan. Tankki täynnä suuntaamme vastarannalle. Kyllä, lähtöpisteen vastarannalle, josta näkyy kaupungin hulina. Ei auta, tässä olemme yön. Tämä ei ole yhtään aiempaa parempi vaihtoehto yöpymiselle, mutta olen jo ollut liiankin vaativa asiakas. Enää en kehtaa kommentoida, olkoon. Sitä paitsi, laivan henkilökunnalla ei varmasti ole paikan valinnassa osaa ja arpaa, ei edes vaikutusvaltaa.
Siinä me sitten vietämme yön, näköetäisyydellä Alleppeyn ruuhkista ja kaaoksesta. Rannan Ramada-hotellikin näkyy. Ei toivoakaan kirkkaasta tähtitaivaasta tai ylhäisestä yksinäisyydestä. Mistä edes olin rakentanut sellaisen mielikuvan? Ehkä joku toinen asuntolaiva menee kauemmaksi? Tai ehkä vain kahden päivän risteilijät? Oli miten oli, me emme menneet.
Yö oli kuumaakin kuumempi. Vedestä nousi kosteutta ja huoneemme oli ilman ilmastointia kuin sauna tai höyryhuone. Minä en kovin pienestä lämmöstä edes valita. Hikoilin ja rimpuilin, samaan aikaan muistutin itseäni unelmani toteutumisesta ja omasta valinnastani pärjätä ilman ilmastointia.
Aamulla söimme aamiasen huonosti nukutun yön jälkeen, jonka jälkeen kelluva bambumökkimme lipui jonossa muiden vastaavien kanssa jo eilen näkemäämme reittiä pitkin viimeisen tunnin verran. Olisin voinut jo vain jatkaa matkaa, kauas pois Alleppeyn backwaterseilta ja kohti Etelä-Keralan Varkalan hiekkarantoja.
Kerala ja unelma paketissa – vai onko?
Unelma toteutui, mutta suuret odotukseni eivät. Kyselin hieman kaikesta ja selvisi, että säännöt rajoittavat laivaliikennettä nykyään entistä enemmän. Laivoja saa olla paljon, mutta niiden on pakko parkkeerata yöksi ja tiettyihin kalastusaikoihin (olisiko tämä ollut klo 18 – 08) turistiveneet eivät saa liikkua vesistöissä. Tämä kokemus on varmasti ollut aivan upea vielä viisitoista vuotta sitten. Nyt koko homma on kaupallistunut liikaa, rahan kuvat pyörivät silmissä ja sielukkuus on kaukana. Harmi, olisin niin halunnut tykätä tästä unelmieni kokemuksesta. Ensi kerralla valitsisin asuntolaivan ainakin jonkun muun kuin pelkän ulkonäön perusteella. Tulipahan koettua, nautin minä olostani ainakin muutaman tunnin verran. Tästä opimme myös, että mitä enemmän odotuksia, sitä helpompi on pettyä.
Loppukommentti: Kokemus on hyvä, mutta älä odota kuuta taivaalta. Risteily on loistava (mutta kallis) tapa nähdä paikallista elämää ja rentoutua. Et missään tapauksessa tule olemaan ainoa risteilijä, lähes aina on näköpiirissä muitakin asuntolaivoja. En matkustaisi Keralaan pelkästään tämän elämyksen perässä, mutta tämä on hyvä osa kokonaisvaltaista Kerala-elämystä! Ensi kerralla valitsisin reitin toisin ja varmistaisin, että luvassa on enemmän kuin seitsemän tuntia seilausaikaa. Pienistäkin veneistä eli chakaroista käsin näkee jo paljon, eikä sellainen kokemus vaadi yöpymistä kelluvassa hotellissa. Paras vaihtoehto saattaisi jopa olla yöpyä rannan majatalossa ja tehdä päiväretki pitkällä chakara-veneellä tai parin päivän asuntolaivamatka.
Hyvä tietää Keralan backwatersin asuntolaivoista
- Asuntolaivat lähtevät yleensä Alleppeyn (myös nimeltää Alapyzzha, etäisyys Kochista noin tunti bussilla) kaupungista. Myös Kollam on suhteellisen suosittu satamakaupunki asuntolaivoille.
- Laivamatkaa ei välttämättä tarvitse varata etukäteen, laivoja on paljon. Suuntaa heti aamupäivällä satamaan tinkimään.
- Jos haluat kuitenkin varata laivan etukäteen ja tehdä enemmän tutkimustyötä, netissä on paljon vaihtoehtoja.
- Jos olet liikeenteessä nopealla aikataululla, harkitse vain päiväristeilyä. Pienemmät laivat pääsevät pienempiin kanaviin ja esimerkiksi viisi tuntia riittäisi aivan mainiosti.
- Isommalla porukalla voisi olla hauskempaa seilata, myös hinta olisi edullisempi.
- Ota mukaan luettavaa, laivassa ei juurikaan ole tekemistä.
- Kaikkiin risteilyihin sisältyy ruoat, yleensä 2 x lämmin ruoka, aamiainen ja hedelmiä.
- Hinta vaihtelee suuresti, me maksoimme 150 euroa. Edullisin löytämämme olisi ollut noin 80 euroa, mutta tuossa laivassa haisi ummehtuneelle.
- Valitse toimija oikein. Jos löydät ekologisemmin toimivia laivoja, satsaa sellaiseen. Tällainen pitäisi varmasti varata etukäteen.
- Pidä huoli, että henkilökunta on mukava. He ovat laivassa kanssasi koko reisteilyn ajan.
- Mieti, tarvitsetko yksi- vai kaksikerroksisen veneen. Kaksikerroksissa yläkerta on aina vain omaan käyttöön ja henkilökunta pysyttelee alhaalla.
- Asuntolaivoissa on periaatteessa kaikki hotellihuonetta vastaavat mukavuudet.
- Jos matkustat budjetilla, harkitse myös paikallista lauttaa. Se on tosin meluisa vaihtoehto. Hyvä idea on myös majoittua rannan majatalossa ja tehdä pieni päiväristeily vaikka pitkällä chakara-veneellä. Sellainen mahtuu pienempiinkin kanaviin. Tästä nautin itse jopa enemmän (teimme päivää aiemmin myös tällaisen retken).
- Lähin lentokenttä on Kochi, jonne pääsee helposti myös Helsingistä.
× LUKUVINKKI: Halvat lennot Intiaan ja muaalle, lue täältä. ×
