fbpx
iran

Kirje Iranista: Kauniin Iranin toisenlaiset kasvot

/

Terveiset paahtavan kuumasta Iranista! Olen Salla Kivekäs, 25-vuotias oman elämäni seikkailijatar. Olen ollut Iranissa nyt hieman yli viisi kuukautta, korona-ajat ja ramadanin ja ehkä miltei kaikki mahdolliset haasteet tähän asti selvinneenä. Sen sijaan, että kertoisin haastavista ajoista (joita nämä kuukaudet ovat todella olleet), haluan kertoa todellisesta Iranista ja siitä, mitä media ei meille näytä.

Iranin islamilainen tasavalta eli Iran on monimutkainen, kulttuuririkas ja vaikea hahmottaa. Tämä kaunis maa tarjoaa mitä erilaisempia ilmastoja, maisemia ja maan sisäisiä kulttuureja. Iranin 41-vuotta sitten maata muuttanut vallankumous on tänä päivänä maata ja mielipiteitä jakava. Paikallisten sanoin kaikki toivoivat vallankumousta, mutta vain harva toivoi tai osasi odottaa tätä lopputulosta. Vallankumouksen myötä saapuivat siveyssäännöt ja kuningaskunnan loisto vaihtui mustiin chadoreihin (naisten käyttämä peittävä vaate) ja tasavaltaan, jonka tosiasiallinen hallitsija on presidentin sijaan uskonnollinen johtaja ajatollah. Tavalliseen turistiin tämä vaikuttaa siten, että naisten on käytettävä huivia, pitkiä housuja ja hihoja, ja miesten tulee käyttää pitkiä housuja ja hartiat peittäviä paitoja. Alkoholi on laitonta koko maassa, joka luonnollisesti nosti nuoren suomalaisen huolta maahan pidemmäksi aikaa matkustaessa. Vapaamielisten paikallisten kodeissa kuitenkin huivit riisutaan ja persialainen granaattiomenaviini nostetaan pöytään.

Iran on todellinen helmi, joka ei ole täyttynyt turismista ja jossa väkijoukkoon nähtävyyksien lähellä ei tarvitse hukkua. Useat maan vuosisatoja vanhat kulttuurikohteet, kuten moskeijat, ovat yhä paikallisten käytössä. Maisemien ja moskeijoiden lisäksi maa tarjoilee rikasta kulttuuria ja kauniita käsitöitä. Itse olen ostanut kaksi mattoa sekä kankaita.


Iranin suuret kaupungit tarjoilevat kahvilakulttuuria, jossa kahvin sijasta pääosassa on tee, sekä basaareja, joihin eksyminen on valitettavan helppoa. Maan hintataso on halpa, ja minulla on mennyt viidessä kuukaudessa kaiken kaikkiaan vuokriin, tuliaisiin, maan sisäiseen matkailuun, elämiseen ja lääkäreissä ramppaamiseen alle kolme tuhatta euroa. Päiväbudjetiksi voisi ympäripyöreästi nimetä 10 euroa, mikäli ei olisi kaltaiseni tuhlaaja. Lento tänne maksoi noin 300 euroa, ja paluulippua en ole vielä ostanut. Ruokakulttuuri on lihapainotteista, ja kasvissyöjänä olen kohdannut satunnaisia haasteita. Yksi iranilaisen kulttuurin yllättävimmistä aamupaloista on lampaasta ja leivästä koostuva raskas ateria, jossa lampaasta syödään kaikki osat aivoista, silmistä ja kielestä lähtien.

iran

Kaupunkielämän lisäksi Iran on täynnä pieniä kyliä. Kuvassa näkyy pienen kylän naiset mustissa chadoreissa. Kylien elämään on vaikea päästä tutustumaan, sillä kylissä asuvat ihmiset harvoin osaavat englantia ja ovat epäileväisiä vieraita kohtaan. Pyysin lupaa kuvan ottamiseen naisista, kun he istuivat yhdessä varjossa juoruten, mutta naiset eivät halunneet kasvojensa näkyvän. Myöhemmin paikallinen ystäväni kertoi asian johtuvan siitä, että kylissä ihmiset ovat uskonnollisempia ja naisten perinteiset tehtävät sijoittuvat kodin sisälle, jonka vuoksi he eivät halua tulla kuvatuksi kodin ulkopuolella.

Maa ottaa turistit vastaan avosylin ja kansalaisilla on kova tarve todistaa, että Iranin mediakuva lännessä on vääristynyt. Suomalaisena oli vaikea ja vieläkin on vaikeaa totutella siihen, että paikalliset ovat puheliaita ja vieraanvaraisia. Ihmiset kutsuvat koteihinsa, tarjoavat teetä ja ruokaa sekä tekevät kaikkensa vieraidensa viihtymisen eteen. Ruoka syödään perinteisesti lattialla, ja se koostuu riisin lisäksi leivästä ja usein myös lihasta. Iranilaiset ovat perhekeskeisiä, joka on suorastaan kadehdittavaa. Perhekeskeisyydellä on myös valitettava kääntöpuoli, jossa naisten menemisiä kontrolloidaan. Kaduilla saa olla rauhassa ahdistelulta, eikä kulttuuriin kuulu huutelua tai viheltelyä.Yksin matkustavasta naisesta pidetään päinvastoin hyvää huolta, ja paikalliset kysyvätkin usein, tarvitsenko apua jossain.

Paikallinen julkinen liikenne on toimiva isojen kaupunkien välillä ja bussit ovat Onnibussia mukavampia. Yksin matkustavat naiset (myös paikalliset) saavat usein bussin parhaat paikat ja henkilökunta saattaa tulla tarjoamaan teetä tai vettä. Viiden kuukauden aikana olen opiskelujen lisäksi hullutellut käymällä Tindertreffeillä, juhlinut ja kokenut paikalliset häät. Olen kokenut oloni turvalliseksi ja katuväkivalta tai näpistely on vaikuttanut olevan miltei olematonta. Maan kulttuuri hyvine ja huonoine puolineen on mutkikas ja kiehtova. Joka päivä opin uutta ja kokemukseni on laajentanut maailmankatsomustani hurjasti. Toivon, että useampi uskaltaa luopua maahan kohdistuvista ennakkoluuloista ja antaa sille mahdollisuuden. Lupaan, että mahdollisuutta ei tule katumaan.

Sallan matkaa voi seurata Instagramissa nimellä sallakivekas 

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Edellinen seikkailu

Seikkailijattaret vinkkaavat: Upeat majapaikat Suomessa

Seuraava seikkailu

Vapaaehtoistyön toinen puoli

Latest from Matkatarinat