Koronakevät Espanjassa ei unohdu koskaan

Koronakevät Espanjassa oli mieleenpainuva elämys, joka ei varmasti unohdu koskaan. Kun maahan julistettiin maaliskuun puolivälissä hälytystila, en vielä osannut arvata, että seuraavat pari kuukautta kuluisivat tiukassa lockdownissa oman kodin vankina. Tuolloin maasta lennettiin vielä viimeisiä lentoja Suomeen, mutta päätin pysyä Espanjassa, josta olin vuokrannut asunnon toukokuun loppuun asti aiempien vuosien tapaan. En olisi kuitenkaan uskonut, että koko keväänä en pääse seikkailemaan juuri omaa asuntoani pidemmälle.

Tiukka karanteeni ja ulkonaliikkumiskielto

Espanjan koronakevät on ollut hyvin erilainen kuin Suomessa. Suurin ero verrattuna Suomeen on ollut se, että maa on ollut tiukassa karanteenissa. Ulkonaliikkumiskielto on koskenut koko kansaa niin, että omasta asunnosta on saanut poistua vain erityisen painavasta syystä. Hyväksyttäviä syitä ovat olleet esimerkiksi ruokakaupassa, apteekissa tai lääkärissä asiointi.

Myös välttämättömiin töihin on saanut mennä, kunhan on kuljettanut mukanaan lupalappua töistä, henkilöpapereita ja kulkenut töihin suorinta mahdollista reittiä. Töissä ovat kulkeneet kevään aikana lähinnä sairaanhoidon henkilökunta, ruokakauppojen työntekijät, roskakuskit ja muut välttämättömät työntekijät. Muilla ei ole ollut asiaa edes lenkille, sillä kadut ovat olleet poliisien tiukassa valvonnassa. Turhasta liikkumisesta on jaettu satojen eurojen sakkoja.

Kaduilla oli autiota, kun Espanjassa julistettiin ulkonaliikkumiskielto.

Parvekeaplodeja, yhteisöllisyyttä ja hulluttelua

Tiukka ulkonaliikkumiskielto jatkui Espanjassa seitsemän viikkoa. Tuona aikana en poistunut kodistani kuin kerran viikossa ruokaostoksille. Ajan luonne muuttui, kiire poistui, menetin kaikki työni enkä tiennyt, onko maanantai vai perjantai. Elämää rytmittivät lähinnä jokailtaiset parvekeaplodit kahdeksalta. Silloin ihmiset kokoontuivat kotiensa parvekkeille ja terasseille taputtamaan terveydenhuollon henkilökunnalle. Nuo olivat yhteisöllisiä hetkiä, joita en unohda ikinä.

Aiemmin en edes tiennyt, keitä naapurissani asui. Seitsemän viikon ajan näimme toisiamme joka ilta ja heilutimme toisillemme. Osa ihmisistä musisoi parvekkeillaan, ja jokailtaiseksi perinteeksi muodostui myös espanjalainen kappale “Resistire”, joka kuului useilta parvekkeilta heti aplodien jälkeen.

Seitsemän viikon ajan kadut ammottivat tyhjyyttään ja kaikkialla oli hiljaista. Elämä tuntui välillä melko epätodelliselta. Asuin kahden suomalaisen kämppiksen kanssa isossa kattohuoneistossa Torremolinosin Playamarilla. Kahden samanhenkisen seikkailijattaren kanssa oli mukava asua. Keksimme yhdessä kaikkea hauskaa tekemistä. Perustimme oman bändin, jonka nimeksi annoimme Extra Suave espanjalaisen vessapaperin mukaan koronan kunniaksi. Soittelimme livetreenejä Instagramissa, jumppasimme ja leikimme kattoterassillamme sekä kuvasimme hölmöjä Tiktok-videoita. Järjestimme myös erilaisia teemailtoja.

Seitsemän viikon aikana ehdimme tutustua toisiimme aika hyvin, sillä aiemmin viiletimme omia menojamme ympäri kyliä tai maailmaa. Koronakaranteenin aikana oma asuinalueeni muodostui todellakin kodiksi. Kämppiksistä ja naapureista tuli yhteisö. Espanjan karanteeniarjesta tekemäni videon voit katsoa täältä.

Kämppisten kanssa elämä oli hauskempaa kuin yksin.
Asuntomme kattoterassilta oli onneksi näin mukavat näkymät.
Järjestimme erilaisia teemailtoja ja söimme illallista kattoterassilla.
Tuntui mahtavalta kävellä merenrannassa seitsemän viikon tauon jälkeen.

Ensimmäistä kertaa ulos seitsemän viikon jälkeen

Seitsemän viikon totaalisen lockdownin jälkeen maa alkoi vaiheittain palautua kohti normaalia, mutta vieläkään Espanja ei ole normaalitilassa. Osa yrityksistä sai avata ovensa ja mikä parasta, saimme oikeutemme ulkoiluun takaisin. Vapun jälkeisenä päivänä pääsimme ensimmäistä kertaa ulkoilemaan annettujen ulkoiluaikojen puitteissa niin, että 14-70-vuotiaat saivat ulkoilla kello 6-10 tai 20-23. Aika siinä välissä oli jaettu lasten, heidän huoltajiensa ja ikäihmisten kesken erilaisiin lohkoihin.

Pari viikkoa toimimme näillä säännöillä, mutta niissä oli paljon epäkohtia. Aikuisten ulkoiluaikaan kaikki ryntäsivät yhtä aikaa ulos, jolloin rantakaduille syntyi ruuhkia. Niitä lisäsi se, että omasta asunnosta ei saanut mennä kilometriä kauemmas ulkoilemaan. Urheilu oli sallittua kauempanakin, kunhan pysyi oman kunnan alueella. Kuka sitten määritteli ulkoilun ja urheilun eron, sitä en tiedä vieläkään.

Kun pääsimme ensimmäistä kertaa ulkoilemaan seitsemän viikon sisällä olemisen jälkeen, se tuntui aivan mielettömän upealta. Tekemäni video tiivistää tuon elämyksen kaikkein parhaiten, koska kuvasin omat reaktioni livenä juuri sillä hetkellä, kun ne tapahtuivat. Olin kuin pieni lapsi, joka on päässyt ensimmäistä kertaa johonkin uuteen, jännittävään paikkaan kokemaan ja aistimaan.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=FawKRV6ok4c]

Vaiheittain kohti vapautta

Toukokuun puolivälin jälkeen saimme lisää vapauksia, kun ulos terasseille sai jälleen vapaasti mennä mihin aikaan tahansa. Ulkoiluajat liikunnalle säilyivät edelleen samoina, joten liikunta oli periaatteessa kiellettyä muina kuin sille osoitettuina aikoina. Jos siis lähti keskellä päivää vaikka terassille kaljalle, se oli ihan ok, mutta juoksulenkistä olisi rapsahtanut sakot. Myös yhä useammat pienet liikkeet avasivat oviaan. Jokaisella ovella piti desinfioida kädet, ruokakaupoissa täytyi olla suojahanskat ja joillekin terasseille mentäessä mitattiin kuume.

Myös luontoretkistä tuli sallittuja yritysten vetäminä turvavälein pienellä porukalla. Jäi kuitenkin epäselväksi, voiko luontoon mennä yksin tai kavereiden kanssa, sillä periaatteessa edelleen täytyi pysytellä omalla alueellaan. Luontoretkistä liikkui niin paljon ristiriitaista tietoa ja erilaisia tulkintoja, että edes viranomaiset tai retkien järjestäjät eivät pysyneet kärryillä, mikä on sallittua ja mikä ei.

Eri lehdet uutisoivat erilaista tietoa aiheesta. Lähiluontoon sai periaatteessa mennä ulkoiluaikoina, mutta ei esimerkiksi keskellä päivää. Tavallisen kansan ulkoiluajat olivat joko liian aikaisin tai liian myöhään, että olisi kannattanut lähteä esimerkiksi vuorille. Ystävien kanssa kävimme patikoimassa Benahavisissa.

Pian Espanjassa tuli voimaan myös maskipakko, joka oli jo aiemmin voimassa julkisissa kulkuvälineissä. Nyt maskia oli pidettävä kasvoilla asioidessa missä tahansa liikkeessä ja jopa kadulla, jos ei kahden metrin turvaväliä pystytty pitämään.

Onnellisuus koostuu arjen pienistä iloista

Seitsemän viikon totaalikaranteeni sujui omalta osaltani hyvin ja ilokseni huomasin, että pystyin pysymään ilon energioissa valtaosan karanteeniajasta. Toki välillä tunteiden vuoristorata otti voiton, kun menetin kaikki työni ja jouduin hautaamaan haaveet seikkailuista Espanjan kauniissa keväässä. Toimeentulon romahdus ja ajatukset omasta hyödyttömyydestä saivat välillä vallan, mutta toisaalta oli hyvä käydä erilaisia tunteita läpi ja löytää oma arvokkuutensa jotain toista kautta. Kotona oleminen ja rajaton aika myös passivoi, kun elämästä puuttui rytmi.

Karanteenin aikana huomasin, miten paljon pienet arjen asiat tuovat onnellisuutta elämään. Onnellisuus kumpuaa sisältä. Käytännössä olimme seitsemän viikkoa kuin vankilassa, mutta lopulta jokainen luo mielessään oman vankilansa tai on vapaa, vaikka olisi vanki. Itselleni vapausteema on ollut jo lapsesta lähtien tärkeä elämässä ja siihen liittyen on pitänyt käydä monia oppiläksyjä. Vapauden kaipuu on ollut aina suuri. Siksi tällainen vapauden riisto oli myös aikamoista henkistä harjoittelua, kun piti löytää se oma, sisäinen vapaana lentävä lintu vankeudesta huolimatta. Fyysisesti sitä oli ikään kuin vanki, mutta henkisesti täysin vapaa.

Vaikka koronakevät aiheutti sen, että monet seikkailut jäivät kokematta, ystävät tapaamatta ja työt tekemättä, en vaihtaisi tätä aikaa pois. Koronakevät Espanjassa oli hyvin tärkeä kokemus ja elämys, joka jää muistoihin ja historian kirjoihin.

Espanjan koronakaranteeni oli minulle elämys, joka ei unohdu.

Espanjan koronakevät oli seikkailu omaan itseen

Alkuperäinen lentoni Espanjasta Suomeen peruttiin eikä uusia ollut juuri tarjolla, joten aloin etsiä autokyytiä Suomeen. En kuitenkaan onnistunut siinä, sillä kaikki olivat lähdössä joko liian aikaisin tai myöhään tai autossa ei ollut tilaa. Löysin lopulta pomppulennon Amsterdamin kautta Suomeen. Amsterdamissa nukuin yön lentokentällä. Nyt olen Suomessa ja vietän karanteenia kesämökillä.

Espanjan koronakevät oli itselleni pysähtymisen ja hiljaiselon aikaa, mutta tavallaan myös seikkailu omaan itseen ja mielen syvyyksiin, sillä harvoin tulee pysähdyttyä näin totaalisesti. Kun ulos ei voinut mennä, oli mentävä oman pään sisään ja tutkailtava omia ajatuksia, haaveita sekä unelmia. Pysähtyminen laittoi miettimään, mitkä asiat ovat elämässä oikeasti tärkeitä.

 


Lukuvinkki Sonjan blogissa: 7 x elämystä, jotka Espanjan koronakaranteeni on minulle tarjonnut

Lukuvinkki Sonjan blogissa: 7 x positiivista asiaa, jotka korona on tuonut elämäämme

Sonja Riihikangas

Shining Journey -matkablogia kirjoittava Sonja rakastaa kauniita luontokohteita, idyllistä tunnelmaa ja trooppisia paratiiseja. Spontaani ja boheemi elämäntyyli on vienyt hänet uskomattomiin seikkailuihin niin maailmalla kuin syvällä ihmismielessä. Matkailun ja eri kulttuurien kautta hän haluaa avata maailmaansa sekä nähdä sateenkaaren koko spektrin kaikkine sävyineen. Sonja rakastaa purjehdusta, korkeita paikkoja, joogaretriittejä ja syvällisiä pohdintoja elämästä.

Vastaa

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

EDELLINEN SEIKKAILU

Suomen kansallispuistot - luontoa parhaimmillaan

SEURAAVA SEIKKAILU

Etelä-Karjalan kummallisin nähtävyys - Kummakivi