Maamme retkipyöräilyn ja liftauksen pioneeri Helinä Rautavaara perusti vuonna 1991 kotiinsa Töölön Ruusulankadulle omaa nimeään kantavan museon, joka on nykyisin maamme ainoa etnografinen museo. Kuka siis onkaan Helinä Rautavaara?
Helinä Rautavaara oli yksi maamme ensimmäisistä, rohkeimmista ja villeimmistä seikkailijattarista. Harva – jos kukaan muu – suomalainen yltää niihin vieraissa kulttuureissa koettujen elämysten määriin, joita Rautavaara elinaikanaaan koki, ja joista hän kertoi Suomen kansalle muun muassa Seura-lehdelle kirjoittamissaan Peukaloliisa-tarinoissa ja Yleisradiolle laatimissaan tv- ja radiodokumenteissa. Kenelläkään muulla suomalaisella ei myöskään ole omaa, vieraita kulttuureja ja niiden esineistöä esittelevää museota.
Helinä Rautavaara — elämä lyhyesti
Helinä Rautavaara syntyi Helsingissä vuonna 1928. Hänen äitinsä oli tulkki ja pikakirjoittaja, isä professori, joka matkusti paljon kansainvälisen ammattinsa vuoksi. Helinä itse omisti koko elämänsä eri kulttuurien ja uskontojen dokumentointiin. Yliopistosta valmistumisen jälkeen hän matkusti toimittajana useisiin Euroopan ulkopuolisiin kohteisiin, ja käytti myöhemmin sekä hyvää yleissivistystään että Suomen mainetta puolueettomana maana laajan kontaktiverkoston luomiseen myös muualla maailmalla. Ulkomaan oleskelujen ja niihin liittyvien raporttiensa myötä Helinä tuli Suomessa tunnetuksi etenkin Latinalaisen Amerikan, Karibian ja Afrikan persoonallisena asiantuntijana.
Liftausta Euroopassa, Lähi-idässä ja Aasiassa 1950-luvulla
Vuonna 1948 Helinä kirjoitti ylioppilaaksi SYK:istä, ja osallistui samana vuonna Tukholmassa järjestetylle kansainväliselle rauhanleirille. Leiri, jonka jäsenet tulivat muun muassa Brasiliasta, Vietnamista ja USA:sta, oli yksi nuoren Rautavaaran ensimmäisistä kansainvälisistä kokemuksista. 1950-luvun alussa hän lähti liftausmatkalle Espanjaan silloisen miehensä kanssa, ja 1950-luvun lopussa hän liftasi yksin Lähi-idän halki Intiaan. Vaikka hän ei tuntenut Intiaan johtavia teitä lainkaan, hän oli varma, että jonkinlainen tie sinne veisi. Intian matkallaan Rautavaara kiinnostui myös uskonnollisista rituaaleista ja seremonioista. Vuonna 1952 Helinä valmistui yliopistosta sekä psykologian kandidaatiksi että äitinsä toiveen mukaisesti opettajaksi.
Latinalainen Amerikka pyöräillen 1960–1962
Vuonna 1958 Rautavaara sai ASLA-Fullbright-stipendin jatko-opintoihin USA:ssa. Tällöin hän myös aloitti retkipyöräilyn: vuonna 1960 Helinä pyöräili yksin Meksikosta Väli-Amerikan halki Etelä-Amerikkaan. Kyseisellä matkalla Helinä tapasi useita merkittäviä henkilöitä kaikissa maissa, joissa hän vieraili. Meksikossa hänet vietiin Mayojen raunioille, Väliamerikassa hän tutustui vuorilla asuvien alkuperäiskansojen rituaaleihin, Atlantin rannikolla eurooppalaistyylisiin tansseihin, Kolumbiassa hän kohtasi sissijohtaja Chispasin. Boliviassa hän kokosi ohjelmia paikalliselle yleisradiolle. Hänen mukaansa yksilöä kunnioitettiin joka puolella, ja hän koki aina olevansa tervetullut, minne ikinä menikin. Helinä jopa pyöräili cocktail-asu päällä, jotta hän olisi aina valmis tilaisuuteen kuin tilaisuuteen.
Brasiliasta Länsi-Afrikkaan
Vuosina 1963–1964 Rautavaara vietti aikaa Brasiliassa ja lumoutui candomblésta ja capoeirasta. Hän alkoi kerätä materiaalia afrobrasilialaisista uskonnoista tohtorin väitöskirjaa varten, jonka myötä myös hänen kiinnostuksensa Afrikkaa kohtaan heräsi. Vuonna 1966 Helinä matkustikin Länsi-Afrikkaan, ja osallistui muun muassa Senegalissa kuukauden pituiselle taidefestivaalille. Tuona aikana Helinä oppi enemmän Afrikasta kuin koskaan aiemmin. Festivaalilla hän tapasi ensimmäistä kertaa myös Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa, Etiopian johtajan Haile Selassien. Vuosina 1970–1971 Helinä teki toisen matkan Brasiliaan, jonka aikana hän tutustui uskonnollisiin kohteisiin, joihin ulkopuoliset henkilöt eivät yleensä olleet tervetulleita. Senegaliin hän palasi kymmenen kertaa vuoden 1984 jälkeen, Egyptiin kahdesti.
Rituaaleja Itä-Afrikassa ja Karibialla
Vuosina 1973 ja 1974 Rautavaara vieraili Itä-Afrikassa ja tapasi muun muassa Ugandan yksinvaltiaan Idi Aminin. Vuosina 1976 ja 1986 hän vieraili Ghanassa valokuvaamassa eri heimoja ja rituaaleja. Vuonna 1980, matkoillaan Lontooseen ja New Yorkiin, Helinä tutustui rastafari-liikkeeseen, jonka uskontoon hänet myös myöhemmin initioitiin. Tämän jälkeen hän teki itseään tunnetuksi “valkoisena rastana”, Ras Benjaminina. Vuonna 1981 hän vietti kuusi kuukautta Jamaikalla, minä aikana hän tutustui Jamaikan synkreettisiin uskontoihin, vieraili paikallisissa rastayhteisöissä ja tapasi reggae-muusikoita. Hän kuvasi ja nauhoitti rastojen rituaaleja (kuten muun muassa Haile Selassien kruunajaisten 50-vuotispäivän) ja oli paikalla myös Bob Marleyn hautajaisissa Kingstonissa 2. toukokuuta 1981. Myöhemmin Helinä haki vastaperustetusta uskontieteen tiedekunnasta käsin stipendejä sekä Brasilian että Jamaikan uskontojen opiskeluun.
Helinä Rautavaaran museo syntyy
Vuonna 1991 Rautavaara teki ensimmäisen merkittävän matkansa Dominikaaniseen tasavaltaan ja Haitille. Matkan seurauksena Haitilla kerätyt esineet päätyivät Helinän Töölön asuntoonsa avaaman, yksityisen Baga-Zombie-museon perustaksi. Kyseisten esineiden lisäksi museossa oli tavaroita buddhalaisista, meksikolaisista ja länsiafrikkalaisista perinteistä, joiden yhteyteen Helinällä oli tapana lisätä jännittäviä tarinoita niiden alkuperästä. Tavarat eivät koskaan olleetkaan hänelle vain tavaroita, vaan tärkeä osa kulttuureja ja rituaaleja. Vuonna 1998 esineet siirrettiin Helinä Rautavaaran kodista Tapiolan WeeGee-keskukseen, vain muutama kuukausi Rautavaaran kuoleman jälkeen. Nykyisin Helinä Rautavaaran museossa on laaja kokoelma esineitä viidestä eri maanosasta. Tarkkaan ottaen esineitä on 3000, ja kuvia, video- ja äänimateriaalia saman verran. Museossa vierailee vuosittain noin 50 000 ihmistä, ja vuosittain järjestettäviä tapahtumia on yli 300. Mielenkiintoista Helinä Rautavaaran museossa on se, että se ei ole vain anonyymi kokoelma esineitä sieltä täältä, vaan se perustuu uskomattoman persoonan mielenkiintoisiin matkoihin ja tarinoihin.
Globaalikasvatusta ja rasismin vastaista työtä
Nykyisin Helinä Rautavaaran museo on paljon muutakin kuin staattinen esineiden kokoelma: poikkitieteellinen museo tekee aktiivisesti yhteistyötä niin taiteilijoiden, tutkijoiden kuin paikallisten maahanmuuttajayhteisöiden kanssa. Sen päämääriä ovat globaalikasvatus, kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja tietoisuuden lisääminen sekä syrjinnän ja rasismin vastainen työ. Joka vuosi museo toteuttaa useita Ulkoministeriön, Opetusministeriön ja eri yksityisten säätiöiden rahoittamia projekteja. Muun muassa vuosina 2017–2018 se koordinoi ulkoministeriön rahoittamaa Naiset ja pakolaiset ensin! -globaalikasvatushanketta, jonka tavoitteena on lisätä tietoa kehityskysymyksistä pakolaisuuden taustalla ja purkaa stereotyyppisiä kuvia pakolaisista. Lisäksi museo koordinoi vuoden loppuun asti opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa valtakunnallista Turvapaikkana museo -hanketta. Vuonna 2017 käynnistyy myös Helinä Rautavaaran museon ensimmäinen kehitysyhteistyöhanke: Ulkoministeriön tuella rakennetaan Pohjois-Vietnamissa perinteisen arkkitehtuurin mukainen kylätalo ja kehitetään Ha Nhi -vähemmistöön kuuluvien naisten elinkeinoja. Lisäksi museo aloittaa yhteistyön Keski-Australian Arrernte-yhteisön ja Sydneyn yliopiston kanssa, joka huipentuu alkuvuodesta 2018 järjestettävään, aboriginaalien vierailuun.
Helinä Rautavaaran museo:
Entressen kauppakeskus
Siltakatu 11
02770 Espoo
Museoon on vapaa pääsy.
Kuvat ja faktat: ©Helinä Rautavaaran museo
EDIT 12/2020 Museon osoite päivitetty.
LUKUVINKKI: Tutustu myös muihin inspiroiviin reissunaisiin täällä.
Psst! Vuonna 2022 kokoonnumme joka toisen kuukauden toisen sunnuntai Helinä Rautavaaran museolla erilaisten reissuteemojen ympärillä. Liittymällä Seikkailijattarien omaan Aarresaari-klubiin pääset mukaan tapahtumiin! Tutustu aiheeseen myös täällä!
