kulttuurierot

Kuinka ymmärtää eroja kulttuurien välillä?

Kerro kaverille!

Ulkomailla matkustaessa tai asuessa saattaa törmätä toisinaan voimakkaisiinkin näkemyseroihin paikallisten kanssa. Suomalaisena naisena voi olla vaikea ymmärtää, miksi Turkissa puhutaan vain matkassa olevalle miehelle, miksi Meksikossa naiset jäävät hoitamaan vanhempiaan tai miksi Koreassa kukaan ei sano koskaan “ei”. Kyse on selvästi kulttuurieroista, mutta mitä tämä tarkoittaa?

Kulttuuria verrataan usein jäävuoreen. Aivan kuin jäävuoresta, myös kulttuurista 2/3 on pinnan alla ja vain 1/3 näkyvissä ihmissilmälle. Näkyvissä olevia ilmiöitä ovat ulkoiset, tapakulttuuriin liittyvät asiat kuten ruoka ja ruokailukulttuuri, paikallisten vaatetus ja ulkonäkö, kieli, arkkitehtuuri, musiikki, tanssi, juhlapyhät ja muut perinteet. Pinnan alla sen sijaan ovat syvemmät ajatusmaailmaan vaikuttavat ilmiöt kuten arvot. Nämä kertovat meille, mikä on oikein, mikä väärin, mikä toivottua, mikä ei-toivottua, mikä sallittua, mikä sopimatonta ja niin edelleen.

Tietyssä kulttuurissa kasvanut ihminen tutkii elämää omalle kulttuurilleen tyypillisen ajatusmallin kautta. Sen pohjalta hän suhtautuu muun muassa uskontoon, avioliittoon, lasten kasvatukseen, päätöksentekoon, vanhempien kunnioittamiseen, ongelmanratkaisuun, ikään ja lakiin tietyllä tavalla. Toki yksilöissä on paljon poikkeuksia, mutta kun kyse on kansalliskulttuurista, voidaan tehdä joitain sellaisia yleistyksiä, jotka auttavat meitä kultturierojen tutkimisessa, tulkitsemisessa ja eri kulttuurikonteksteissa toimimisessa.

Hofsteden kuusi kulttuuriulottuvuutta

Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen yksi merkittävimmistä teorioista on hollantilaisen professori Geert Hofsteden teoria kansallisten kulttuureiden ulottuvuuksista. Nämä Hofsteden kulttuuriulottuvuudet ovat keino ymmärtää kulttuureja ja näin ollen havainnoida myös niissä ilmeneviä eroja. Ulottuvuuksia mitataan indekseillä. Alun perin Hofsteden kulttuuriulottuvuuksia oli neljä, mutta viime aikoina niitä on tullut kaksi lisää, kiitos tutkijan nimeltä Michael Minkov.

Valtaetäisyys (power distance)

Kulttuurit voivat olla joko hierarkisia tai egalitaristisia eli tasa-arvoisia. Tämä heijastuu muun muassa lasten ja heidän vanhempiensa suhteissa toisiinsa tai esimerkiksi siinä, miten pomoa kohdellaan työpaikalla. Voidaanko pomon auktoriteetti kyseenalaistaa? Pitääkö omia vanhempia teititellä? Onko vanhempia ihmisiä aina kuunneltava? Saako esimieheltä kysyä vain sellaisia kysymyksiä, joihin tietää hänen tietävän vastauksen? Ja niin edelleen. Korkean valtaetäisyyden maissa yksilöt kunnioittavat toisen yksilön korkeaa asemaa siitä huolimatta, ettei siihen olisi mitään meriittejä. Myös auktoriteetin pelko ja valta ovat näissä kulttuureissa suurempia kuin tasa-arvoisissa maissa.

indiVScoll

Individualismin vastakohta on kollektivismi. Korkean individualismin maissa ihmisen oletetaan selviytyvän ongelmistaan itse, ja toisiin ihmisiin turvautumista pidetään henkilökohtaisena heikkoutena. Sukulaiset eivät varsinaisesti ole toisistaan velvollisia, eikä myöskään ystävien kanssa pyritä aina yhteisymmärrykseen — tärkeämpää on oman mielipiteen ilmaiseminen silläkin uhalla, että muut suuttuvat. Kollektivistisissa kulttuureissa ihmiset puolestaan auttavat toisiaan auliisti, sillä ihmistenvälinen vuorovaikutus on tärkeää jokaisen yksilön selviytymisen kannalta. Kollektivistisissa kulttuureissa perhe ja ystäväpiiri auttavat toinen toisiaan tilanteessa kuin tilanteessa, ja yksilöille on tärkeää säilyttää hyvät välit lähipiiriin.

Maskulismi (masculinity)

Tässä ulottuvuudessa ei Hofsteden mukaan ole niinkään kyse miesten ja naisten tasa-arvosta, vaan pikemmin “miehisiksi” tai “naisellisiksi” koetuista arvoista. Hofsteden mukaan miehisten arvojen kulttuureissa ihannoidaan saavutuksia ja materiaalista palkintoja, kun taas naisellisessa yhteiskunnassa painotetaan yhteistyötä, välittämistä, vaatimattomuutta ja hyvää elämänlaatua. Vaikka Hofsteden ulottuvuuksissa on kyse ennen kaikkea pehmeistä ja kovista arvoista, itse koen, että kultturit ovat miehisiä tai naisellisia myös tasa-arvonsa puolesta. Niinpä sisältäisin tähän ulottuvuuteen myös havainnot siitä, mikä on naisten asema kussakin kulttuurissa.

Epävarmuuden välttely (uncertainty avoidance)

On kulttuureja, joissa improvisoidaan, ja on kulttuureja, joissa kaiken oletetaan menevän suunnitelmien mukaan. Arvata saattaa, kumpaan kategoriaan Suomi kuuluu. Kulttuureissa, joissa epävarmuutta vältellään, kansalaiset noudattavat tiukasti lakia eikä se ole vain löyhästi tulkittavissa oleva ohjenuora. Ihmiset suunnittelevat elämäänsä pitkälle tulevaisuuteen, ja esimerkiksi eläkettä ja eläkeiällä tehtäviä asioita mietitään jo 30-vuotiaina. Kulttuureissa, joissa epävarmuus on arkipäivää esimerkiksi ennalta-arvaamattomien sairauksien tai luonnonilmiöiden vuoksi, ihmiset keskittyvät elämään elämäänsä päivä kerrallaan, tulevaisuudesta turhaan huolehtimatta.

culture2

Pitkäaikaisorientoituminen (long term orientation)

Tämä ulottuvuus kertoo mielestäni paljon Hofsteden omasta maailmankuvasta. Hänen mukaansa pitkäaikaisorientoituvia kulttuureja ovat nimittäin ne lineaariset kulttuurit, joissa keskitytään pitkälle tulevaan. Sen sijaan niitä kulttuureja, joissa aikakäsitys on sirkulaarinen, joissa elämän koetaan olevan samanaikaisesti useassa ulottuvuudessa tai joissa pidetään vahvasti kiinni vanhoista perinteistä, hän kutsuu lyhytaikaisorientoituneiksi. Näissä kulttuureissa uudistuksiin ei suhtauduta avoimin mielin, eikä niitä helposti tehdäkään. Vaikka ulottuvuus sinäänsä on relevantti, en itse kutsuisi kauas taaksepäin ulottuvaa kulttuuria missään nimessä lyhytkestoisorientoituneeksi.

Nautinto (indulgence)

Joissain kulttuureissa keskitytään työntekoon, toisissa elämästä nauttiminen on merkittävämpää. Sanotaan, että länsimaisilla on varaa nauttia, mutta esimerkiksi Suomessa nauttimista pidetään myös helposti laiskuuden merkkinä. Kulttuurissamme on olemassa sanontoja siitä, kuinka “ahkeruus on ilomme, laiskuus intohimomme” ja “aika on rahaa”. Valtauskontomme kautta olemme myös omaksuneet niin sanotun “luterilaisen työmoraalin”. Tämän vuoksi suomalainen saattaa tulkita muun muassa ranskalaiset, latinot ja muut nautiskelijat kulttuurinsa puolesta laiskoiksi. Toisaalta, onpa meillä olemassa myös sanonta: “hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä!” Niinpä.

P.S. Tiesitkö muuten, että ihminen tulkitsee useimmin kulttuurieroja negatiivisten adjektiivien kautta (“Espanjalaiset ovat laiskoja”)?

Kuvitus: Zoluart

Kulttuurishokkiterapiaa-palstalla tarkastellaan kulttuurieroja, kielenkäyttöä ja muita kulttuurisidonnaisia ilmiöitä. Haluatko tietää, miten jossakin toisessa kulttuurissa toimitaan ja miksi, tai miten sopeutua vieraaseen kulttuuriin? Lähetä kysymyksesi osoitteeseen sissi@seikkailijattaret.fi ja kulttuurishokkiterapeutti vastaa!

 

Kerro kaverille!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top