Facebook ulkomailla - Sosiaalisen median käytön erot eri maissa

Sosiaalisen median käyttöön eri maissa liittyy paljon kulttuurieroja. Esimerkiksi Facebookin käyttö ulkomailla voi olla hyvinkin erilaista.

“Miksi sen jälkeen, kun julkaisin kollegani blogi-postauksen erään kansainvälisen Facebook-ryhmän seinällä, saan jatkuvasti kaveripyyntöjä tuntemattomilta ihmisiltä?” Eräs tuttavani julkaisi yllä olevan kysymyksen Facebookissa jokin aika sitten, ja se kiinnitti huomioni. Mieleeni muistui aika, jolloin itse pohdin tismalleen samaa asiaa. Kun vuonna 2010 soitin Keniaan Ylen Suomen Marsalkka -ohjelman tiimoilta, alkoi Facebookiini heti puhelun jälkeen valua kaveripyyntöjä minulle tuikituntemattomilta afrikkalaisilta.

Ilmiö, jonka tuolloin kuvittelin johtuvan halusta “ystävystyä eurooppalaisen kanssa”, osoittautuikin neljä vuotta myöhemmin sosiaalisen median käyttöön liittyväksi kulttuurieroksi.

500 kaveripyyntöä kolmessa päivässä Facebookissa

Suomessa, kuten muualla Pohjois- ja Länsi-Euroopassa sekä USA:ssa, Facebookia käytetään edelleen melko pitkälti sen alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisesti: ystävien ja tuttavien väliseen yhteydenpitoon, sekä tapahtumakutsuihin ja Facebook-ryhmiin. Yksityisyyttä varjellaan niin verkossa kuin sen ulkopuolella tarkasti, ja niinpä myös Facebookissa viestit ystäville kirjoitetaan useimmiten yksityisesti (vrt. seinälle) eikä tuntemattomille herkästi lähetetä kaveripyyntöjä.

Tämä ei suinkaan päde kaikkialla maailmassa. Kun paraguaylainen televisiokanava teki minusta ja Latinalaisen Amerikan halki kulkevasta pyörämatkastani 15-minuuttisen reportaasin viime lokakuussa, tuli minulle kolmen päivän sisällä yli 500 kaveripyyntöä. Syy tähän selvisi pian: Paraguayssa on tyypillistä pyytää paitsi kavereiden kavereita, myös täysin tuntemattomia ihmisiä Facebook-kavereiksi. Niinpä kuka tahansa televisiossa nähty henkilö voi olla uusi, potentiaalinen ystävä.

Yhteisöllisempää sosiaalisessa mediassa

Sekä afrikkalaiset että latinalaisamerikkalaiset kulttuurit ovat huomattavasti yhteisöllisempiä kuin eurooppalaiset. Tämä heijastuu myös paikallisten Facebookin käytössä. Kaverimäärät hipovat usein 5000:n ylärajaa, ystävykset ja rakastavaiset kirjoittavat asiansa herkästi kaikkien nähtäville, tuntemattomat kommentoivat avoimesti toistensa kuvia. Myöskään tietoturva-asioista ei olla niin tarkkoja; puhelinnumeroita ja muita henkilökohtaisia tietoa jaetaan helposti sekä seinällä että uusien Facebook-tuttujen (lue: tuntemattomien) kanssa.

Myös oma Facebook-käyttäytymiseni on muokkautunut vuoden aikana saatujen latino-vaikutteiden myötä. Kuulun useaan latinalaisamerikkalaisten matkapyöräilijöiden Facebook-ryhmään, ja vaihdan usein myös ryhmien kautta tulleiden uusien tuttavuuksien kanssa yksityisviestejä. Mielenkiintoista on se, kuinka tunnen tuntevani nämä ihmiset, vaikka samalla en tunne. Nämä ihmiset ovat melko tasapuolisesti sekä miehiä että naisia, mutta on hyvä pitää mielessä, että sekä Afrikassa että Latinalaisessa Amerikassa Facebook ajaa laajalti myös Tinderin asiaa. Liian tuttavalliseksi ei siis vastakkaisen sukupuolen kanssa kannata ryhtyä ilman, että ottaa tämän huomioon.

Facebook = internet

Seuranhaku ja uudet ystävät eivät ole ainoita toimintoja, joihin Facebookia Etelä-Amerikassa ja Afrikassa käytetään. Ei, Facebook on huomattavasti enemmän. Kun älypuhelimet tulivat seitsemän vuotta sitten markkinoille esimerkiksi Brasiliassa, ihmiset, joilla ei siihen asti ollut koskaan ollut edes tietokonetta, saattoivat nyt hankkia itselleen paitsi “minitietokoneen”, myös internet-yhteyden. Älypuhelimeen asennettiin Facebook, josta tuli hyvin pian synonyymi itse internetille. Esimerkiksi Brasilian ja Paraguayn maaseudulla kaikki eivät edes tiedä, mikä on nettisivu tai blogi, mutta Facebookin he kyllä tuntevat.

Myös Suomessa yhä useammat firmat luovat itselleen Facebook-sivun, jonka kautta he mainostavat palveluitaan ja tuotteitaan. Tämä sivun ohella firmoilla on kuitenkin yleensä myös viralliset nettisivut, toisin kuin esimerkiksi Paraguayssa. Paraguayssa kaupat eivät ainoastaan mainosta tuotteitaan Facebookissa vaan ne myös myydään sen kautta. Kyseisessä maassa, jossa ihmistenväliset suhteet ovat huomattavasti epävirallisemmat ja välittömämmät kuin Suomessa, jopa virallinen työnhaku tapahtuu usein Facebookin kautta. Facebook on näin ollen myös sähköposti.

Facebook Aasiassa – turhaa?

On toki myös maita, jotka eivät poikkea Suomesta siinä, miten Facebookia käytetään, vaan siinä, miten sitä ei käytetä lainkaan. Esimerkiksi Kiinassa, jossa Facebook on kiellettyjen sivustojen listalla, Facebookin tilalla käytetään täysin eri sosiaalisen median kanavia. Ja niitä käytetään paljon! Kiinalaiset ovatkin tilastollisesti maailman suurin sosiaalisen median kuluttajaryhmä. Koska valtion sensuuri on laaja, sosiaalinen media on kiinalaisten keino levittää – tai ainakin yrittää levittää – puolueetonta tietoa. Ehdottomasti suosituin sovellus tähän on WeChat. Se muistuttaa muuten toiminnoiltaan Facebookia, mutta sen kautta voi myös tilata paitsi taksin, esimerkiksi elokuvaliput.

Japanissa Facebook tuli suosituksi vasta vuonna 2011 Mark Zuckerbergistä kertovan The Social Network -elokuvan myötä. Vaikka Japanin paikallinen sivusto Line onkin Facebookia suositumpi yksityisviestien lähettämiseen, Facebookia käytetään aktiivisesti yritysten mainonnassa ja markkinoinnissa. Yksityisviesteihin Facebookia käyttävät Japanissa lähinnä vain henkilöt, joilla on ulkomaalaisia ystäviä. Twitter sitä vastoin on suosittu, sillä Twitterin sallima salanimellä toimiminen on yksityisyyttään varjeleville japanilaisille tärkeää. Twitter tarjoaa japanilaisille myös toisen, mikrobloggausta muistuttavan edun: sovelluksen sallimaan 140 merkkiin mahtuu huomattavasti enemmän sisältöä paikallisilla merkeillä kuin länsimaisilla aakkosilla.

Facebook Arabimaissa ja Venäjällä

Arabimaista esimerkiksi Omanissa, Libanonissa ja Jordaniassa käytetään Facebookia laajasti. Näissä maissa sen käyttö on kuitenkin jotain meidän tuntemamme Facebookin ja Instagramin käytön väliltä: Facebookin käyttö on kuvapainotteisempaa kuin Suomessa. Arabikulttuureissa menestyksen ja vaurauden näyttäminen on tärkeää, ja tyylikkäiden kuvien kautta se onnistuu huomattavasti tehokkaammin kuin kirjallisten status-päivitysten. Muuhun viestittelyyn käytetään esimerkiksi Viberia ja Whatsappia, kun taas tiedon välitykseen Twitteriä. Aivan kuin Latinalaisessa Amerikassa, arabikulttuureissa WhatsApp-viestittely tapahtuu ennen kaikkea ääniviestitse.

Naapurimaassamme Venäjällä Facebookin suosio ei sen sijaan ole läheskään yhtä suuri kuin venäjän kielelle alun perinkin optimoitujen paikallisten medioiden. Facebookin asiaa ajaa ennen kaikkea Vkontakte, eli VK, joka on muutoin kuin Facebook, mutta jonka kautta voi helposti jakaa myös tiedostoja – niin musiikkia kuin elokuvia. Moni venäläinen katsookin elokuvansa nimenomaan VK:n kautta. Yli 35-vuotiaiden keskuudessa käytetään lisäksi alustaa nimeltä Odnoklassniki, eli OK, jonka lähin suomalainen vastine on 2000-luvun alussa hiipunut koulukaverit.com – ainoana erona, että Venäjällä sivusto on menestys.

Miksi kaverikutsuja satelee?

Palatkaamme vielä hetkeksi alun kysymykseen siitä, miksi tuttavalleni satelee jatkuvasti uusia Facebook-kaveripyyntöjä. Vastaus saattaa toki yksinkertaisuudessaan olla se, että kysymyksen esittänyt henkilö on hauskannäköinen, vaaleahiuksinen, suomalainen nainen. Mutta entä, jos kaveripyynnön lähettäneet henkilöt ovatkin halunneet hänet ystäväkseen? Entä, jos hänen blogi-postauksensa onkin ollut niin mielenkiintoinen, että he olisivat halunneet vain onnitella häntä ”henkilökohtaisesti” tai kysyä häneltä jotakin? Vai yrittävätkö nämä henkilöt käyttää Facebookia Tinderinä?

En tiedä, enkä voi väittää tietäväni. Mutta sen tiedän, että sosiaalisen median käytössä ja virtuaalisessa kommunikaatiossa on maiden välillä aivan yhtä paljon kulttuurieroja kuin ”tosielämässäkin”, ja tämä on hyvä pitää mielessä, kun sosiaalista mediaa käyttää yli maiden rajojen.

Kiitos neuvonantajilleni: Antti Aittola (Venäjä), Eino Joas (Japani), Liisamaria Keates (Jordania), Miki Kuivanen (Oman), Mire Mroue (Libanon) sekä Mattia Pattia Passarini (Kiina). Etelä-Amerikka ja Afrikka -osuudet perustuvat omiin kokemuksiini. Olen myös tutkinut kulttuurienvälistä vuorovaikutusta sosiaalisessa mediassa työni puolesta.

Kuva: ©Zucker

Teksti: Sissi Korhonen