Día de muertos eli kuolleiden päivä osuu samaan ajankohtaan kuin meille tutummat pyhäinpäivä ja halloween. Näiden päivien taustalta löytyy paljon yhteneväisyyttä, mutta myös perinpohjaisia eroja. Siinä missä pyhäinpäivä on kristillinen hiljentymisen hetki ja halloweenin kohokohtana toimivat erilaiset naamiaisasut, juhlitaan kuolleiden päivänä vainajien muistoa ja elämää.
Meksikossa uskotaan, että ihminen kuolee vasta, kun hänet unohdetaan.

Mistä kuolleiden päivä juontaa juurensa?
Kuoleman kultti on syvään juurtunut piirre meksikolaisessa yhteiskunnassa. Sen juuret juontavat kauas historiaan alkuperäiskansojen, kuten asteekkien uskomuksiin. Asteekkien valtakausi kukoisti Meksikossa 600–1400-luvuilla, ja heidän 18 kuukautta sisältänyt kalenterinsa pyhitti yhden kuukauden edesmenneiden palvomiselle.
Asteekkivaltakunnan temppeleissä ja muissa aikansa rakennelmissa esiteltiin usein myös vihollisten ja uhrattujen ihmisten pääkalloja. Asteekkien maailmankatsomuksessa kuolema nuorena, esimerkiksi taistelussa tai ihmisuhrina, antoi lahjaksi pääsylipun paratiisiin, Tlalocaniin.
1500-luvulla eurooppalaisten valloittajien saavuttua Amerikkaan yrittivät konkistadorit karsia brutaaleina pitämänsä rituaalit pois uuden yhteiskunnan kulttuurista. Kuolleiden juhlapäivä siirrettiin kirkon vaaliman pyhäinpäivän ajankohdaksi, mikä perinteitä yhdistämällä loi samalla perustan nykyisenlaiselle kuolleiden päivälle.
× Lukuvinkki: Kiehtova ja monipuolinen Mexico City ×

Santa Muerten kultin vaikutus
Kuolleiden päivän lisäksi toinen Meksikossa esiintyvä kuolemateema liittyy vahvasti Santa Muerteen. ”Pyhä Kuolema” on naispuolinen luurankohahmoinen vastine katolisen kirkon suojeluspyhimyksille. Katolisten pyhimysten puoleen on perinteisesti käännytty avun toivossa, kun rukoilija on pyytänyt esimerkiksi terveyttä ja suojelusta.
Santa Muertelta taas voi pyytää myös pahoja asioita, kuten kostoa ja kirousta. Uhrilahjaksi Pyhälle Kuolemalle kiikutetaan tupakkaa ja viinashotteja, ja sen ympärillä leijuu suitsukkeiden sijaan kannabiksen savu. Santa Muerte onkin alunperin edustanut ja suojellut kadotettuja ihmisiä, rikollisia, huumekauppiaita ja muuta alamaailmaa.
Tänä päivänä kultin suosio on levittynyt myös tavallisten ihmisten keskuuteen, sillä usko katolisen kirkon instituutioon ja sen pyhimysten tuomaan pelastukseen on murentunut. Katolinen kirkko suhtautuu Santa Muerten kulttiin erittäin kielteisesti ja pitää sitä epäjumalan palvontana.
× Lukuvinkki: Pakkauskuutioilla pakkaat tiiviimmin ×

Mitä kuolleiden päivänä tapahtuu?
Onkin sanomatta selvää, ettei kuolemaa ja kuolleiden palvontaa peitellä Meksikossa. Kuolemaan suhtaudutaan arkipäiväisesti, jopa leikkimielisesti, mikä näkyy etenkin kuolleiden päivän vietossa. Jo hyvissä ajoin lokakuun puolella meksikolaiset kaupungit alkavat valmistautua juhlapäivien viettoon.
Yksityiset kodit, ravintolat, hotellit, virastot, kaupat ja nykyään jopa kirkot koristelevat tilojaan pääkalloilla, luurankohahmoilla, värikkäillä paperikoristeilla ja erityisesti vainajien elämää kunnioittavilla alttareilla.
Luurankojen lisäksi yksi näkyvimmistä symboleista on oranssit samettikukat, cempasúchilit, joita kasvatetaan Meksikossa kymmeniä tuhansia tonneja vuosittain. Asteekkien uskomusten mukaan samettikukan ominaistuoksu johdattaa vainajan sielun perheen valmistamalle alttarille.

Alttarit eli ofrendat ovatkin tyypillinen rakennelma kuolleiden päivänä, ja perheet panostavat niihin taloudellisesti jopa parin kuukauden palkan. Alttarit ovat yleensä kolmitasoisia, missä alimmalla tasolla on kynttilöitä ja peseytymisvälineet vainajan sielulle. Toiselta tasolta löytyy vainajan lempiruokia ja -juomia, aikuisten alttareilla on usein myös tequila- ja mezcal-shotteja, lasten alttareilla leluja ja makeisia. Ylimmällä tasolla on vainajan valokuva ja perheelle tärkeiden pyhimysten kuvia.
Alttareiden rakentamisen ohella toinen tärkeä traditio on siivota ja koristella vainajien hautapaikat. Hautausmaat tulvivat oransseja samettikukkia, kynttilöitä ja muita koristeita. Perheillä on tapana viettää aikaa haudoilla yön yli muistellen vainajan elämää sekä syöden ja juoden.
× Lukuvinkki: Elämysmajoitus Etelä-Suomessa ×

Kuolleiden päivä näkyy myös leipomoissa ja kahviloissa, joiden vitriinit notkuvat sokerikalloja, marsipaanista ja sokerimassasta tehtyjä luurankohahmoja ja pieniä sokerisia hauta-arkkuja. Artesaanikondiittoreilta saattaa kulua jopa puoli vuotta yksityiskohtaisten leivonnaisten ja koristeiden valmistamiseen. Kahviloiden listoilta taas löytyy pan de muerto -pullia, joiden päälle on aseteltu taikinasta tehdyt luut.

1.–2. marraskuuta Meksikon kaduille ilmestyy mitä vaikuttavimpia naamiais- ja luurankoasuja, kun ihmiset pukeutuvat teeman mukaan ja lähtevät viettämään karnevaaliksi muodostunutta kansanjuhlaa.
Yksi yleisimmistä asuista mukailee La Calavera Catrinaa, naispuolista luurankohahmoa, jonka meksikolainen taiteilija José Guadalupe Posada loi 1900-luvun alussa. Hahmo kuvasi satiirisesti meksikolaisten ihannoimaa eurooppalaista ylhäistöä. Catrina ei kuitenkaan ole uniikki, saati alkuperäinen kuolleiden päivään liitetty luurankohahmo, mutta se yhdistetään silti olennaisena osana nykyisenlaiseen juhlintaan.
Luultavasti luurankohahmon alkuperä liittyy asteekkien Mictecacihuatl-jumalattareen, jonka pääkallomainen hahmo vartioi kuolleiden maailmaa ja katsoo kuolleiden ihmisten luiden perään. Asteekit näemmä uskoivat, että luiden avulla edesmennyt pääsi uudestisyntymään.

Mihin suunnata juhlimaan?
Etenkin Mexico City on kaupallistanut kuolleiden päivän onnistuneesti, ja se onkin nykyään suurin juhlaan liittyvä festivaalipaikka. Tämä kannattaa huomioida matkaa suunniteltaessa, sillä suurin osa majoituksista on bookattu täyteen. Aattona ja varsinaisina juhlapäivinä myös markkinat ja kadut ovat tupaten täynnä ja metrolinjat etenkin keskustan liepeillä ovat aivan tukossa.
Toinen suosittu paikka viettää kuolleiden päivää on Oaxaca de Juárezin kaupunki Etelä-Meksikossa. Pääasiassa alkuperäiskansojen asuttama Oaxacan osavaltio juhlii tapahtumaa hieman hillitymmin kuin pääkaupunkiseutu, muttei sieltäkään puutu festivaalitunnelmaa.
Mikäli taas haluaa kokea kuolleiden päivän sen alkuperäisimmässä muodossa, kannattaa suunnata Michoacánin osavaltioon lounaisrannikolle. Tunnettuja kohteita juhlintaan ovat vaikkapa Morelian kaupunki ja sen naapurissa sijaitseva Pátzcuaron kylä. Kaikkein autenttisin kokemus löytyy vielä syvemmältä ytimestä, kun suuntaa Pátzcuaro-järvellä sijaitsevalle Janitzion saarelle.

× Lue lisää Meksikosta Cillan omasta blogista×
Día de muertos – Miksi Meksikossa palvotaan kuolemaa?
Millainen on Santa Muerten kuoleman kultti?
Tunnelmia Día de Muertosin juhlinnasta Mexico Cityssä
Cilla on nelikymppinen vastuullisen matkailun restonomi, matkabloggaaja ja roadtrippejä harrastava omatoimimatkailija, jonka löytää todennäköisimmin joko Euroopan luontokohteista, Lähi-idän kiehtovan designin keskeltä tai Latinalaisen Amerikan värikylläisestä maailmasta. Yli 50 maassa käynyt Cilla rakastaa erilaisia kulttuureja, paikallisen elämänmenon tarkkailua ja kohteiden yhteiskunnallisiin teemoihin tutustumista.