vaateteollisuuden ympäristöhaitat

Vaateteollisuus ja ympäristö – paidan valmistus kuluttaa 2700 litraa vettä!

Kerro kaverille!

Länsimaissa kulutamme edelleen suuria määriä tekstiilejä. Greenpeace arvioi, että joka vuosi maailmassa valmistetaan 8o miljardia vaatetta. Se on noin 11 vaatetta jokaista maapallon asukasta kohden. Kuinka vaateteollisuus vaikuttaa ympäristöön? Vaatteita valmistetaan, myydään, käytetään ja heitetään pois jatkuvasti. Länsimaissa myytävistä tuotteista suurin osa valmistetaan Kiinassa, Intiassa ja Bangladeshissa. Monilla vaatealan toimijoilla on edelleen melkoisesti parantamisen varaa eettisyyden ja ympäristön huomioonottamisessa. 

Avaan sekaisen vaatekaappini. Ovien takaa paljastuu sekoitus uutta ja käytettyä, itse ommeltua ja ostettua. Miten näiden vaatteiden valmistus on vaikuttanut ympäristöön? Entä sinä, mistä sinun vaatekaappisi koostuu? Mitä otat huomioon uuden vaatteen hankinnassa? Tässä ehdotus tälle keväälle: tuuleta kertakäyttöisyys ulos ja korvaa se kestävämmillä sekä ekologisemmilla vaihtoehdoilla.

Suomestakin löytyy paljon pienempiä merkkejä, jotka ottavat ihmisoikeuskysymykset ja ympäristön huomioon toiminnassaan. Tuotteet on valmistettu joko kotimaassa tai Euroopassa ja tuotantoprosessit ovat läpinäkyviä. Juuri joitakin viikkoja sitten luin Uhana-nimisen merkin Facebook-postauksen, jossa selvitettiin missä heidän tuotantonsa tapahtuu. Mahtavaa! Monesti nimittäin erilaiset merkit pimittävät tietoja siitä, missä tuotteet on valmistettu, ja silloin voidaan vain arvailla, millainen todellisuus kimmeltävien paljettien takana vallitsee.

Vaateteollisuus ja ympäristöhaitat

Vaateteollisuuden ympäristöhaitat

Vaateteollisuus on teollisuuden ala, joka käyttää tuotantoprosesseissaan valtavia määriä vettä ja erilaisia kemikaaleja. Vesi on ehtyvä luonnonvara, ja sitä käytetään jatkuvasti yli rajojen. Pohjavesivarastot hupenevat ja veden puute aiheuttaa konflikteja maiden välillä. Yhden puuvillaisen t-paidan valmistus kuluttaa 2700 litraa vettä, ja suurissa tuotantomäärissä puhutaan jo niin suuresta vedenkulutuksesta, että sitä on vaikea hahmottaa.

Kemikaaleja käytetään vaateteollisuudessa muun muassa kankaan värjäykseen ja viimeistelyyn, palon estoon ja homeen torjuntaan — siis lähes kaikkeen. Yleensä nämä kemikaalit ovat terveydelle haitallisia ja päätyvät tuotantoprosessien mukana vesistöjen kautta eliöihin. Aineet ovat biokerääntyviä ja häiritsevät muun muassa eliöiden hormonitoimintaa.

Kemikaalien käytöstä on tehty säädöksiä EU:ssa, mutta niitä löytyy silti usein vaatteista, sillä samat rajoitukset eivät päde esimerkiksi Aasiassa.

Vaateteollisuus ja eettisyys

Luonnonkuidut vs tekokuidut

Erilaiset materiaalit kuormittavat luontoa eri tavoin. Tekstiileissä käytettävät raaka-ainekuidut voidaan jakaa kahteen pääryhmään: luonnonkuituihin ja tekokuituihin. Luonnonkuituja saadaan kasveista tai puhdistamalla eläinten karvoista, jotka sitten jatkokäsitellään valmiiksi kuiduiksi. Tekokuitujen raaka-aineet taas saadaan joko luonnossa kasvavista kasveista, yleensä erilaisista puulajeista (muuntokuidut) tai maaöljyn jalostuksessa syntyvistä sivutuotteista (synteettiset tekokuidut).

IMG_1702

Muuntokuitujen, kuten viskoosin ja modaalin, tuotantoprosessi vaatii myrkyllisiä kemikaaleja, sillä selluloosa on pilkottava kemiallisesti, jotta se saadaan liukenemaan. Tällä hetkellä Suomessa Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteishankkeessa kehitellään selluloosapohjaista kuitua, ioncellia, jonka tuotantoprosessi on ympäristöystävällisempi. Muita ympäristöystävällisempiä, vaihtoehtoisia kuituja ovat muun muassa soija, pla, lyocell ja pellava.

Nykypäivänä jo yli puolet tuotetuista kuiduista on tekokuituja ja luonnonkuitujen osuus tuotannossa vähenee vuosi vuodelta. Polyesterin kysyntä on kaksinkertaistunut viimeisen 15 vuoden aikana. Synteettisten kankaiden tuotanto vaatii myös paljon energiaa. Onneksi nykyään törmää myös kierrätettyyn polyesteriin, jota valmistetaan esimerkiksi käytetyistä muovipulloista.

IMG_3864

Bambu ja kierrätysmateriaalit

Itse valmistan vaatemerkkiä nimeltään St. Malandra, ja seuraavaksi suunnittelen bambun käyttöä raaka-aineena, sillä luomupuuvilla, bambu tai hamppu eivät kaipaa torjunta-aineita tai kastelua yhtä paljon kuin esimerkiksi normaali puuvilla. Näin ympäristö kuormittuu vähemmän jo viljelyvaiheessa. Olen myös kiinnostunut kierrätetystä polyesterista raaka-aineena, joten toivottavasti hyvä kontakti löytyy pian. Käytän materiaaleina osittain teollisuuden ylijäämää, mikä on myös hyvä tapa ottaa ympäristö huomioon hyödyntäen sitä, mikä on jo olemassa. Kun olen aloittanut oman merkin suunnittelun ja tuotannon, ilokseni huomaan omankin vaatekaappini muuttuneen ”läpinäkyvämmäksi”. Siellä on yhä vähemmän halpaketjujen tuotteita ja enemmän kierrätettyjä tai pienempien merkkien tuotantoa.

Tue pieniä merkkejä!

Kun vaatekaappisi kirkuu täydennystä ja uusi ihana mekko on saatava, haastan sinut kokeilemaan jotakin uutta suomalaista pienempää merkkiä! Voit löytää ihania ja kestäviä vaatteita usealta suunnittelijalta. Pienyrittäjiä kannattamalla tuet lisäksi suomalaista työtä. Myös vaatteiden lainaus ja kierrätys ovat hyviä tapoja ottaa ympäristö huomioon. Yhteistyö on myös ympäristön huomioon ottamista. Pienille yrittäjille se on elintärkeää. On helpompi porskuttaa eteenpäin, kun saa hieman tukea muilta matkaa tehdessä. Avaankin Tehtaankadulla sijaitsevat oveni kaikenlaisille yhteistyöehdotuksille. Tule katsomaan ja ehdota, mitä voisimme tehdä! Tällä hetkellä tilassa järjestetään popup-tapahtumia sekä pienimuotoisia kursseja. Maaliskuussa on tulossa esimerkiksi Voimakoru-kurssi.

HUOM! 6.4.2016 Vaatteiden korjaus -picnic klo 18.00 Tehtaankadulla, josta lisäinfoa St.Malandran Facebook-sivuilla.

St.Malandra

Tehtaankatu 18/ Avoinna ke 14-19 ja sovitusti
st.malandra@gmail.com

Kristiinan suosikit kotimaisista merkeistä — suuremmista ja pienemmistä

Tuotannossa on otettu huomioon kotimainen tuotanto tai eettinen tuotanto ulkomailla. Useammalla on tuotannossa huomioitu myös kestävyys ja/tai ekologisuus.

@uhanadesign / @pokkoclothing / @ohx40 / @loviacollection / @ilobydakini / @stmalandra

 

Teksti: Kristiina Nurmi
Kuvat: ©Matti Keski-Kohtamäki ja Kristiina Nurmi

Kristiina Nurmi on nykytanssija ja joogaohjaaja, joka opiskelee ympäristötieteitä Helsingin yliopistossa. Asunut pidempiä aikoja Kaliforniassa ja Barcelonassa. Työskentelee nyt yrittäjänä oman vaatemerkkinsä St. Malandran parissa, jonka koti on Helsingissä Tehtaankadulla.

Kerro kaverille!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top