fbpx

Anna matkustaa hitaasti ja puhuu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta

Kuukauden seikkailijatar, Anna, on sosiaalityöntekijä, joka kulkee maailmalla hitaasti ja pyrkii olemaan tukematta globaalia epäoikeudenmukaisuutta omilla teoillaan.

1. Kuka olet?

Olen Anna, maailmalla vasta viimeisen 10 vuoden ajan seikkaillut 31-vuotias, joka suhtautuu matkailuun intohimolla, mutta kriittisesti. Asustelen Helsingissä puolisoni ja koiramme kanssa ja olen sosiaalityöntekijä, jonka ammatti-identiteetti kulkee myös maailmalla mukana. Tämänhetkiseen työhöni kuuluu kuitenkin ensisijaisesti muiden lähettäminen ulkomaille, sillä toimin ammattikorkeakoulussa kansainvälisten asioiden suunnittelijana, tehtävänäni sote-alojen opiskelijoiden kansainvälistyminen.

Vaihto-opinnot ja ulkomaan harjoittelut ovat näkökulmastani yksi opintojen parhaista anneista ja apurahojen ja tukien myötä hieno mahdollisuus myös vähävaraisemmille päästä turvallisesti ulkomaille ja nähdä maailmaa omien ympyröiden ulkopuolella. Olen iloinen, että voin auttaa muita hyödyntämään opiskeluajan kansainvälistymismahdollisuuksia, sillä ne ovat olleet minulle itselleni erityisen merkityksellisiä ajanjaksoja.

Olen asunut kahteen otteeseen Keniassa sekä pidemmän pätkän El Salvadorissa työharjoitteluiden takia, jonka lisäksi olen opiskellut pari vuotta Ruotsissa, valmistuen Göteborgin yliopistosta sosiaalityön ja ihmisoikeuksien maisteriohjelmasta. Viimeisimpänä asuin noin vuoden ajan Kolumbiassa, ennen paluuta Suomeen. Muualla asumisen lisäksi pääasiallinen reissailumuotoni on yksinmatkailu rinkka selässä, vaikka välillä otan mielelläni matkaan myös puolisoni tai ystäviä. Matkailu on ollut itselleni maailmoja mullistava kokemus ja ajattelen sillä olevan parhaimmillaan useita positiivisia vaikutuksia, mutta vain jos se tapahtuu eettisesti ja muita ihmisiä sekä maapalloa kunnioittaen. Olen vankkumaton ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolestapuhuja ja nämä periaatteet ovat itselleni tärkeitä myös matkaillessa.

2. Mottosi tai voimalauseesi

” If you are more fortunate than others build a longer table, not a taller fence.”

3. Kuvaile itseäsi matkailijana. Miten matkustat ja minkälaisiin kohteisiin?

Lähes kaikkialta löytyy jotakin kiinnostavaa ja matkailu on avannut silmäni myös lähiympäristöni upeudelle. Parhaiten viihdyn kuitenkin tropiikissa. Innostusta aikaansaa niin luonto- kuin kaupunkikohteetkin, mutta erityisesti nautin päästessäni veden äärelle. Minulle laatu on korvannut matkoilla aina määrän ja tykkään eniten matkustaa pitkään, rennosti ja hitaasti. Haluan minuuttiaikataulujen tai nähtävyydeltä toiselle juoksemisen sijasta päästä mukaan paikalliseen elämänmenoon, tutustua rauhassa ihmisiin ja pitää hyvällä omallatunnolla päivän mittaisen Netflix-maratonin, jos siltä tuntuu.

Minulle on yhä enenevissä määrin tärkeää matkustaa eettisesti. Valkoisena ja Euroopasta tulevana ”vahvan” passin haltijana on helppo sortua kuvittelemaan, että olisin jollakin lailla oikeutettu pitämään maapalloa osterinani ja seikkailemaan täällä muiden kustannuksella, mutta näin asia ei kuitenkaan ole. Rakastan matkustamista ja olen kiitollinen, että se on minulle mahdollista, mutta samalla pettynyt siihen, kuinka epätasaisesti oikeus liikkua jakautuu maapallolla.

Uskon eettisellä matkailulla voivan parhaimmillaan olla lukuisia hyötyjä erityisesti globaalille solidaarisuudelle, avarakatseisuudelle, muiden ymmärtämiselle ja ympäristön arvostamiselle. Matkustan, jotta pääsen kohtaamaan ihmisiä, oppimaan uutta, kokemaan erilaista elämänmenoa ja ihastelemaan uniikkeja ympäristöjä. Minulle onkin tärkeää pyrkiä olemaan reissuillani vahingoittamatta ihmisiä tai ympäristöä omalla toiminnallani, vaikka en tokikaan toimi aina täydellisesti.

Ratkaisevinta on saada laajempia yhteiskunnallisia asenteita ja rakenteita muutettua. Itselleni tärkeintä on suojella paikallisia ihmisiä ja erityisesti lapsia matkailun haittavaikutuksilta, matkustaa vähemmän ja pidempään, kulkea maata pitkin missä mahdollista, välttää epäeettisiä eläinkohteita, ja ylipäätään pyrkiä aiheuttamaan niin vähän harmia kuin mahdollista.

Matkailu on ollut itselleni maailmoja mullistava kokemus ja ajattelen sillä olevan parhaimmillaan useita positiivisia vaikutuksia, mutta vain jos se tapahtuu eettisesti ja muita ihmisiä sekä maapalloa kunnioittaen.

4. Ikimuistoisin kohtaaminen matkalla

Vitsailen aina puolisolleni, kuinka ikimuistoisin kohtaamiseni oli se parituntinen, jonka vietin Kolumbiassa komean telenovela-tähden vieressä matkustaen ja keskustellen syvällisiä, mutta oikeasti ikimuistoisimman kohtaamisen täytyy olla mieheni itsensä tapaaminen.

Olin juuri valmistunut ja jättänyt työni sekä lähtenyt reppureissaamaan Meksikosta alaspäin Kolumbiaan vailla paluulippua. Sain kaveriltani yhteystiedot hänen El Salvadorilaiselle tuttavalleen, jotta voisin kysellä reissuvinkkejä matkatessani maan läpi ja otinkin häneen yhteyttä hyvissä ajoin. Keskustelimme lähtivät kuitenkin lähes heti sivuraiteille ja matkavinkkien sijaan sain lopulta ensitreffit yhdeksi maailman kauneimmista tituleeratuimmalle Atitlánjärvellä Guatemalassa, jonne hän saapui minua tapaamaan.

Päädyin lopulta El Salvadoriin kuukaudeksi, mutta päätin kuitenkin jatkaa matkaani, sillä olin suunnitellut reissuani pitkään, enkä ollut aikeissa jättää matkaani sikseen yhdenkään miehen takia. Sen sijaan matkasin eteenpäin ja hän pyrähti aina välillä perässä tapaamaan minua viikonloppulomille. Muutettuani Ruotsiin opiskelemaan olimme pääosin etäsuhteessa useamman vuoden, mutta se sujui hyvin koska meillä oli kivenkova luotto toisiimme ja siihen, että tulemme vielä olemaan yhdessä niin pitkään, ettei parin vuoden odotus merkitse siinä mittakaavassa mitään.

Pari vuotta myöhemmin mies kosi minua samaisella Atitlánjärvellä, jolla ensi kertaa tapasimme ja vuosi sen jälkeen kokosimme perheemme ja ystävämme kotimaidemme puoliväliin juhlimaan häitämme Espanjan auringon alle. Myöhemmin muutimme yhdessä Kolumbiaan, josta sittemmin molempien töiden perässä asetuimme ainakin toistaiseksi Suomeen. Pian juhlimme jo kolmatta hääpäiväämme.

Keskustelumme lähtivät kuitenkin lähes heti sivuraiteille ja matkavinkkien sijaan sain lopulta ensitreffit yhdeksi maailman kauneimmista tituleeratuimmalle Atitlánjärvellä Guatemalassa, jonne hän saapui minua tapaamaan.

5. Unohtumattomin seikkailu tai elämys

Itselleni jokainen matka on seikkailu itsessään ja parhaimpia elämyksiä ovat pienet, ihmeelliset hetket, jotka saavat hölmön hymyn huulille ilman sen ihmeellisempää syytä. Tällainen oli esimerkiksi yksi myöhäinen ilta Kuubassa, jolloin minut ja muutama muu matkailija heivattiin yhtäkkiä keskellä ei mitään bussista ulos ja jatkamaan matkaamme ison rekan kyydissä samalla, kun bussi kaasutti toisaalle. Olin täysin hämilläni vielä, kun meidät työnnettiin matkatavaroinemme rekan lavalle, mutta lopulta asettauduttuani en voinut kuin rauhoittua katselemaan tähtitaivaalla kirkkaana loistavaa linnunrataa, joka sai omat ongelmat tuntumaan hyvin pieniltä.

Elämän varrelta suurin ja unohtumattomin seikkailu on kuitenkin se ensimmäinen, jolle lähdin. Olin 21-vuotias, enkä ikinä käynyt Suomen ulkopuolella, kunnes suuntasin Nairobiin, Keniaan useamman kuukauden työharjoitteluun. Kokemus oli kaikkinensa elämäni hienoin ja opettavaisin ja tapasin lukuisia mahtavia ihmisiä, joihin olen yhä yhteydessä. Aika Keniassa aukaisi silmäni maailmalle ja laukaisi ketjureaktion, joka vaikuttaa yhä 10 vuotta myöhemmin elämääni monelle tavalla.

6. Upein tai erikoisin majapaikka, jossa olet yöpynyt?

Vaikka olen majoittunut myös upeissa hotelleissa, on parhaiten mieleen jäänyt riippumatossa majoittuminen Guajiran aavikolla Kolumbiassa, kotimajoitukset Kuubassa ja paikallisen perheen kanssa asuminen Keniassa.

7. Pelkäätkö matkoilla jotain?

Pelkään enemmän ennen matkaa kuin sen aikana. Usein erityisesti ennen pitkiä reissuja iskee pieni paniikki, jolloin kadun valintojani ja ihmettelen, että miksi ihmeessä vaihdan aivan täysin mukavan ja tasaisen elämäni uusiin ja jännittäviin kokemuksiin. Matkalla ollessa pelko väistyy, mutta en silti matkaile erityisen riskialttiisti. Reissuistani kertoessa monet usein ihmettelevät kuinka rohkea olen, mutta mielestäni matkustelen hyvin tavallisesti ja turvallisesti. Asioista selvää ottaminen, suunnittelu ja intuition kuuntelu ovat tärkeimpiä turvallisuustekojani erityisesti yksinmatkaillessa.

8. Paikka, jonne aina palaat

Kotiin ja maailmalle. Tunnen eläväni ikuisessa limbossa, jossa aina jonkin aikaa kestävän tyytyväisyyden jälkeen alan kaipaamaan toiseen. Kun olen kerran oleskellut jossakin, haikailen sinne useimmiten takaisin, vaikka samaan aikaan myös uudet kohteet kutsuvat. Olenkin jo totutellut ajatukseen siitä, että kaikkia paikkoja en millään voi tulla näkemään hitaasta tahdista ja ympäristösyistä johtuen, mutta onneksi (mielikuva)matkustaa voi myös esimerkiksi kirjallisuuden tai elokuvien ja sarjojen avulla, tai ihan vain kuulemalla eri taustoista tulevien ihmisten tarinoita.

9. Pakkaan matkalle mukanani aina…

Kaiken muun oleellisen kuten passin ja matkavakuutuksen lisäksi korvatulpat. Hostellissa ääniltä ei voi välttyä, joten blokkaan mieluummin toisten kuorsaukset ja höpinät itse kuin hermostun turhasta.

10. Minkä neuvon antaisit muille naismatkustajille?

Älä jää odottelemaan muita, jotta pääset toteuttamaan omia unelmiasi. Tiedosta omat etuoikeutesi matkailijana ja kunnioita tätä maapalloa ja sen ihmisiä ja eläimiä. Älä kohtele ihmisiä turistinähtävyyksinä tai eksotisoi toisten kulttuuria, arkea tai kurjuutta. Pohdi mikä on ero aidon kokemuksen etsimisen ja stereotypian välillä – esimerkiksi Afrikan maiden urbaanit tai rikkaat alueet ovat ihan yhtä aitoja kuin maaseutu tai köyhemmät asuinalueet.

Afrikasta puheen ollen, mieti onko se oikea termi kuvaamaan maanosan lukuisia eri maita ja kulttuureja, jos tarkoitat vain yhtä. Globaaliin etelään suunnatessasi selvitä mitä tarkoittaa valkoinen pelastajuus. Lue vapaaehtoisturismin vaaroista ja välttele erityisesti lapsille usein vahingollisia orpokoteja. Tiedosta, että aina pelkät hyvät aikeet eivät riitä, vaan niillä voi saada aikaan myös harmia.

Mieti, millaisia kuvia tai tarinoita matkoiltasi jaat, sillä sanoilla luodaan todellisuutta ja kuvilla on helppo paitsi toisintaa stereotypioita myös loukata ihmisten yksityisyyttä. Hyvä ohjenuora vapaaehtoistöiden osalta on miettiä, että olisitko pätevä toimimaan samassa roolissa Suomessa, ja kuvien osalta, että ottaisitko samanlaisia kuvia Suomessa esimerkiksi tuntemattomista lapsista kaduilla.

11. Matkailu on opettanut minulle

Kuinka uskomaton paikka meidän maapallomme on, kuinka tärkeää sitä on suojella, sekä kuinka upeita ja uniikkeja ihmisiä sillä asustaa. Matkailu on avartanut maailmankuvaani, auttanut hälventämään ja tunnistamaan ennakkoluuloja, sekä lisännyt solidaarisuutta muita ihmisiä kohtaan. Se on näyttänyt kuinka epäreiluja globaalit valtasuhteet ja niiden vaikutukset ovat ja kuinka se mitä täällä tehdään vaikuttaa myös muualla ja toisinpäin. Se on opettanut kuinka sanonnat, joita välillä matkoillamme käytämme kuten ”ihmiset paikassa X olivat köyhiä mutta onnellisia” varmasti tarkoittavat hyvää, mutta voivat viedä huomiomme pois siitä tosiasiasta, että globaaleille ongelmille ja epätasa-arvoisuudelle olisi tehtävä jotakin, eikä köyhyyden jossakin toisaalla pitäisi olla status quo. Matkailu on opettanut minut kriittiseksi ja aktiiviseksi maailmankansalaiseksi, ja saattanut minut suojelemaan kaikkea sitä arvokasta, mikä minut on alkujaan motivoinut matkustamaan.

Seikkailijattaret

Seikkailijattaret on matkaileville naisille suunnattu kollektiivinen media ja matkailevien naisten yhteisö. Inspiroi ja inspiroidu.

Vastaa

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

EDELLINEN SEIKKAILU

Kati tallaa rohkeasti omaa polkuaan, utealiaasti ja penniä venyttäen

SEURAAVA SEIKKAILU

Ullis on todellinen maailmanmatkaaja, joka on käynyt jo 95 maassa