Inspiraatiota maailmaa tutkivilta naisilta naisille – tiedostavamman ja kauniimman maailman puolesta!

Kuukauden seikkailijatar Anneli

Maailmaa kolunnut Anneli viihtyy luonnossa

by

Tässä juttusarjassa esittelemme inspiroivia, maailmaa tutkivia naisia. Tämän kuukauden seikkailijatar on kolunnut planeettaa ristiin rastiin ja bongannut suuren osan maailman eksoottisista eläinlajeista omassa elinympäristössään. Mitä maailma on opettanut, Anneli?

1. Kuka olet?

Anneli Väisänen, 59 vuotta. Kielten opettaja.

2. Mottosi tai voimalauseesi

Nuorempana “Berg heil!“, nyt vanhempana “Eteenpäin, sanoi mummo lumessa”.

3. Kuvaile itseäsi matkailijana. Miten matkustat ja minkälaisiin kohteisiin?

Monipuolinen, rohkea, mutta aika mukavuudenhaluinen luonnosta ja kulttuurista kiinnostunut seikkailija. Matkustan lähes aina omatoimisesti ja suosin julkisia kulkuvälineitä, mutten kavahda pakettimatkaakaan, jos se on kätevä tapa mennä haluamaani paikkaan.

Matkakohteina ovat ympäri maailmaa usein kansallispuistot ja maailmanperintökohteet sekä kummalliset paikat, joissa elelee ihmeellisiä eläimiä. Eläimet etsii ja löytää maailman paras matkakumppanini jo kohta 28 vuoden ajan, lyömätön reissujen ideoija ja suunnittelija, mieheni Rauno. Olemme tehneet yhdessä kolmisen sataa ulkomaanmatkaa.

4. Ikimuistoisin kohtaaminen matkalla

Yksi ikimuistoisimmista oli varmaan Indonesian Irian Jayalla arvokas melkein alaston ex-ihmissyöjäherra, joka tarttui lempeästi käteeni esitellessään vaikeakulkuista luolaa. Yhteistä kieltä ei juuri ollut, mutta toistelimme molemmat “wah, wah”, joka ilmeisesti tarkoitti suunnilleen “hyvin menee, hienoa”. Tuolla hetkellä välillämme vallitsi suurenmoinen lämpö ja luottamus.

Myös indriperheen vierailu syntymäpäiväkävelyllä Andasibessä, tunteikas hetki käsi kädessä harvinaisen harjamakin kanssa Antsirananan kansallispuistossa Madagaskarilla (myöhemmin kävi tosin ilmi, että otus vain tykkäsi banaanintuoksuisesta peukalostani) sekä kiivien kohtaaminen jouluyönä Uuden Seelannin Stewartinsaaren Ocean Beachilla ovat jääneet mieleen.

Anneli Sapa 2016

5. Unohtumattomin seikkailu tai elämys

Mahdoton valita vain yhtä: Meksikon sadat miljoonat talvehtivat monarkkiperhoset, Bhutanin luostarit ja seesteinen tunnelma, Brasilian Pantanalin maatilan arki ja jaguaarit, hindujen sanoinkuvaamattomat juhlat Gujaratin Girnar-vuorella, Amazonin tulvametsät, Kiinan Jiuzhaigou ja Zhangjiajie ennen kuin niistä tuli turistikohteita.

Ja tietysti Madagaskar 25 vuotta sitten, ensimmäinen suuri luontomatkani omin päin aikana ennen kännyköitä ja internetiä, kuukausi ihmeellisiä paikkoja ja kohtaamisia jännittävien ihmisten ja eläinten kanssa. Samalta matkalta mieleen palaavat myös Reúnion-saaren upeat vuorivaellukset.

Olen kokenut paljon hienoja hetkiä, kun pitkään etsitty eläin vihdoin nähdään ihmeellisten seikkailujen jälkeen:  tiikeri, jättiläismuurahaiskarhu, valashai, dugongi, almikki, jääkarhu, vuorigorilla…

6. Mikä on upein tai erikoisin majapaikka, jossa olet yöpynyt?

Upeita on ollut monia, esimerkiksi kaunis kartanohotelli Cuicocha-järven rannalla Ecuadorissa. Huoneessa oli valtava antiikkinen pylvässänky ja takkaan sytytettiin iltaisin kodikas tuli. Kylpyhuoneessa oli marmoria ja kullatut hanat. Suomen lippu oli kaivettu jostain lounaspöytäämme, ja jälkeenpäin saimme joka vuosi kotiin Suomeen joulutervehdyksen ainakin 15 vuoden ajan. Olkoon vain markkinointia, mutta se oli jotenkin sykähdyttävää.

Myös Intian varakuninkaan maja Intian Nagaraholessa oli upea, etenkin kun oppaanamme oli viikon verran legandaarinen eversti Wakefield. Olemme yöpyneet myös Espanjan ja Bhutanin kuninkaiden “majoissa”.

Vaatimattomimpia, mutta mieleenpainuvia majapaikkoja oli Malesiassa Taman Negarassa tapiirin juomapaikalle pystytetty lautahökkeli. Sinne kuljimme illan suussa aivan hirveän trooppisen ukonilman yllättäminä, polku muuttui vuolaaksi virraksi ja jättiläispuut kaatuilivat ryskyen ympärillämme tai räjähtelivät salamien voimasta tulitikuiksi. Tunnelma oli kuin sodassa.

Lautahökkeli tuntui ihanalta turvasatamalta, kun vihdoin sinne selvisimme, kämppäkavereina olleet rotatkaan eivät harmittaneet. Silloin vaivannut ikäkriisikin meni äkkiä ohi: jos selviän hengissä, en ikinä valita mistään. Tapiiria ei kylläkään näkynyt.

Ugandasssa oli hiukan kolkkoa yöpyä ainoina vieraina telttaleirissa, kun amerikkalaisryhmä oli vastikään tapettu ja heti vieressä Kongon puolella oli kuulemma 30 000 ruandaista Interahamwen sotilasta, niitä kansanmurhaajia. Onneksi saimme myöhemmin seuraksemme ugandalaiskenraalin ja löysimme metsästä naamioituja tankkeja, minkä jälkeen nukutti paremmin.

7. Pelkäätkö matkoilla jotakin?

Riippusiltoja ja joenylityksiä. Luonnonmullistuksia ja sotatantereita pyrin välttämään.

8. Paikka, jonne aina palaat

Balkanin upeat vuoristot, Viron kukkaniityt, sademetsät ympäri maailman.

9. Pakkaan matkalle mukaani aina…

Johnsonin baby talkkia. Aivan lyömätön viilentäjä ja raikastaja tropiikissa, torjuu jalkasientäkin.

10. Minkä neuvon antaisit muille naismatkaajille?

Samat neuvot kuin kelle tahansa matkailijalle: käyttäydy asiallisesti ja ystävällisesti, suosi paikallisia palveluja, suhtaudu kunnioittavasti kanssaihmisiin ja maan tapoihin. Kuuntele ja katsele, sinun ei tarvitse pyrkiä itse keskipisteeksi. Ota luonnosta mukaasi vain muistoja ja jätä vain jalanjälkiä.

11. Matkailu on opettanut minulle…

Kärsivällisyyttä, joustavuutta, suvaitsevaisuutta, ihmisten kunnioittamisen tärkeyttä, luottamusta, elämän ja maailman moninaisuuden ja ihmeellisyyden arvostamista.

Matkoihin kannattaa valmistautua huolella, mutta lopulta saattaa olla hienoa, että kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, koska asiat voivat sujua paremmin onnellisten sattumusten ansiosta.

Kuvat: ©Anneli Väisänen

Seikkailijattaret on matkaileville naisille suunnattu kollektiivinen media ja matkailevien naisten yhteisö. Vinkkejä jakavat matkabloggaajat, valokuvaajat, lukijat sekä useiden alojen asiantuntijat. Inspiroi ja inspiroidu.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Palaa Alkuun