Kuukauden seikkailijatar Sandra on matkoilla huomannut, miten rohkeus voi löytyä siitä, että uskaltaa kohdata pelkonsa. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen on laajentanut maailmankuvaa ja kuljettanut Sandran aina tulivuoren huipulle asti.
Kuka olet?
Olen Sandra Pesonen, maailman tuulten vietäväksi heittäytynyt seikkailijatar Mikkelistä. Rakastan ennen kaikkea löytää itseni palmujen ympäröimänä trooppiselta saarelta, mutta tuon tuosta huomaan päätyneeni seikkailemaan myös kohteissa, joissa villahousut ja sadetakki ovat tulleet käyttöön jo lentokentältä poistuessa. Matkailu, uusiin kulttuureihin sukeltaminen sekä maailmasta oppiminen ovat suurimpia intohimojani.
Toimin vielä hetki sitten avopuolisoni kanssa hotellinjohtajana Indonesian Raja Ampatilla Länsi-Papualla, pienellä Urain saarella. Koronan takia vietän kuitenkin tällä hetkellä määrittelemätöntä ajanjaksoa Suomessa, maailmantilanteen parantumista odottaen.
Mottosi tai voimalauseesi
”If you’re always trying to be normal you will never know how amazing you can be.” – Maya Angelou
Kuvaile itseäsi matkailijana. Miten matkustat ja minkälaisiin kohteisiin?
Matkailijana olen todellakin seikkailija ja löydän itseni usein paikoista, joihin päästäkseni minun on täytynyt nähdä vaivaa. Jo pelkästään matkanteko varsinaiseen kohteeseen on usein kasvattanut minua, ja ne pelottavimmatkin hetket tehneet minusta rohkeamman.
Välillä istuessani pienessä paatissa keskellä valtamerta tai hytkyessäni rämisevässä autossa keskellä syvintä viidakkoa, olen kysynyt itseltäni, miksi ihmeessä lähdinkään taas tällaiselle vaivalloiselle seikkailulle. Eikö minulle sittenkin ihan tavallinen aurinkoloma olisi kelvannut? Lopulta on kuitenkin ollut mahtavaa kohdata pelkonsa ja ylittää itsensä, vaikka oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen välillä jännittää. Rakastan trooppisia kohteita, mutta en silti voi väittää, ettenkö olisi korviani myöten rakastunut Islannin tai Färsaarten jylhiin, tihkusateisiin maisemiin. Ylipäätään inspiroidun upeista maisemista, eikä silloin lämpötilallakaan ole niin väliä!
Ikimuistoisin kohtaaminen matkalla
Matkoilla on tullut tavattua useitakin henkilöitä, joiden kanssa käytyjä keskusteluja voisi kuvailla ikimuistoisiksi. Törmäsin kuitenkin keväällä Raja Ampatilla erääseen Jimiin, joka on täyspäiväinen elämäntapapurjehtija. Jim on varmastikin iältään lähemmäs 70 vuotta ja seilannut maailman merillä jo lähes 25 vuotta. Tarinat joita hänellä riitti ja se elämänilo, joka hänestä välittyi, oli sanoinkuvaamatonta. Haluaisin itse olla seitsemänkymppisenä yhtä eloisa ja elää elämääni täysillä jokaisesta päivästä nauttien, sen suuremmin murehtimatta.
Mikä on ollut unohtumattomin seikkailu tai elämyksesi?
Unohtumattomin elämys on varmasti ollut se, kun kiipesimme Indonesian toiseksi korkeimmalle aktiivisille tulivuorelle 3 700 metrin korkeuteen. En ole ikinä halunnut luovuttaa yhtä paljon kuin silloin halusin, enkä myöskään ole koskaan ollut yhtä kiitollinen siitä, etten niin kuitenkaan tehnyt. Sen auringonnousun ja fiiliksen tulivuoren huipulla tulen varmasti muistamaan ikuisesti.
Upein tai erikoisin majapaikka missä olet yöpynyt?
Majoittuminen Turkin Kappadokiassa luolahotellissa on ollut upeimpia kokemuksia ikinä. Turkin Keski-Anatolian ylängöillä sijaitseva Kappadokia on kuuluisa kymmenistä maanalaisista kaupungeistaan ja luolastoistaan. Moni saattaa muistaa kaupungin myös instagramin kuumailmapallokuvista, sillä Kappadokian auringonnousut kuumailmapalloineen ovat maagista katsottavaa ja suosittua Instagram-materiaalia.
Pelkäätkö matkoilla jotain?
Vaikka olenkin välillä aika kova murehtimaan ja huolehtimaan asioista, yritän vältellä luomasta itselleni kaikenlaisia turhia pelkoja matkoillani. Sitä kuitenkin toivon luonnollisesti aina, että minä tai läheiseni emme tarvitsisi sairaalahoitoa paikoissa, jotka ovat syrjäisiä.
Paikka, jonne aina palaat?
Suomeenhan sitä on aina palattu niin pitkiltä kuin lyhyemmiltäkin irtiotoilta. Tälläkin hetkellä koronan pitäessä maailmalla kuria, en tahtoisi juuri nyt olla missään muualla kuin Suomessa odottamassa tilanteen selkiytymistä. Maailmalla palaan usein Indonesiaan, joka onkin minulle jo kuin toinen koti.
Pakkaan matkalle mukaani aina…
Kaikki kamerani, jeesusteippiä, nippusiteitä ja villasukat.
Minkä neuvon antaisit muille naismatkustajille?
Unelmiin pitää tarttua. Ne voivat viedä mitä uskomattomimpiin seikkailuihin ja ohjata lopulta oikeaan suuntaan elämässä. Olen itse ollut aina levoton sielu ja kulkenut elämässä eteenpäin unelmiani seuraten, enkä ole sitä koskaan katunut.
Matkailu on opettanut minulle…
Ennen kaikkea matkailu on opettanut minua ymmärtämään muita ja itseäni paremmin. Olen oppinut muista kulttuureista ja toisaalta myös saanut matkan varrella jakaa omaa oppiani useasta asiasta muille. Kuten viime aikoina Indonesiassa. Parhaita hetkiä ovat olleet ne, kun olen esimerkiksi kerännyt roskia rannalta ja saanut toisen ihmisen erilaisesta kulttuurista tajuamaan miksi on väärin heittää roskat mereen. Matkustaminen on vapauttanut minut usein erilaisista peloista ja antanut minulle rohkeutta. Matkailu on todella avartanut maailmaani.
Sandra kirjoittaa Terveiset päiväntasaajalta -blogia, johon voi tutustua täällä.
