Inspiraatiota maailmaa tutkivilta naisilta naisille – tiedostavamman ja kauniimman maailman puolesta!

kyllikki villa

Kyllikki Villa – seikkailijatar maailman merillä

by

Kyllikki Villa oli oman aikansa seikkailijatar, ainutlaatuinen nainen, joka viis veisasi yhteiskunnan asettamista normeista. Omaa itseään seuraten hän matkasi rahtilaivoilla maailman merillä liki neljäkymmentä vuotta. Vuosien, mantereiden ja maiden välillä hän pohti yksinäisyyttä, matkantekoa ja omassa seurassa viihtymistä.

Kyllikki Villa syntyi vuonna 1923. Hän aloitti Kajaanin yhteislyseossa koulunkäynnin, josta jatkoi 17-vuotiaana toimistolotaksi ja sitä kautta lottaopistoon. Kun Suomessa puhkesi jatkosota 1941, Villa lähti viestilotaksi ja toimi lottana aina vuoteen 1944 asti, jolloin sota päättyi. Näiden vuosien aikana Villa kävi tiivistä kirjeenvaihtoa äitinsä kanssa, minkä pohjalta syntyi kirja Tyttö sodassa. Kirjeenvaihto oli henkireikä rintamalla oleville, mutta jo kirjeiden kautta välittyy Villan rakkaus luontoon ja kirjallisuuteen. Samalla syntyi rakkaus myös kirjoittamiseen ja omien rajojen etsimiseen, seikkailuun.

Irtiotto mukavuudesta

Kyllikki Villa teki ensimmäisen rahtilaivamatkansa vasta 42-vuotiaana. Sitä ennen hän ehti työskennellä sihteerinä käännöstoimistossa ja perustaa perheen. Kun elämä lipui eteenpäin rutiininomaisesti, alkoi  Villaa kaivertaa halu muutokseen. Omien sanojensa mukaan rutiini on kuolema, joka pitää rikkoa, ja vapauden vastakohta on turvallisuus, jota oikeasti ei ole.

Hän on kääntänyt yli 150 teosta ja itse kirjoittanut 13 kirjaa, joista Vanhan rouvan lokikirja valittiin vuoden 2004 matkakirjaksi. Samana vuonna hänet valittiin myös vuoden valopilkuksi.

Villan liitto päättyi avioeroon, ja samalla hän päätti luopua vakivirastaan käännöstoimistossa. Vaikka 60-luku olikin suhteellisen liberaalia aikaa, päätös oli varsin rohkea. Eronneena yksinhuoltajaäitinä hän päätti keskittyä enemmän kääntäjän kuin sihteerin töihin ja tuoda työt mukanaan matkoille. Siitä eteenpäin käännöstyöt ja Villan kirjoittamat kirjat syntyivät lähinnä pitkillä verkkaisilla rahtimatkoilla. Hän on kääntänyt yli 150 teosta ja itse kirjoittanut 13 kirjaa, joista Vanhan rouvan lokikirja valittiin vuoden 2004 matkakirjaksi. Samana vuonna hänet valittiin myös vuoden valopilkuksi.

Matkaseurana oma tytär

Villan aloittaessa rahtilaivamatkustelua hänen tuolloin 5-vuotias tyttärensä Saara matkasi äitinsä mukana. Hän ilahdutti seurallaan niin Villaa itseään kuin rahtilaivan kanssamatkustajia ja merimiehiä. Villa kertoo, kuinka lapsi tuntui usein olevan enemmän hänen turvansa maailmalla, kuin päinvastoin. 1960- ja 70-luvun maailmassa yksin matkusteleva nainen oli kunniallisempi lapsi mukanaan. Yhdessä he matkustivat myös maailman ympäri vuonna 1971. Saara kulki äitinsä matkoilla mukana aina 12-vuotiaaksi asti.

Kyllikki Villa oli aikansa matkatyöläinen

Villa ymmärsi myös matkustamisen, tienaamisen ja tappion yhtälön. Hän oli aikaansa edellä kustannustehokkaassa matkankäynnissä. Hän työskenteli aina matkalla ja otti käännöstyöt mukaansa rahtilaivalle. Villan vaihtelevat hytit olivat vertaansa vailla hiljaisen ja melkein tylsänomaisen tunnelmansa takia.

Villa oli hyvin intuitiivinen matkustaja. Tapansa mukaisesti rahtilaivalla matkatessaan hän päätyi kerran Atlantin valtamerellä sijaitsevalle St. Helenin saarelle. Hän tykästyi saareen niin valtavasti, että päätti jättää palaamasta rahtilaivalle, joka seilasi satamaan vain kerran kahdessa kuukaudessa.

Usein myös silloinen asunto laitettiin vuokralle matkan ajaksi kustantamaan asumiskuluja. Villa oivalsi sen, miten matkustaminen mahdollistuu parhaiten: vakiokulut minimoimalla ja tienaamalla matkalla mahdollisuuksien mukaan. Tämä on resepti jokaisen matkailijan unelmien optimoimiseen.

Ajatuksia olemisen autuudesta ja yksinäisyydestä

Kuten meistä monelle kanssaseikkailijattarelle, myös Villalle matka oli määränpäätä tärkeämpi. Juuri matkanteosta tämä valovoimainen nainen ammensikin viisautensa – matkalle kaipuusta ja sen välttämättömästä toteutuksesta. Mielenmaisema maalautuu vaivattomasti tummiin meriin ja isoihin nariseviin rahtialuksiin, niiden ainutlaatuiseen tunnelmaan. Meren tyrskyihin ja sen loputtomuuteen. Yksinäisiin tunteihin lähtemisen ja määränpään välissä ja satamiin, joista toiset ovat parempia kuin toiset.

Villa tutkaili tarkasti omia tunteitaan ja niiden joskus ääripäihin meneviä rauhallisia vaihdoksia: Haasteita mukavuusrajojen ulkopuolella. Ristiriitaisia tunteita kaipuusta matkalle ja takaisin kotiin. Yksinäisyyttä ja sen repiväää surullisuutt. Minkälaista on olla yksin?

Hän teki pohdintoja elämän kulusta, sen heijastuksista, kipukohdista ja unelmista. Viisaudellaan ja omalla matkadialogillaan itsensä kanssa hän osasi herätellä sisällään nukkuvaa minuuttaan taittamalla matkaa omaan itseensä.

Tunteella seikkailuun

Villa oli hyvin intuitiivinen matkustaja. Tapansa mukaisesti rahtilaivalla matkatessaan hän päätyi kerran Atlantin valtamerellä sijaitsevalle St. Helenin saarelle. Hän tykästyi saareen niin valtavasti, että päätti jättää palaamasta rahtilaivalle, joka seilasi satamaan vain kerran kahdessa kuukaudessa. Näin hän heittäytyi seikkailuun, hetkeen ja aikaan.

Vaikka Villa oli seikkailija vertaansa vailla, hän arvosti kodin tuntua. Siksi rahtilaivamatkailu oli omiaan luomaan matkalle oman tilan ja paikan, joka toisinaan on haaste matkailijalle. Rahtilaivoilla hänen oli mahdollista asettua aloilleen, mutta ihailla alati vaihtuvaa maisemaa.

Kaikella on aikansa

Villaa kiehtoi rahtilaivamatkailussa horisontti ja taivaanranta. Yöllä herätessään hän joskus kampesi laivan sillalle ihastelemaan öistä merimaisemaa ja tummaa taivasta; avaruutta, sen aikaa ja ikuisuutta, täydellistä tähtitaivasta.

75-vuotiaana hän joutui kokemaan meren ylitsepääsemättömän voiman matkatessaan Etelä-Amerikkaan. Selviydyttyään kolmen päivän myrskystä, Villa joutui toteamaan, ettei hän ollut enää merikelpoinen. Se jäi vanhan rouvan viimeiseksi rahtilaivamatkaksi ja sanelukoneelle tunnelmia kertoessaan hän jätti myös jäähyväisiä matkojensa tutuille satamille.

Villa matkasi valtamerillä yhteensä 35 vuotta. Hänelle tärkeää elämässä olivat kohtaamiset, lyhyetkin sellaiset, ihmiskontaktit ja niiden muistot sekä kiitollisuus elämästä ja kokemuksista.

Villa kuoli 86-vuotiaana, rikkaan elämän eläneenä.

Miksi kiire
Hidastetaan vähän
Katsellaan

En tahtoisi vielä
Joutua perille

-Kyllikki Villa

Artikkelikuva: Teemu Rajala

Ikiliikkuja, joka sammuttaa mustalaisvertaan seikkailen. Kun kaupunkiasfaltti alkaa polttaa, näyttää tienviitta kohti luonnonhelmaa. Repusta löytyy kamera, kirja ja tietenkin villasukat, aina.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Palaa Alkuun