Kysyimme lukijoiltamme hetkistä, jolloin he ovat halunneet maailmalta kotiin. Vaikka matkalla on usein ihanaa, ikävä saattaa yllättää odottamattomissa tilanteissa. Koti-ikävää ollaan podettu niin Jamaikan reissulla ryöstön jälkeen, Islannissa hevostilalla kuin Chilessä ummikkona. Kaipuu ei aina ole sidoksissa paikkaan, vaan joskus myös seura tai sen puute voi saada kyyneleen vierähtämään poskelle.
”Toissa kesänä lähdin ensimmäistä kertaa yksin reissuun. Nizzan puistoaukiolla lapset juoksentelivat vesisuihkuissa ja itku yllätti minut. Koti-ikävä oli yhtäkkiä valtava, vaikka hetki oli ihana.” -Anniina
”Viime kesänä Lissabonissa yksin illallista syödessä iski koti-ikävä katsellessa viereisissä pöydissä olevia iloisia seurueita. Nälkäisenä ja väsyneenä sitä olisi mielellään kotona tuttujen naamojen keskellä. ” -Miia
”Sekunnin murto-osan ajan mietin, että luojan kiitos kohta kotiin, kun kuukauden Aasia-reppureissun loppumetreillä nukkumaan mennessä törmäsin lähes nyrkin kokoisiin torakoihin vessan ovessa Thaimaassa. Samana iltana sain myös yhden syliini vessareissulla.” -Annikki
Some oli täynnä ensilumenkuvia koti-Lapista ja Alpeilta, ja koti-ikävä iski.
”Ihka ensimmäistä kertaa ulkomailla asuessani Itävallassa polven ristiside ja sivuside repesivät. Koti-ikävä iski maatessani kämpillä sängyssä jalka tohjona kämppiksen kanssa, joka ei suostunut tuomaan minullekin ruokaa kaupasta, vaan jouduin aina pari kilometriä keppien ja painavan repun kanssa seikkailemaan lumihangessa. Toinen kerta tuli marraskuussa Tukholmaan muutettuani, koska se oli mulle ensimmäinen syksy, kun lunta ei näkynytkään. Some oli täynnä ensilumenkuvia koti-Lapista ja Alpeilta, ja koti-ikävä iski. Kolmannen kerran sama tapahtui Limassa vaihdossa ollessani, kun heräsin puoli kuudelta lähteäkseni bussilla koululle ja talon muut asukkaat huusivat ja lauloivat edelleen pitkän yön jäljiltä. Kyllä tuli ikävä Suomen ”hiljaista aikaa” ja muitakin ihmisiä ajattelevia naapureita.” -Ida
”Argentiinassa kuukausi julkisen terveydenhuollon varassa. Kun vihdoin pääsin laboratorioon, kävi ilmi, että lääkäri olikin kirjoittanut lähetteen eri testeihin kuin mistä olimme puhuneet. Kipu jatkui koko kuukauden ja ikävöin usein Viiskulman terveyskeskusta, jossa tutkimuksiin pääsee saman tien.” -Sissi
”Se hetki on juuri nyt. Kaksi päivää sitten oli paluulento unelmien matkalta Suomeen, joka sitten tyssäsi lähtöportille. Lennon sijasta sain ambulanssikyydin sairaalaan ja tänään yritän uudelleen tuliaisina yksi ärhäkkä suolistoloinen. Hoidot jatkuvat, kunhan joskus pääsen takaisin kotiin.” -Tarja
”Islannissa. Olin siellä hevostilalla vapaaehtoisena töissä ja itku yllätti tallilla iltaheinän annon aikana. Sisko oli kotona viimeisillään raskaana ja läheisiä tuli kova ikävä. Siellä istuin ja itkeä vollotin yksin keskellä heinäkasaa, 15 heppaa ihmetteli ja höristeli korviansa karsinoissaan.” -Emma
Sisko oli kotona viimeisillään raskaana ja läheisiä tuli kova ikävä. Siellä mä istuin ja itkeä vollotin yksin keskellä heinäkasaa, 15 heppaa ihmetteli ja höristeli korviansa karsinoissaan.
”Delhissä Finnairin toimistolla selasin Suomi-esitettä ja muutin paluulippua varhaisemmaksi. Olin jo ollut kolme kuukautta reissussa ja lähdin vielä Himalajalle kuukaudeksi, koska tiesin, että se saattaisi olla vika reissu siellä päin. Onneksi lähdin, sillä sain viettää Nepalissa kaksi kevättä, paranin taudista ja vietin 50-vuotissynttärit Dharmasalassa. Richard Gere oli myös paikalla. Sinne jäi vielä kaipuu.” -Maarit
”Olin ollut puoli vuotta kiertelemässä eteläistä Eurooppaa. Kesäkuussa lähdin käymään Suomessa, tarkoituksena viipyä vain kuukausi, pari, ja jatkaa taas. Lensin Pisasta Tukholmaan, ja lähtiessä oli kamalan haikea olo, ilman mitään järjellistä syytä. Liikutuksen kyyneleet tulivat taas, kun Nyköpingin kentälle laskeutuessa näin lupiineja ja niittyvillaa — kotoisan näköistä Skandi-maisemaa. Pian olisin kotona. Ihan kohta….” – Katja
”Toissa syksynä Sri Lankalla, kun poikaystävä oli juuri menettänyt tajuntansa rantahotellissa keskellä yötä (oliko syy verensokeri, kuumuus vai joku muu, sitä en tiedä). Ravistelin täysin tajutonta rakastani ja päässäni pyöri monenlaiset kauhukuvat. Onneksi hän virkosi tajuttomuudesta piakkoin, mutta tuota pelkoa en unohda. Sillä hetkellä halusin olla vain kotona, niin sanotusti turvassa ja muiden tukemana.” -Laura
”Kesken iltapalan lohkesi takahammas, eikä mitään käryä mihin pitäisi lähteä keskellä yötä irtonaisena heiluvaa palasta paikkaamaan. Asun siis Puolassa, yksin, mieheni on vielä Suomessa. Sain onneksi esimiehen töistä kiinni, joka neuvoi paikalliseen ensiapuun. Sieltä sain pienen avun, vaikka kielimuuri tekikin asioimisesta aika hankalaa. Seuraavana päivänä sitten kunnon klinikalle, josta annettiin 500 euron hinta-arvio hampaan korjaamiselle. Vähän kyllä on ollut kotia ja suomalaista terveydenhuoltoa ikävä!” -Salema
”Paluulento Kap Verdeltä kun vain hetki nousun jälkeen alkoi oksentelu. Onneksi vain oksentelu..! Mutta kyllä tuntui lento pitkältä! Ainut lohduttava asia oli se, että kun olen perillä, niin olen kotona!” -Raisa
Kauas piti mennä, että tuli se tunne, että olisin mieluummin kotona kuin matkalla.
”Kauas piti mennä, että tuli se tunne, että olisin mieluummin kotona kuin matkalla. Olin paluumatkalla Etelämantereelta ja laiva myrskyn kourissa pahamaineisella Draken salmella. Heiluin sängyssä puolelta toiselle ja poytälaatikot lentelivät pitkin hyttiä, ravintolaan meno ei tullut kuulonkaan. Sama meno jatkui kaksi päivää ja kyllä toivoin, että tämäkin elämäni reissu jo loppuisi!” -Annika
”Paskin hostelli ikinä ja jostain syystä lakanaani oli ilmaantunut kahden yön aikana outoja läiskiä. Kun astuin aamulla ovesta ulos, kuumotti oven vierellä olevan lieden levy punaisena. Ollut päällä varmaan koko yön, eikä palovaroittimia missään. Kaikki haisi pinttyneeltä tupakalta.” -Stacy
”1) Kun olin sairaalassa Ghanassa sairastuttuani malariaan. 2) Kun olin sairaalassa Montenegrossa saatuani valtavan paiseen kurkkuuni. Jälkikäteen olen onneksi voinut jo nauraa molemmille tapauksille ja huonolle tuurilleni.” -Marjukka
”Nepalissa viidakossa pimeän tullen, Intiassa vatsataudissa, Jamaikalla ryöstettäessä.” -Marjukka
”Olin ihmettelemässä Tikalin maya-raunioita Guatemalassa, ja puolentoista tunnin paluukyyti majapaikkaamme pikkubussissa hirvitti. Olen ollut jo kerran bussikolarissa Venäjällä, joten traumat kummittelevat aina, kun astun pikkubussiin. Olimme nyt liikkeellä rämällä pakulla, johon oli tungettu penkkejä – ilman turvavöitä, totta kai. Kuski seilasi mutkaisella tiellä kaistalta toiselle, kiihdytti joka mutkassa, ajoi yli tuplasti nopeusrajoituksen verran ja ohitti jokaisen kulkuneuvon, myös polisiin. Kosla lähti lapasesta monen monta kertaa ja perä heittelehti. Kaikki puristivat penkkejä, ja minä Venäjästä traumatisoituneena nyyhkytin koko matkan. Ja ei kun tänään uudestaan 8 tunniksi guatemalalaiseen bussiin, mutta nyt kuski oli sentään tavallinen ihminen eikä oman elämänsä Schumi.” -Sunna
Olen ollut jo kerran bussikolarissa Venäjällä, joten traumat kummittelevat aina, kun astun pikkubussiin. Olimme nyt liikkeellä rämällä pakulla, johon oli tungettu penkkejä – ilman turvavöitä, totta kai.
”Vuosi sitten tapaninpäivänä kun lähdimme Helsinki-Vantaalta kohti Lissabonia. Jouduimme vaihtamaan lentoreittiä myrskyn takia, ja ryske oli uskomaton. En ole eläissäni pelännyt niin paljoa lentokoneessa.” -Susanna
”Vietnamissa viime kesänä useaankin otteeseen. Milloin oli vain perhettä ikävä, milloin kaikki meni oikeasti niin päin hanuria, että teki mieli ottaa ensimmäinen lento Vietnamista ihan mihin tahansa. Kyllä siinä vaiheessa kun Moskovasta nousi lentokone ilmaan kohti Helsinkiä oli koko matkan paras hetki: Kohta kotona!” -Sisko
”Siskon kanssa luultiin tekevämme elämämme osto, kun shoppailtiin Hullareilta lentoliput Intiaan. Delhissä satoi kaatamalla ja viemärit vetivät hitaammin kuin mitä vettä tuli. Mopotaksi ei voinut viedä perille asti hostellille, niin siinä sitten reisiämme myöten kahlattiin kaksi valkonaamaa Delhin tulvivilla kaduilla. Hostelli oli nuhjuisista nuhjuin ja aamulla oli pettymys, kun kaikki ei ollutkaan vaan painajaista. Samalla reissulla iski ”India belly” ja 40 asteen kuume kummallekin. Silloin ikävöitiin äitiämme. Never again Intiaan.” -Eeva
”Viime reissussa iski totaalisesti kurjuus. Takana oli monivuotisen haaveen toteutuminen ja reissun päätarkoitus oli saavutettu, rinkka painoi liikaa, tulevaisuus aivan auki. Istuin päivän Singaporessa miettimässä ja onneksi jatkoin matkaa, koska sattumat johdattivat vaikka mihin sen jälkeen: töihin, ihastumiseen, uusien ystävien löytämiseen…” -Tiina
”Parikin eri kertaa: olin ollut Etelä-Amerikassa 4kk, joista viimeiset 2kk yksin Chilessä. Asuin kahden chileläisen kanssa ja kävin koulua espanjaksi, mutta en itse osannut espanjaa vielä kovin hyvin ja tuntui etten ikinä oppisi sitä. Syntymäpäivänäni skypetin kotiin ja sen jälkeen makasin vaan sohvalla itkien, miettien miksi olin lähtenyt ummikkona toiselle puolelle maailmaa niin pitkäksi ajaksi ja vielä yksin. Olin ollut ennenkin vaihdossa, mutta en ollut aiemmin koti-ikävää potenut. Onneksi pysyin ja opin espanjan!
Syntymäpäivänäni skypetin kotiin ja sen jälkeen makasin vaan sohvalla itkien, miettien miksi olin lähtenyt ummikkona toiselle puolelle maailmaa niin pitkäksi ajaksi ja vielä yksin.
Toisen kerran olin ollut matkalla jo 14kk, joista viimeiset puoli vuotta Australiassa. Oltiin kaverin kanssa molemmat menossa kotiin samaan aikaan, niin päätettiin varata vielä 2 viikon Singaporen ja Balin matka siihen väliin. Muistan kun odotettiin Singaporessa lentoa Balille ja kumpaakaan ei kiinnostanut pätkääkään mennä Balille pariksi viikoksi, kun molemmat vaan ootti Suomeen pääsyä. Silloin vitutti, että oltiin varattu koko matka, eikä voitu enää vaihtaa lentoja suoraan Suomeen. Koko Balilla ja Lombokilla olo oli sellaista haahuilua kun ei oikeen jaksanut kiinnostua enää uudesta, vaan halusi jo kotiin. Onneks meitä oli kaksi.
Pahin oli kun toisen kerran olin tulossa Australiasta Suomeen. Olin ollut käymässä Suomessa 5kk aikaisemmin, mutta nyt olin tulossa vuoden Aussi-vuoden jälkeen kotiin pysyvästi. Sairastuin pari päivää ennen paluulentoa 40 asteen kuumeeseen ja keuhkoputken tulehdukseen Cairnsissä. Silloin olisin antanut mitä vaan, että olisin ollut äidin hoivattavana porukoilla. Mikään ei oo ollut niin kamalaa kuin se lento 40 asteen kuumeessa yksin ja uuden vuoden vaihtuminen Hong Kongin lentokentällä välilaskun aikana. Sain vielä migreenin aamuyöstä Finnairin lennolla, 3h ennen laskeutumista Helsinkiin ja vietin sit vikat tunnit ennen kotiin tuloa oksentaen lentokoneen vessassa kuumeessa.” -Ida