Wat Pa Tam Wua -luostari Pohjois-Thaimaassa mahdollistaa kokea hetken elämää kuin nunna tai munkki luostarissa jopa reissaajille. Riisua elämästä hetkeksi aikaa kaikki korut ja yltäkylläisyys? Elää kurinalaisesti buddhalaisten munkkien tavoin ja olla hiljaa, tarkkaillen vain omaa itseä? Kävin kokeilemassa luostarielämää Pohjois-Thaimaassa, miltä se tuntui?
Valkoinen ja pelkistetty teemuki on asetettu ruskean ja askeettisen mökkini eli paikallisesti kutin verannan kaiteelle. Vaaleat muurahaiset vaeltavat kaiteen reunaa pitkin, matkalla katonrajaan. Katonrajassa tarkkailee myös suomalaiseen makuun suuri hämähäkki. Se on luonut verkon ja päivystää sopivaa uhria odotellen.
Kuulen pulujen kurnutusta ja itselleni tuntemattomien lintujen viserrystä. Edessäni nousee korkea, lähes pystysuora, tippukivivuori. Toiseen suuntaan katsoessani näen toisen kukkulan, se on loivempi ja puiden päällystämä. Aamulla vuorilta nousee usva ja aamu täällä on päivän kaunein hetki.
Olen Pohjois-Thaimaassa, vain kivenheiton päässä Myanmarin rajasta. Matkustin hieman yli viikko sitten tänne Pohjois-Thaimaahan aloittaaksesi tämän noin 11 viikon matkani ja myös vuoteni 2019 pysähtymällä. On aika kääntää kirjassa seuraava luku ja siirtyä uusien asioiden äärelle. On aika tarkkailla hieman omaa elämää ja tehdä siihen ja omaan itseen muutoksia, joita pian 37-vuotias minä kaipaa ja tarvitsee. Antaa aikaa ja tilaa ajatuksille, jotta näkisin paremmin.
Kurinalaista elämää buddhalaisessa Wat Pa Tam Wua -luostarissa Pohjois-Thaimaassa
Tämä paikka ei ole vain mikä tahansa paikka ja tämä mökki ei sijaitse vain jossakin kauniissa paikassa lähellä Myanmaria, jossa nautiskelen lomasta. Olen luostarissa, oikeassa buddhalaisessa luostarissa, jossa olen nyt ollut viisi kokonaista päivää oppimassa oikeilta buddhalaisilta munkeilta ja elämässä yksinkertaista ja kurinalaista elämää. (Kurista puheenollen, kello löi 16 ja on jokapäiväinen aika siirtyä siivoamaan puutarhaa tunniksi.)
Olen pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, kuten kaikki muutkin vierailijat täällä. Ne saa täältä lainaksi. Vain munkeillla on murretun oranssin- tai ruskeansävyiset vaatteet. Täällä ei kuulu erottua, täällä ei kuulu koreilla tai mennä omaa polkuaan. Itse valitsen jättää myös meikit meikkipussiin, olla luonnollinen.
Täällä kuuluu olla osa yhteisöä ja seurata sekä kunnioittaa luostarin sääntöjä. Täällä ei totisesti olla lomalla nautiskelemassa olosta. Välillä jopa tuntuu, että koko ajan pitää olla juoksemassa johonkin ohjelmanumeroon eli lähinnä meditoimassa jollakin tavoin. Mutta, valitsen tämän ja uskon, että tämä on minulle paras mahdollinen tapa aloittaa tämä pitkä reissu ja myös oman elämäni uusi luku.
Hiljaisuus antaa tilaa, meditaatio rauhoittaa mielen
Olen valinnut olla hiljaa, se on useimpien valinta ja suositeltava valinta. En puhu, en kommunikoi sanoin. Rinnuksillani on lappu, jossa lukee ”SILENT – Happy and Mindful”. Kuuntelen ja tarkkailen. Teen niin viisi päivää. Lähinnä yritän tarkkailla omaa itseäni, mutta edes meditaation aikana se ei aina tunnu onnistuvan. Hiljaisuus itsessään ei tuota ongelmia, lähinnä hiljaisuudenkin täyttävät, päänsisäiset myllerryksekset. Sitä vartenhan täällä olen, oppimassa päästämään irti jatkuvista ajatuksista ja opetelemassa vain olemaan ja löytämässä keinoja taltuttaa päänsisäisen möly.
Meditaatio on täällä suurin ohjelmanumero. Aamu alkaa meditaatiolla, välissä on meditaatiota ja päivä myös loppuu meditaatioon. Olen istunut lootusasennossa jo lukemattomia tunteja näiden viiden päivän aikana. Olen myös oppinut edes hieman paremmin sietämään paikoillaan istumisen aiheuttamaa kipua ja kolotusta, jopa vain tarkkailemaan kipua ja olemaan reagoimatta siihen. Huomannut, että kolotus voi vain kadota – tai ainakin kehon tunne siitä.
Meditaatio tapahtuu joko istuen, luostarialueella (upeissa maisemissa, joita ei tosin kuulu ihailla meditoidessa) jonossa kävellen tai makuullaan. Jokainen päivä pitää sisällään noin kuusi tuntia meditaatiota, mindfulness-harjoittelua. Meditaation tarkoitus ei ole tapahtua vain siihen omistetulla ajalla; meditaatio ja niin sanottu mindfulness olisi hyvä sisällyttää kaikkiin toimiin ja askareisiin. Kun tiskaa, keskittyy tiskaamiseen. Kun kuuntelee, kuuntelee kunnolla. Kun kävelee, keskittyy kävelemiseen. Tämä kaikki on minulla ja monilla nykyihmisillä täysin hukassa. Koko elämä on yhtä multitaskaamista ja suorittamista sekä suoriutumista.
Luostari Pohjois-Thaimaassa, mitä siellä tehdään?
Päiviä rytmittää myös ruokailu, kasvisruokailu. Liha on täällä kiellettyä, kaikki tappaminen on buddhalaisuudessa kiellettyä. Samoin kuin esimerkiksi valehtelu ja ahneus. Ennen ruokailua ruoka-astiat tarjoillaan kunnioittavasti munkeillle, jotka siunaavat ruuan. Aamiainen syödään klo 7, lounas klo 11. Lounas on päivän viimeinen virallinen ateria. Omia eväitä saa vaikka alueen pienestä kaupasta. Itse olen valinnut elää pienellä, syönyt lähinnä hedelmiä lounaan jälkeen.
Meditaation ja ruokailun lisäksi ohjelmassa on kunnioittavien rukousten laulamista. Itselleni illan chanting eli laulaminen on päivän raskain osuus. Rukoukset lauletaan istualtaan ja laulukokonaisuus kestää tunnin verran. Tämän jälkeen meditoidaan vielä noin 45 minuuttia. Rukoukset lauletaan thai-kielellä ja englanniksi.
Lisäksi päiväohjelmassa on niin sanotut luennot, joilloin joku munkeista luennoi buddhalaisuudesta ja sen opeista ennen meditaatiota. Kaikki tapahtuu kahdella kielellä, englanniksi ja thaiksi.
Tämä ei todellakaan ole mikään lomaparatiisi, täällä ollaan oppimassa ja täällä käyttäydytään kunnioittaen. Täällä eletään aikataulutetusti ja mukavuuksista luovutaan.
Tunnen jo nyt, että silmät ovat avautuneet joillekin omille luonteenpiirteille ja käyttäytymismalleille. Olen valmis ottamaan ne tarkkailuun arjessakin. Olen muun muassa ymmärtänyt, miten paljon olemme riippuvaisia muiden hyväksynnästä ja muiden mielipiteistä. Munkin sanoin, se on kuin antaisimme muille kaukosäätimen elämästämme ja tunnetiloistamme. Muihin oivalluksiin ja ajatuksiin palaan varmasti mielessäni vielä kaiken tämän jälkeen. Nyt hiljenen vielä hetkeksi ennen paluuta loma-arkeen ja maallisempaan elämään.
× Lukuvinkki: Pai on Pohjois-Thaimaan kohde nautiskelijoille ×
Luostari Pohjois-Thaimaassa — Wat Pa Tam Wua ja muutama vinkki sinne
- Luostarissa oleminen on ilmaista, kaikki perustuu lahjoituksiin. Älä silti mene luostariin ilmaisen elämän perässä.
- Suosittelen luostaria vain asiasta oikeasti kiinnostuneille, paikka ei ole lomaparatiisi.
- Sääntöjä on noudatettava. On epäkunnioittavaa olla noudattamatta.
- Luostarissa pukeudutaan valkoisiin ja säädyllisesti. Vaatteet saa luostarista, samoin kuin peiton ja erittäin ohuen patjan.
- Ruokailu on kasvisruokaa ja lihansyönti on alueella kielletty. Luostarista saa kaksi ateriaa päivässä. Jos olet kova syömään, ota mukaan omia eväitä. Alueella on pieni kioski.
- Aiempi kokemus meditaatiosta on suositeltavaa, mutta ei pakko.
- Luostarissa voi joskus olla mahdollista olla pidempäänkin, jos ottaa enemmän tehtäviä.
- Naiset ja miehet nukkuvat erillään ja naisille ja miehille on aina omat alueet esimerkiksi meditoidessa tai ruokajonossa.
- Paikalle pääsee esimerkiksi Paista minibussila tai keltaisella paikallistaksilla. Hinta noin 3-5 euroa.