Maailmanympärimatka haaveissa? Tarvitseeko sitä varten olla miljonääri tai suuri seikkailija tai seikkailijatar? Tässä Anna-Katrin kokemuksia maailmanympärimatkasta ja suuren unelman toteuttamisesta.
Siitä on reilu seitsemän vuotta, kun huomasin ensimmäisen kerran haaveilevani maailmanympärimatkasta. Oikeasti en uskonut sen olevan toteuttavissa – täytyisi olla miljonääri tai ainakin kaiken nähnyt suuri seikkailijatar, jotta sellaiselle matkalle voisi lähteä. Eikä minulla silloin olisi edes ollut rohkeutta hypätä kohti tuntematonta ja jättää turvallinen elämä Suomessa taakse.
Takaraivossani jyskytti myös ajatus siitä, että ennen kolmekymppisiä pitäisi hankkia omakotitalo, mennä naimisiin ja perustaa perhe. Sehän olisi sitä normaalia suomalaista unelmaa, jota meidän kaikkien pitäisi haluta. Kun sitten yllättäen erosin silloisesta elämänkumppanistani, en enää tiennyt, mitkä unelmat olivat omiani. Aloin miettiä, mitä oikeasti haluan elämältäni. Ja jostakin se unelma taas nousi esiin: haluaisin lähteä matkalle maailman ympäri.
Uusi suunta elämälle
Ensiaskeleet sinkkuelämässä eivät olleet helppoja. Välillä erosuru otti ylivallan ja koin itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan. Huomasin kuitenkin saavani ajatukseni helpoimmin muualle uppoutumalla sinkkukirjallisuuden sijaan matkakirjoituksiin. Yön pimeinä tunteina kahlasin läpi kirjoja ja blogitekstejä eri ihmisten maailman valloituksista. Hieman kateellisenakin luin, kuinka he kaikki olivat lähteneet toteuttamaan suurta unelmaansa ja reissanneet ympäri maailmaa mitä eksoottisimmissa paikoissa. Samalla tunsin suurta kaipuuta nähdä enemmän maailmaa.
Seuraavien vuosien aikana lievitin kaukokaipuutani suuntaamalla maailmalle miltei jokaisena lomapäivänäni. Matkojen jälkeen kärsin yhä suuremmasta kaipuusta seikkailla maailmalla aina vain enemmän. Reissujen myötä huomasin pitäväni matkaminästäni enemmän kuin arkiminästäni. Lomillani olin rennompi, rohkeampi, avoimempi, empaattisempi ja lähestyttävämpi kuin arjessa. Matkoilla ollessani tunsin löytäväni itseni uudelleen kaikkien elämänmuutosten jälkeen. Vihdoinkin olin löytänyt elämääni jotain sellaista, josta nautin ja joka tuntui omalta jutultani!
Kun täytin kolmekymmentä, huomasin ystävien ja tuttavien ympäriltäni hyppäävän sinkkuelämästä parisuhteeseen ja siirtyvän avioelämään sekä lapsiperheen arkeen. Yritin vakuutella itselleni, että ehkä minunkin pitäisi jo rauhoittua ja asettua aloilleni – samaa kun olin kuullut läheisteni suusta jo niin monta kertaa. Hetken jo ajattelin pysähtyväni paikoilleni, kun löysin rinnalleni kivan miehen. Mutta kaukokaipuu ei tuntunut jättävän minua rauhaan. Eräänä iltana keskustelimme kumppanini kanssa tulevaisuuden haaveista, kun huomasin itseni toteavan: ”haluan lähteä maailmanympärimatkalle”. Mies ei jakanut haavetta kanssani, vaan piti tiukasti kiinni perinteisestä suomalaisesta unelmasta taloineen ja perheineen. Huomasin haluavani jatkaa elämääni yksin, kohti omaa unelmaani.
Unelmana pitkä maailmanympärimatka
Halusin lähteä pidemmälle matkalle, kuin mitä vaikituisesta työstä saadut lomat antoivat myöten. Halusin nähdä maailmaa enemmän. Halusin kokea kaikkea uutta, mistä en kotisohvalta käsin voinut kuin haaveilla. Halusin tuntea yhä uudelleen sen vapauden, josta nautin matkoilla ollessa. Jouduin kuitenkin käymään henkistä taistelua itseni kanssa. “Entä jos” ja “mitä kun” -kysymykset kummittelivat mielessäni tämän tästä. Olisiko järkevää lähteä vai parempi vain jäädä? Mitä oikeasti haluan? Epävarmuus valtasi mieleni tämän tästä, kunnes lopulta tein elämäni rohkeimman päätöksen: lähtisin seuraavana vuonna matkalle maailman ympäri.
Konkreettisten ponnistelujen lisäksi tarvitsin asennemuutoksen elämääni. Kaikki päätökset, joita tein ennen matkaa, tähtäsivät vain ja ainoastaan matkan toteuttamiseen. Jouduin tekemään paljon valintoja, välillä helpompia, välillä hankalampia. Toisinaan teki mieli heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa.
Mutta isot unelmat eivät yleensä toteudu ilman ponnisteluja. Seuraava vuosi kului lähes kokonaan maailmanympärimatkaa suunnitellessa. Laadin suunnitelman siitä, mitä minun pitäisi tehdä unelman toteuttamiseksi. Listasin ylös lukemattomia asioita, joita minun tulisi hoitaa ennen matkalle lähtöä. Pohdin, mistä kaikesta olisin valmis luopumaan arjessani, jotta saisin maailmanympärimatkalle tarvittavat rahat kasaan.
× Lukuvinkki: 5 Upeinta eläinbongauskohdetta maailmalta ×
Konkreettisten ponnistelujen lisäksi tarvitsin asennemuutoksen elämääni. Kaikki päätökset, joita tein ennen matkaa, tähtäsivät vain ja ainoastaan matkan toteuttamiseen. Jouduin tekemään paljon valintoja, välillä helpompia, välillä hankalampia. Toisinaan teki mieli heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa. Sanoa itselle, ettei minusta ole tällaisen matkan toteuttamiseen, ja vieläpä yksin.
Maailmanympärimatka – Unelmasta totta
Aallonpohjienkin keskellä kaivoin jostakin uudelleen esiin sisun ja peräänantamattomuuden, joiden avulla sain tsempattua itseni eteenpäin. Pikkuhiljaa palaset alkoivat stressaamisesta huolimatta loksahdella paikoilleen: reissusuunnitelmat alkoivat tuntua omiltani, säästötavoite näytti toteutumiskelpoiselta ja työ- ja asuntokuviot hoituivat parhaalla mahdollisella tavalla.
Viimeisinä päivinä ennen matkalle lähtöä reissujännitys nousi aivan uusiin sfääreihin. Mutta kun vihdoin suuntasin Helsinki-Vantaan lentokentälle, tunsin aivan sanoinkuvaamattoman suurta helpotusta ja onnistumisen tunnetta. Minä tein sen! Olin lähdössä kohti unelmieni seikkailua maailman ympäri!
× Lukuvinkki: Miten löytää halvat lennot? ×
Olen samoillut safareilla Sambiassa. Olen viettänyt rantapäiviä Sansibarilla. Olen lentänyt kuumailmapallolla Serengetin yllä. Olen nähnyt Bolivian suola-aavikot. Olen rakastunut Andien vuoristomaisemiin.
Siitä hetkestä saakka, kun istahdin ensimmäiselle lennolle, en ole katunut hetkeäkään matkalle lähtöä. Päinvastoin. Kolmen kuukauden aikana olen nauttinut täysillä jokaisesta matkapäivästä ja toteuttanut lukuisia matkaunelmiani. Olen kalliokiipeillyt Madagaskarilla. Olen maistellut viinejä Etelä-Afrikassa. Olen vaeltanut Namibian hiekkadyyneillä. Olen samoillut safareilla Sambiassa. Olen viettänyt rantapäiviä Sansibarilla. Olen lentänyt kuumailmapallolla Serengetin yllä. Olen nähnyt Bolivian suola-aavikot. Olen rakastunut Andien vuoristomaisemiin. Olen juhlinut uutta vuotta Buenos Airesissa. Ja edessä on vielä lukemattomia uusia kokemuksia ennen kuin palaan takaisin Suomeen 10 kuukauden matkaltani.
Olen sitä mieltä, että jokainen matkaunelma, suuri tai pieni, on ehdottomasti toteuttamisen arvoinen. Toivon todella, että voin omalla esimerkilläni kannustaa muitakin matkoista haaveilevia lähtemään rohkeasti omien matkaunelmien perään. Elämä on tässä ja nyt, eikä meidän tulisi tuhlata elämäämme eläen muiden toiveiden tai ulkoisten paineiden mukaisesti. Jokaisella meillä on oikeus räätälöidä elämästään oman näköinen – eikä kaikkia meitä ole luotu pysymään vain yhdessä paikassa.
Kirjoittaja: Anna-Katri Räihä
