Massaturismi on ongelma, mutta samoin on turistikato. Mitä tapahtuu, kun turistit ottavat kaupungin haltuunsa, valloittavat sen? Miten käy hintojen ja miten käy arjen sujuvuuden? Berliini on jo kieltänyt vain lomalaisille suunnatut Airbnb-asunnot asuntopulan takia, Barcelonassa ja Venetsiassa osoitetaan mieltä hintojen nousua ja massaturismia vastaan. Samaan aikaan monen paikan lomahuoneistot ovat tyhjillään.
Kävelin kesäkuussa Barcelonan kaduilla ja kiinnitin huomiota kaduille ja liikennemerkkeihin ilmestyneisiin tarroihin ja tägeihin. Ne kertovat katalaanin kielellä kapitalismin tehneen matkailusta turismia ja käskevät turistit menemään kotiin. Nuo tarrat herättivät mielenkiintoni moniulotteista aihetta kohtaan. Missä mennään vikaan, kun maailmaa ja ymmärrystä avartava matkailu muuttuikin vihaakin aiheuttavaksi aiheeksi? Oliko markkinatalous se paha, joka iski kyntensä kaiken väliin?
Massaturismi nostaa alueen hintoja
Totuus on, että turistit maksavat kaikesta enemmän. Turisti ei aina kyseenalaista hintaa vaan maksaa sen, mitä pitää. Turisti on lomalla ja haluaa nauttia. Paikallisen palkkapussi ei ole yhtä painava, eikä paikallinen ei voi maksaa turistihinnoiteltua kahvia tai lounasta omalla kotiseudullaan. Paikallinen ei myöskään pysty pulittamaan kodistaan yhtä suurta summaa kuin minkä turisti ilomielin maksaa viikonloppuasunnostaan.
Miksi asunnonomistaja edes vuokraisi paikalliselle, kun voi kääriä asunnostaan paljon pidemmän pennin vuokraamalla sitä lomailijoille kovaan hintaan? Ei ainakaan asuntosijoittaja. Ongelma on olemassa. Paikallinen joutuu jättämään oman kotiasuinalueensa, jopa muuttamaan pois omasta kaupungistaan, koska ei pysty maksamaan elämästä paikallisella palkkatasolla samalla tavalla kuin lomaileva turisti voi hetken lomallaan. Näin on tapahtunut monilla Berliinin alueilla ja sama ilmiö toistuu ympäri maailmaa.
Airbnb vai asunto kodiksi?
Berliinin kaupunki kielsi jonkin aikaa sitten Airbnb-tyyppisen vuokraamisen. Vuokraamisen, jossa asunnoilla tehdään bisnestä samaan aikaan kun suuri joukko kaupunkiin muuttavia ihmisiä tarvitsee koteja.
Tämä kielto on sinäänsä loistava, enhän itsekään halua sijoittajien ostavan kokonaisia kortteleita ja sitä kautta nostavan alueiden hintoja heidän määrittelemiin taivaisiin. Jos hinnat nousevat, Berliinin sielun muodostavat luovat ihmiset joutuvat muuttamaan pois kaupungista, vieden luovan tunnelman mukanaan.
Ongelmaksi muodostuu tilanne, jossa joku haluaa oman kotinsa olevan lomiensa ajan Airbnb-asunto, ei niinkään yleinen sijoituskohde. Tästähän koko Airbnb:n idea lähti. On varmasti monia, jotka tarvitsevat pienestä kodistaan pientä tuloa kattaakseen juoksevat kulut. Kulut juoksevat ja virallisissa vuokrasopimuksissa (nyt kokonaan vuokrattavan asunnon vuokra-ajan pitää olla minimissään kaksi kuukautta) on säätöä. Jos muun muassa Airnbn-vuokraamista ei olisi alettu hyödyntämään liikaa sijoitusmielessä, ongelmaa ei kaiketi olisi? Kaikkeen tulee mukaan ahneus, kasvu ja parempi tulos. Eikö mikään riitä? Lisää kasvua, lisää kasvua.
Massaturismi asettaa kohteet vaaraan
Venetsia on esimerkki kaupugista, joka tulvii turisteja − ja näin on ollut jo pitkään. Venetsialaiset häiriintyvät ja heidän oma arkensa ei voi rullata normaaliin tapaan, kun pienet aukiot täyttyvät massoista. Toisin kuin valtava Berliini, pieni Venetsia on kaupunki, joka on jo pitkään ollut turismin valtaava historiallisen arvonsakin takia. Venetsialainen ei kai voi kuvitellakaan elämää ilman turisteja, turistit kuuluvat katukuvaan. Ehkei ongelmaa silti ollut ennen kuin entistä suuremmat massat vyöryivät kaduille ja kanaalien varsille. Kaikki toimi, kun turistit ja paikalliset kulkivat sulassa sovussa, toisiaan häiritsemättä. Niin, ja kun hinnat eivät lähteneet nousuun.
Kaupunkien lisäksi ongelma on olemassa myös luontokohteissa. Islanti on luonnonkaunis maa, joka on viime vuosien aikana noussut monien unelmakohdelistalle. Mitä tapahtuu luontokohteen luonnolle, jos suuret massat tallaavat maata ja kansoittavat maata? Islanti on herännyt asiaan ja esimerkiksi vapaata kruisailua ja parkkeerausta luontoon on rajoitettu. Onneksi myös Ecuadorin Galapagossaarten turismia on jo vuosia sitten rajoitettu ja sitä valvotaan tarkkaan. Endeemisistä lajeistaan tunnettu saariryhmä on ainutlaatuinen ja virhekäyttäytyminen voi olla saarille kohtalokasta. Galapagossaarten ei kuuluisi olla aivan kaikkien tavoitettava kohde, sinne voisi mielestäni laittaa vaikka hakulomakkeen. Jos et osaa kunnioittaa luontoa, ei saarille ole menemistä.
Massatuotanto ja massaturismi
Olen itsekin osa ongelmaa, olen turisti. En syyllistä tai kyseenalaista turisteja tai turismia, kyseenalaistan massoja ja tehokkuasajattelua. On fakta, että halvat lennot ja kaikille saatavilla oleva matkailu on lisännyt turismia liikaakin. Niin upeaa kuin maailman tutkiminen ja oman maailmankuvan avartaminen onkin, maailma ei tule kestämään satojen ihmisten laumoja uhanalaisissa paikoissa tai pienten kaupunkien kujilla.
Kuten kaikessa, muun muassa ruoka- ja vaateteollisuudessa, massatuotanto on turmiollista. Halvalla saa paljon, mutta halvalla ei saa hyvää. Jostakin joutuu aina luopumaan ja esimerkiksi meidän ihmisten terveys pistetään vaakalaudalle jatkamalla esimerkiksi kosmetiikkatuotteita teollisuusjätteellä tai purkittamalla kanoja pieniin häkkeihin.
Turismin pitäisi mennä paikallisuuden ehdoilla ja ennen kaikkea luonnon ehdoilla, maapallon kestävyyden ehdoilla. Meidän ei kuulu matkustaa roskaamaan matkakohdettamme tai muuttamaan sitä, meidän tulee mennä uusiin paikkoihin niiden ehdoilla, emme omine vaatimuksinemme. Silti, matkustus parhaimmillaan avartaa ja luo työpaikkoja ja lisää vaikka tyttöjen koulutusmahdollisuuksia joissakin paikoissa.
Turismi jakaantuu väärin – massaturismi ja turistipula
Koska matkailu on nyt niin saatavilla, ei paluuta kohtuuteen ainakaan vielä ole näköpiirissä. Kyllä te tiedätte, vaurastuneita ihmisiä on maailmalla on jo hyvin paljon ja myös he haluavat matkustaa, tehden samoja virheitä, joita jokainen meistäkin ainakin alkuun tekee − usein ajattelemattomuuttaankin. Itse olen aivan samanlainen.
Yksi tapa helpottaa vaikeaa tilannetta, on matkustaa sesongin ulkopuolella. Sesongin ulkopuolella hinnat ovat kohtuullisemmat ja massat ovat poissa. Jos turismi jakaantuu tasaisemmin ympäri vuoden, se ei kuormita esimerkiksi Euroopan kaupunkien kesäkuukausia ruuhkaksi asti ja tulot myös vain turistista eläville yrittäjille jakaantuvat tasaisemmin ympäri vuoden.
Olen itse matkustanut viime aikoina paikoissa, joiden huomaan tarvitsevan turismia. Ajoimme autolla pitkin Euroopan Biskajanlahtea ja esimerkiksi monissa Espanjan ja Portugalin kylissä joka toinen asunto on myynnissä ja kadut autioituneet. Rannoilla ei ole ketään ja kahvilat on suljettu. Kun turistit keskittyvät vain suuriin kaupunkeihin ja suosittuihin kohteisiin, muut paikat kärsivät turistipulasta. Se pieni leipomoyrittäjä joutuu sulkea patongintuoksuisen leipomonsa ovet, jos ensin kaikkoavat turistit ja sen jälkeen työpaikkansa kadottaneet paikalliset. Turistit eivät enää palaa, koska palveluita ei ole. On syntynyt kierre.
Paha kierre voidaan myös katkaista ja maailmaan saataisiin luotua suhteellisen helposti paljonkin kohtuullista turismia liiaksi kasvaneen massaturismin sijasta. Turismia, joka loisi työpaikkoja, nostamatta suurien massojen (tässä kun mukaan tulee ahneus) aikaansaamana hintoja niin koviksi, etteivät paikalliset enää voi tai edes halua asua kyseisissä paikoissa. Meidänkin usein etsimämme kohteen aitous säilyy paremmin, jos matkakohteessa on myös tavallista elämää, ei vain turismia.
Thaimaa on hyvä esimerkki maasta, jossa alkuun turistit olivat toivottuja ja heitä (meitä) kohdeltiin hyvin. Jossakin vaiheessa asiat muuttuivat ja turismi olikin pakollinen paha. Turisti ei enää ollutkaan aina niin miellyttävä tai positiivisella tavalla eksoottinen tapaus, ikävä kyllä. Aito hymy alkoi hyytyä ja koko homma lähti tietyissä paikoissa käsistä ja mukava asia muuttui pakkopullaksi.
Matkusta sinne, minne massat eivät matkusta
Mitä sinä voit tehdä asioille? Voit päättää matkustaa suosituimpien ja täyteen varattujen kohteiden sijaan sinne, missä sinua tarvitaan. Esimerkiksi Turkki on kärsinyt pahasti maan hallinnollisista kriiseistä ja poliittisesta turvattomuudesta johtuvista syistä turistipulasta. Pienet perheyritykset kaatuvat, koska työtä ei enää ole tarpeeksi ainakaan elannoksi asti. Espanjassa ja Portugalissa on lukuisia rannikkokaupunkeja, jotka ovat parhaat päivänsä nähneet, mutta jotka sijaitsevat upeilla paikoilla.
Kun yksi ihminen matkustaa uuteen kohteeseen, sana leviää ja pientenkin kylien talous alkaa elpymään, työpaikkoja syntyy ja tyhjät asunnot täyttyvät. Tässäkin on taas tietysti riski kierteelle ja sille, että kaikki lähtee taas käsistä ja riittävä muuttuu ahneeksi ja yltäkylläiseksi, massaksi. Mikä olisikaan tapa saada asiat tasapainoon ja turismi jakaantumaan tasaisemmin ilman, että mikään kohde kärsii liiasta tai pulasta? Sama ongelma liittyy aivan kaikkeen, ikävä kyllä.
Loppuun haluan vielä painottaa, että kannatan matkailua, tietysti kannatan. Matkailu on maailmani suola ja sokeri. Parhaimmillaan matkailu auttaa ymmärtämään omaa itseä ja sitä kautta ympäröivää maailmaa (tai päinvastoin) paljon paremmin, eikä maailmaa enää koskaan näe yhtä mustavalkoisin silmin. Inspiroidu matkailusta vaikka tämän jutun kautta! Myös tämä juttu matkakuumeesta saattaa ilahduttaa. Ja muista, lähelläkin voi matkustaa! Oma kotimaammekin on löytämätön helmi!
Lukuvinkkejä vastuullisemmasta turismista kiinnostuneille:
Mitä voimme tehdä merten hyväksi?
Bali – paratiisi vai kaatopaikka? Bali ylikuormittuu liiasta turismista.
Vinkkejä ympäristöystävällisempään reissuun.
Entäs, jos matkustaisit hitaammin?
Paikat, joissa kukaan ei pysähdy. Pysähdy sinä!
Kaikkia kohteita ei kannata paljastaa. Pidä jotkut paikat omina salaisuuksinasi.