Inspiraatiota maailmaa tutkivilta naisilta naisille – tiedostavamman ja kauniimman maailman puolesta!

Matkailuautolla perheen kanssa Uudessa-Seelannissa

Kun ydinperhe matkustaa toiselle puolelle maapalloa kokemaan ainutkertaisen elämyksen Uuden-Seelannin henkeäsalpaavissa maisemissa, on itse matkanjohtajalla isot saappaat täytettävänä. Kuinka sujuu vanhempien kahden aikuisen tyttären yhteiselo kuukauden mittaisella karavaanarimatkalla, matkailuautolla matkaten?

Taisi siitä olla noin vuoden päivät, kun hyvästelin perheeni ja lähdin jo kolmannen kerran yli vuoden kestävälle matkalle. Ajatuksena oli toistamiseen kiertää maapallo ympäri, tällä kertaa tosin ilman paluulippua. Aikaraja oli nyt tietämätön käsite, sen tilalle tuli vain vapaus.

Olin ollut itsekseni reissussa noin vuoden päivät, kun jälleennäkeminen rakkaan perheeni kanssa koitti. Vanhempani ja isosiskoni lensivät tuolloin maanjäristysten runtelemaan Christchurchiin odottelemaan perheen kulkuria saapuvaksi.

Äitini odotti kirkuvanpunaisessa hellepaidassaan bussipysäkillä, kun astuin bussista ulos tervehtimään ensimmäistä perheenjäsentä. Vaikka olemmekin läheisiä, on jälleennäkemisessä aina jonkinlaista tiedostamatonta hermostunutta elehdintää sekoittuneena vilpittömään riemuun.

Matkaan, mars!

Kun äitini jälleennäkemisen järkytystila oli saatu elettyä vielä kertaalleen läpi ja yleiset kuulumiset oli vaihdettu, oli aika alkaa suunnitella tulevaa road trippia. Ajatuksena oli viettää kuukauden päivät ihastellen niin Uuden-Seelannin Etelä- kuin Pohjoissaarenkin maisemia. Vaikka olinkin haronut matkan tiukkaa aikataulua ja tuhansia kilometrejä vastaan, oli lähtölaskenta alkanut ja meno positiivinen. Aikaa ei todellakaan ollut hukattavana.

Lähdimme määrätietoisesti kohti pohjoista. Päätimme suunnata heti Pohjoissaarelle, jotta loppuajan voisimme keskittyä Eteläsaaren ihastelemiseen. Ajatuksena oli korkata muun muassa Abel Tasmanin kansallispuiston neljän päivän kajakkiretki , siemailla Sauvignon blancia Malboroughn  viinialueella, hönkiä Rotoruan pierunhajuista ilmaa, hurjastella Queenstownin päivä- sekä yöelämässä, juhlia kahdet festarit, vaeltaa Tongariro Alpine Cross, tehdä hevosvaellus (kahdesti), päivitellä Franz Joseph- ja  Fox Glacier -jäätiköiden haurasta olemusta, ahmia historiaähky museoissa, tanssia hakaa maoreiden kanssa ja käydä höyrylaiva-ajelulla . Tekemistä oli paljon.

Perhe paketissa 3, Hevosretkeilyä

Uuden-Seelannin majana matkailuauto

Asuntona matkailuauto on tiivis yksiö. Renkaiden päälle voi kun voikin sovittaa (helpohkosti) jopa monen ihmisen elämän ja aikataulut. Meidän keskikokoisessa matkailuautossa nukuimme siskoni kanssa mukavasti ylhäällä ohjaamon päällä ja vanhempani auton takaosassa. Takaosa muuntautui myös oleskelutilaksi päivisin, ja keskiosa toimi keittiönä.

Omaa tilaa ei matkailuauton ihmeistä isolla porukalla tosin liikene. Tunnelma on tiivis ja varsinkin sadepäivinä neliömetrit voivat kutistua entisestään. Jos toisen, kolmannen tai neljännen naamataulu alkaa kyrsiä, suosittelen astumaan sovittelevasti ulos haukkaamaan happea aikalisän merkeissä. Tuohtuneessa tilassa voi todella löytää ympäröivän maiseman autuaat ihmeet ja rauhan.

Perhe paketissa 2, Camping

Ei ollut kulunut aikaakaan matkalle lähdöstämme, kun takapenkiltä alkoi kuulua valitusta: ei tiedetty tarkalleen missä olimme ja olimme jo ajaneet liian pitkään. Hengitin syvään. Hengitin heti perään vielä syvemmin. Toiselta puolelta takapenkkiä kuului sähäkkä “nyt naama umpeen”. Kuukauden matkasta oli eletty noin 5 tuntia. Aikaa oli jäljellä vielä karkeasti arvioituna 735 tuntia.

Pahimmat skitsot vedimme matkalla muun muassa nenäliinasta pyykissä, liian tulisesta ruuasta, ajo-ohjeiden antamisesta, liian rankoista päiväohjelmista ja liian vähästä retkimuonasta. Kukaan perheenjäsenistämme ei kuitenkaan aikaistanut paluulippuansa takaisin Suomeen. Ja kyllä, olemme edelleen väleissä.

matkailuautolla uudessa-seelannissa

Selviytymisvinkit perheen matkailuautomatkalle Uudess-Seelannissa tai muualla

Vaikka perheenjäsenet tuntisi kuinka hyvin tahansa, kehittyy monella niin sanottu matkapersoona. Toisinaan vastoinkäymisten jatkumossa, vieraassa paikassa ja kielimuurin kiusatessa voi travelzilla tahtomattaankin nostaa päätään. Matkailusta kuitenkin oppii. Oppii niin itsestään kuin muista, ja jottei hyvä oppi menisi hukkaan, kertaan nyt muutamia vinkkejä, joilla perhematkailun voi silotella mahdollisimman silkkiseksi kokemukseksi.

Ymmärrä, ketkä matkustavat

Vanhemmilla on matkaillessa yllättäen usein eri rytmi- ja tyyli matkustaa kuin nuorilla villikoilla. Jotta yhteiselon saisi mahdollisimman jouhevaksi, on syytä joustaa normaaleissa elämäntavoissa – puolin ja toisin.

Älä ahnehdi liikaa

Varsinkin isoissa reissuissa, jotka kohdistuvat pitkän matkan päähän voi ylenkokeminen helposti ottaa pohjan koko reissulta. Malta mieli äläkä ahnehdi liikaa. Laatu todellakin  korvaa määrän!

Demokratiaa päätöstentekoon

Mitä enemmän reissukumppaneita, sitä tärkeämpää on istua alas ja suunnitella matkareitti huolella. Näin ollen kaikkien mielenkiinnonkohteet tulevat huomioiduiksi, eikä mielipaha vaivaa matkalla tai sen jälkeen.

Älä ole siamilainen kaksonen

Yhdessä matkustaminen ei tarkoita 24/7 yhdessäoloa. Tee asioita, joista nautit yksin ja kehota muita tekemään samoin. Aamukahvi rannalla omassa seurassa voi pelastaa koko tulevan päivän ajomatkan.

Pidä breikki, hengitä ja nauti

Pidä taukoja, nauti pienistäkin hetkistä. Matka ei ole suorittamista vaan yhdessäoloa ja kokemuksia. Malttakaa oikeasti tehdä matkaa, ei vain suorittaa sitä.

Näissä merkeissä toivotan teille kaikille hullunhauskaa ja elämysrikasta seikkailua perheen kesken! Mikä parasta, aika todella kultaa muistot.

Ikiliikkuja, joka sammuttaa mustalaisvertaan seikkailen. Kun kaupunkiasfaltti alkaa polttaa, näyttää tienviitta kohti luonnonhelmaa. Repusta löytyy kamera, kirja ja tietenkin villasukat, aina.

Palaa Alkuun