Yli-Tepsa nähty hiihtelemässä Itä-Helsingissä pelkissä shortseissa ilman kalsareita! Muutaman aurinkoisen päivän innostamana on Suomen kansa kaivanut pyöräilyhousunsa esiin ja jos jonkinlaista seppoa on konkeloinut vastaan tyrät tarakan kanssa kilpaa rytkyen. Talvisajan melko vaitonaisena torkahdellut sisäinen Lenita Airistoni on selvästikin kevään saatua herännyt horroksestaan mittarin kohottua parinkympin paremmalle puolelle ja vaivoin saanut pidettyä kaiken ilmaisuvapauden deletoivan kommenttituliaseensa mustan kolttunsa kätköissä. Ja kun olisikin kyse vain sporttisandaalin remmeihin kurotusta tennissukasta…
Sentään Ranskan Rivieralla, jossa käväisin maalis-huhtikuun taitteessa, vallitsi kevätmuodin suhteen kertakaikkisen maukkaat virtaukset. Oikein saattoi kivien seassa rannalla paistatellessaan unelmoida joutuneensa keskelle Voguen kuvauksia tai vähintäänkin väärään rantapilttuuseen korskeitten multimiljardöörien tepastellessa kuparinruskeina ympärillä. Ei sekään liiemmin kotoisalta tuntunut, mutta lomilla on lupa äimistellä ja päivitellä suut ammollaan, koto-Suomessa tyydymme supattelemaan ja siunustelemaan toisten asioita selän takana. (Muuten, säästä sen verran, että: ”Varaslähtö kesään”, juhlimme… Mikä vitsi! Palasimme räntä- ja raesateen myllertämään kotimaahan typertyneinä, +27 asteen helteessä kellimisen jälkeen!)
Annapa ollakaan ja tässä sitä ollaan. Kesäkuuta eletään ja tekee mieli tunkea puolihousut komeron perimmäiseen perukkaan. Vilpitön säämiehemme, Pekka Pouta, repeilee suorassa lähetyksessä kuin pilviverho seksihelteillä tiedottaessaan poloisena hyisiä kesäsäitä kieli pitkällä vartoville lomalaisille. Nomen est omen. Valitettavasti ei Pekan tapauksessa, mutta kannattaneeko kuitenkaan elellä ennustusten pelossa ja antaa ilmojen herrojen vaikuttaa ikiomiin kesäsuunnitelmiinsa?
Nuorempana humuna viis veisasin säätiedotusten uhkakuvista ja varustauduin puolenkuun tietämillä suunnistamaan reppuineni kohti Lappia, määränpäänäni Sodankylän Elokuvajuhlat. Nämä viikon kestävät karkelot vetävät filmihullua väkeä kaikkialta maailmasta vuosi toisensa jälkeen ja sinne minäkin, Kitisen rantapöhelikköihin olen telttani säällä kuin säällä pystyttänyt. Ilman mukavuuksia ylhäiseen yksinäisyyteeni, seuraneiteinä mainittakoon toki muutaman miljoonaa inisevää pirulaista. Kyliltä ja kauempaakin löytyy tietysti jos jonkinlaista majoitusta erilaisin hinnoin, mutta ikuisena budjettimatkaajana olen vetäytynyt ”oma tupa, oma lupa”- mentaliteetilla isieni maille ja saattanut huolettomasti torjua sukulaisteni pyynnöt tulla asustelemaan lämpimään pirttiin… Nuorekasta survivalismia havaittavissa, mutta saunakutsusta, tai herkullisesta poronkäristyksestä Hotelli Sodankylässä en ole kuunaan kieltäytynyt!
Meteorologien horinoita alkukesän seurattuani en ole lainkaan varma, houkutteleeko matka Napapiirin tuolle puolen samoin, kuin nuoruuden vimmassa – etenkin, kun eteläisempikin maankolkka tuntuu tarjoavan toinen toistaan houkuttelevampaa hulinaa kaupunkiympäristössä. Ensimmäisenä must-häppeninkinä mieleen juolahtaa musaporukat tehokkaasti samaan sumppuun keräävä Sideways – festivaali Helsingissä, jonne itsekin aion työntyä, ellei väljempien
seutujen kutsu käy vastustamattomaksi. Katotaan, miten äijjän käy, kaikella on puolensa, sun muut maailman latteudet!
Lakatkaa siis säitten puolesta rypistely ja lisätkää suojakerrointa missä lienettekin, niin voitte Lenitan tavoin rientää siloisin otsin ja iloisin mielin läpi Suomen suven, tapahtumasta toiseen liidellen.
Tyylikkäänä, ilman muuta.
Teksti: Heta Yli-Tepsa