Kun reppu ei kulje enää vakituisesti selässä ja kuukausipalkka tipahtaa tilille aina kuun lopussa, onko reissuelämä sitten eletty? Miten käyttäytyy elämäntapamatkaaja yhteiskunnan asettamissa normeissa? Voiko vakaa elämä olla hyvää elämää?
Päädyin kielteiseen lopputulokseen nuorena: vakaa elämä ei voi olla hyvää. Edessäni häämötti tuolloin vuoden pituinen seikkailu Sveitsissä. Oli vuosi 2007 ja olin vannoutunut oman tieni kulkija. Tielleni ei asettunut ihmissuhteet, työpaikat, eikä edes koulutus.
”All good things are wild and free”, sanoi muuan viisas mies, amerikkalainen filosofi Henry David Thoreau. Elin vuosia tämän viisauden mukaan. Opin matkustamaan spontaanisti ja keräämään muistoja tavaroiden sijaan. Oli opeteltava ymmärtämään lähtemisen tärkeys.
Matkalle sattui työpaikkoja ja ihmissuhteita, jotka koettelivat elämäntavan syvintä tarkoitusta. ”Go confidently in the direction of your dreams. Live the life you have imagined”, jatkaa Thoreau. Lähtemisen päätös synnytti aina uusia kokemuksia, jotka toivat elämääni rikkautta.
Viime vuosina sana ”matkustusgeeni” on nostanut päätään mediassa. Matkatoimistot, kuten Tjäreborg ja Viking Line, ovat luovasti käyttäneet ilmiötä omien tuotteidensa markkinointiin. Tieteelliset tahotkin ovat innokkaasti yrittäneet murtaa elämäntapamatkailjan mysteeriä.
Mistä nämä ihmiset, levottomat matkailijat, sitten saavat hurmionsa irrallaan olemiseen? Matkustusgeeni nimeltä DRD4-7R on linkitetty ihmisiin, jotka matkustavat enemmän. Geeni ei itsessään tosin tee ihmisestä matkustajaa. Maailman väestöstä jopa 20% on ajateltu omaavan kyseisen geenin. Geeni on linkitetty niin kokemusten hakemiseen kuin tietoiseen riskinottamiseen. Sen on myös ajateltu aiheuttavan riippuvaista luonteenpiirrettä, joka ilmenee huumaavien ja aineiden tai uhkapelien kautta haettuna adrenaliiniryöppynä.
Matkustusgeeni tai ei, elämäntapamatkustajalle uusien kokemusten hakeminen on elämäntapa. Matkustajan parisuhde itseensä ja elämäntiehen voi toisinaan olla hyvinkin myrskyisä.
Jouduin vuoden mittaiseen hirmumyrskyyn itseni kanssa, kun matkaväsymys alkoi painaa vuosien maailmallaolon jälkeen. Heitin suunnitelmat ja lentoliput roskiin ja valitsin toisen tien. Erilaisen kuin olin koskaan tuntenut. Tein äkkikäännöksen kohti pohjoista ja lähdin kotiin.
Miltä koti sitten tuntui vuosien poissaolon jälkeen? Se tuntui vieraalta. Suomi tuntui uudelta maalta tutuilla tavoilla ja tutuilla ihmisillä. Mikä kulttuurisokki, mikä identiteettikriisi.
Kotiinpaluun kulttuurisokki ei ole minkäänlainen marginaalinen ilmiö. Suurin osa elämäntapamatkailijoista on joissain vaiheessa kokenut kulttuurisokin palatessaan omaan kotimaahansa. Jos kulttuurisokki jatkuu, joutuu vastakkain itsensä ja oman päätöksensä kanssa. Pääseekö kotiinpaluun kanssa sinuiksi vai joutuuko sisäistä rauhaa etsimään uudestaan rajojen ulkopuolelta?
Kun olosuhteet joko pakottavat jäämään tai luovat hyvät mahdollisuudet pysymään paikoillaan, kuinka löytyy arkielämän Zen?
Itselläni vapauden hakeminen arjessa näkyi niin työssä kuin asunnoissa. Kaikki, minkä pystyi nopeasti vaihtamaan, sai aikaan uuden sysäyksen vapaudentunteen illuusiota. Nopeasti kuitenkin ymmärsin, ettei arkielämästä voi hakea samaa tunnekuohua kuin matkustelusta. Ne kaksi on ymmärrettävä pitää erillään.
Nyt olen matkalla löytämässä elämäntapamatkailijan arkielämän zen-tilaa. Se on pitkä ja kivinen tie. Jälleen kerran on katsottava itseään pitkään peilistä ja mietittävä oman elämän tahtotilaa. Voiko vakaa elämä olla hyvää elämää?
Tänä päivänä vastaan kysymykseen myöntävästi. Vakiintuneemmasta elämästä olen viime vuosina löytänyt paljon hyviäkin puolia, jotka tasapainottavat kaipuuta kodittomaksi nomadiksi. On ihanaa, kun omassa sängyssä on puhtaat lakanat ja pitkän päivän jälkeen voi potkaista kengät nurkkaan ja rojahtaa sohvalle. Sohvalta aukeaakin maisema, jossa näen vaahterapuun elävän ja muuttuvan vuodenaikojen mukaan. Niistä pienistä arkielämän hetkistä löydän oman zen-tilani, kunnes seuraava matka koittaa.
Onko sinulla kokemuksia elämäntavan ja normaalin arjen välisestä valtataistelusta? Jaa meille kokemuksesi #matkustusgeeni #arkielämänzen – tägien kautta some-kanavissamme! Älä myöskään unohda tägätä #seikkailijattaret!
