mongolia

Mongolian luonto lumoaa – Vinkit Mongolian aroille

Kerro kaverille!

Mongolian aroilla on vahva avaran tilan tuntu. Ruohikkoiset arot kumpuilevat silmänkantamattomiin, ja siellä täällä häämöttää korkeampia vuoria. Arojen yllä kaareutuu taivas, joka vaikuttaa hämmentävän suurelta, ikään kuin sitä olisi enemmän kuin muualla. Mongoliaa ei suotta kutsuta sinisen taivaan maaksi. Se on maailman harvimmin asuttu itsenäinen valtio, jossa osa väestöstä elää edelleen paimentolaiselämää.

Mongolia on monipuolinen ja haasteellinenkin matkakohde luonnossa viihtyvälle. Lähes kaikki maan matkailu perustuu luontoon, kuten toki muutkin elinkeinot. Suosituin aika matkustaa Mongoliaan on kesä-syyskuussa.

Monet reissaajat viipyvät Mongoliassa vain noin viikon, sillä suurin osa pysähtyy siellä junamatkalla Moskovasta Pekingiin tai toiseen suuntaan. Viikko on juuri ja juuri riittävä aika vierailuun esimerkiksi Ulaanbaataria lähimmässä Gorkhi-Tereljin kansallispuistossa, jonne on helppo järjestää ekskursioita Ulaanbaatarista käsin. Minne tahansa muualle pääsemiseen tarvitaan huomattavasti enemmän aikaa maassa, jossa etäisyydet ovat pitkiä ja tiet useimmiten kuoppaisia renkaan uria.

Mongolia | Hevosratsastus

Mongoliassa vallitsee mantereinen ilmasto, mikä tarkoittaa kuumia, kuivia kesiä ja jäätävän kylmiä talvia. Ankarat luonnonolot asettavat myös haasteita paimentolaisille. Esimerkiksi tällä hetkellä Mongoliassa on meneillään jo toinen perättäinen poikkeuksellisen ankara dzud-talvi.

Kuivan kesän jälkeen pakkaset alkavat jo marraskuussa ja talvi jatkuu jäätävänä. Karjalla on vaikeuksia löytää ruokaa, joten talven aikana menehtyy paljon karjaa. Tämä on syytä muistaa, jos suunnittelee matkaa Mongoliaan ensi kesänä. Hurjan talven jäljiltä esimerkiksi hevoset saattavat olla alkukesästä laihoja ja heikkoja ratsastusta ajatellen, ja muutenkin paikallisten voimavarat vähissä.

Matkailu on kuitenkin tärkeä ja kasvava tulojen lähde Mongoliassa, joten matkustaminen sinne on hyviä tapa tukea paikallista taloutta.

Mongolia kokemuksia | jurtta

mongolian luonto

Hevosratsastus Mongolian aroilla ja hevosen lähestymisen lyhyt oppimäärä

Ensimmäisellä matkallani Mongoliaan lähdin pienessä reissaajaporukassa ratsastusvaellukselle pohjoisen Khövsgöl-järven länsipuolelle. Matkasimme pieneen Khatgalin kylään ja järjestimme siellä majapaikasta seurueellemme oppaan, hevoset ja leiriytymiskamppeet vajaan viikon ratsastukselle. Kännykkä lakkasi kuulumasta saman tien, kun poistuimme asutuksen piiristä ja viiden päivän aikana kohtasimme ihmisiä vain pari kertaa.

Muistan aina maiseman, jota katselin monta päivää retkemme aikana: Vehreitä kukkien täplittämiä kukkuloita, satunnaisia mäntymetsiköitä, kivikkoisia kiemuraisia jokilaaksoja. Kaiken yllä häikäisevän sininen taivas ja ympärillä syvänpehmeä luonnollinen hiljaisuus. Muistan ajatelleeni, että olen nyt keskellä sellaista maailmaa, joka olisi voinut olla samanlainen jo kauan ennen ihmistä.

Kännykkä lakkasi kuulumasta saman tien, kun poistuimme asutuksen piiristä ja viiden päivän aikana kohtasimme ihmisiä vain pari kertaa.

Hevoset ja ratsastaminen kuuluvat mongolialaiseen kulttuuriin jopa vielä tiukemmin, kuin sauna ja metsä suomalaiseen mielenmaisemaan. Mongolialaiset hevoset ovat pieniä, vantteria ja sisukkaita. Villejä hevosia ei oikeastaan ole, vaan lähes kaikki hevoset kuuluvat jollekin silti laiduntaen puolivilleinä aroilla.

Ratsastukseen koulutetut hevoset on aina koulutettu vasemmalta eikä niitä saa lähestyä oikealta. Hevosta kehotetaan menemään nopeammin hokemalla sille ”Tsuh!” tai ”Choo!”, miten äännähdyksen nyt kukakin kirjoittaisi. Mongolaiset eivät kengitä hevosia, satulat ovat usein vanhoja enkä ole nähnyt kenenkään käyttävän tai tarjoavan kypärää käytettäväksi.

Ratsastuksen huumassa tuulen tuivertaessa hiuksia on syytä myös katsoa eteensä ja kontrolloida menoa, sillä kaatuminen voi sattua pahasti ja perusmatkavakuutusten kattavuus tuskin ulottuu kypärättömään ratsastukseen asumattomiksi luokitelluilla seuduilla.

3_4_maisemaa

Mongolialainen jurtta – Johdatus jurttaelämään ja -etikettiin

Suurin osa paimentolaisista asuu jurtissa (engl. ger). Nykyään perheillä, jotka vastaanottavat vierailijoita on useimmiten omien jurttiensa vieressä yksi tai usempi vierasjurtta, jossa reissaajat voivat yöpyä maksua vastaan. Jurtissa on nykyään usein sähköt ja perheen varallisuuden ja kiinnostuksen mukaan kaikanlaisia moderneja mukavuuksia, kuten satelliittiantennit telkkaria varten. Parin vuoden takaisen uutisen mukaan jo noin 70 prosentilla Mongolian nomadeista on aurinkopaneelit, ja kännyköiden avulla perheiden välinen yhteydenpito esimerkiksi lasten kouluvuosien ajan on mahdollistunut.

Jurtta on oikeastaan monta huonetta yhdessä tilassa. Kun tulet sisälle jurttaan, muista että vieraille tarkoitettu tila on vasemmalla ovestakatsottuna. Oikealla puolella on keittiö ja perheen omaa tilaa. Yleensä vieraita vastaanottava henkilö istuu suoraan oviaukosta katsoen edessäpäin, mikäli on paikalla. Jurtissa tarjotaan lähes aina suolaista maitoteetä, jonka koostumus vaihtelee. Mikäli teetä tai jotain muuta ojennetaan, se otetaan vastaan oikealla kädellä. Joissain paikoissa, erityisesti tuttujen tullessa kylään, saatetaan tarjota myös vodkaa tai airagia, käynyttä hevosenmaitoa.

Jurtta on oikeastaan monta huonetta yhdessä tilassa. Kun tulet sisälle jurttaan, muista että vieraille tarkoitettu tila on vasemmalla ovestakatsottuna. Oikealla puolella on keittiö ja perheen omaa tilaa.

Mongolialainen ruoka on perinteisesti liha-maitopainotteista mättöä. Molemmillla reissuillani Mongoliassa tuttavaperheeni luona vieraillessa sain tutustua vuohen kokkaamiseen alusta loppuun. Ensimmäisenä vuohesta syödään nopeasti pilaantuvat osat eli sisäelimet keitettynä. Sisäelimien syömisestä on ohjeistuksensa sen suhteen, minkä ikäisen henkilön kuuluu syödä mitkäkin osat. Esimerkiksi huonohampaisille vanhuksille kuuluvat luonnollisesti pehmeät osat. Pää on suurta herkkua ja varattu spesiaalivieraille. Seuraavaksi vuohesta syödään itse lihat keitettynä tai vaikka rosvopaistin tapaan pitkään maakuopassa kypsennettynä. Viimeisenä, usein jo monen päivän ja aterian kuluttua, kaikki jämät jauhetaan mössöksi. Tuotoksella täytetään esimerkiksi perinteisiä khuusnuur-piirakoita.

hevosratsastus Mongoliassa

Pakun kyydissä Gobin autiomaahan ja Keski-Mongoliaan

Gobin autiomaa on pääasiassa erämaata, jossa kuivassa kivikkoisessa maassa kasvaa ruohoa ja käppyräistä pensastoa. Siellä täällä on korkeampia kalliomuodostelmia. Varsinaista hiekka-aavikkoa siitä on vain pieni osa. Gobin eteläosissa sijaitseva Gurvansaikhanin kansallispuisto on maan suurin, pinta-alaltaan noin 27 000 neliökilometriä. Gurvansaikhanin kansallispuiston eläimistöön kuuluu maailmanlaajuisia harvinaisuuksia, kuten argaleita (villilammas) ja lumileopardeja. Paimentolaisille Gobin alueen tärkeimpiä eläimiä ovat kaksikyttyräiset kamelit. Vuohia ja hevosia on paljon myös Gobin alueen paimentolaisilla.

Gobin autiomaa on pääasiassa erämaata, jossa kuivassa kivikkoisessa maassa kasvaa ruohoa ja käppyräistä pensastoa. Siellä täällä on korkeampia kalliomuodostelmia. Varsinaista hiekka-aavikkoa siitä on vain pieni osa.

Suurin osa Gobille suuntautuvasta matkailusta tähtää Gurvansaikhanin keskiosiin. Siellä sijaitsevat muun muassa vaikuttavat Khongoryn Els -hiekkadyynit. Ne ulottuvat Gurvainsaikhanin eteläosissa reilun 100 kilometrin matkalla ja ovat noin 6-12 kilometriä leveitä. Nimi Khongoryn Els tarkoittaa laulavaa hiekkaa – dyynien liikkuessa niistä kuuluu voimakas ääni. Yolin Am -rotko on myös yksi alueen tärkeimpiä nähtävyyksiä. Nimi tarkoittaa korppikotkan suuta. Rotkossa on ennen ollut useita metrejä paksu ympäri vuoden pysyvä jääalue, mutta nykyään se sulaa yleensä syyskuuhun mennessä. Ömnögovin aimagin eli provinssin pääkaupunki on hiekkainen Dalanzadgad. Suurin osa Gobille suuntautuvasta liikenteestä kulkee Dalanzadgadin kautta.

Mongolia vinkit | jurtta

Toisella matkallani Mongoliassa vietimme viikon myös Keski-Mongolian vuoristoalueita kierrellen. Olimme liikkeellä tuttuun tapaan venäläisellä UAZ-pakulla, joka tuntuu olevan varmin kulkupeli Mongoliassa ajeluun. Kävimme Erdene Zuu -luostarissa, joka on Mongolian vanhin säilynyt buddhalainen luostari ja sijaitsee muinaisen mongoli-imperiumin pääkaupungin Karakorumin seuduilla. Vietimme myös lumoavia päiviä ratsastaen ja patikoiden Orkhonin laaksossa, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Tsagaan Nuurin alueella kiipesimme sammuneen Khorgo-tulivuoren kraatterin päälle päälle ja ihmettelimme laavakentän näköisiä tummia röpelöisiä kivialueita, jotka ovat jäänteitä Keski-Mongolian alueen tuliperäisestä aktiivisuudesta.

Vinkit Mongoliaan – näillä pääset alkuun

Tällä hetkellä Suomen kansalaiset tarvitsevat Mongoliaan viisumin. Transit -viisumi on voimassa 10 vrk, mutta vain vähän hintavampi Entry-turistiviisumi jo 30 päivää, mikä onkin jo oikein hyvä aika Mongolian luontoon ja kulttuuriin tutustumiseen.

Ulaanbaaatariin pääsee junalla, ja sinne kannattaa myös mennä sillä (lentäenkin toki pääsee). Ulaanbaatar on mielestäni kaikessa rosoisuudessaan ihan symppis kaupunki, jossa viihtyy, jos siihen osaa suhtautua leppoisalla tavalla. Ulaanbaatarissa kannattaa perusnähtävyyksien fiilistelyn lisäksi käydä katsomassa perinteisiä tanssi- ja musiikkiesityksiä. Olimme ystäväni kanssa todella vaikuttuneita Tumen Ekh Ensemblen esityksestä pienessä viihtyisässä teatterissa.

Ulaanbaatarista on kätevää järjestää retkiä muualle. Kalliimpia retkitoimistoja, jotka tekevät all inclusive -retkiä toiveiden mukaan on tarjolla monenlaisia, mutta toimiva tapa on myös kysellä tarjouksia ja matkareittejä hostelleista.

Verkostoituminen muiden reissaajien kanssa kannattaa, mikäli on liikkeellä yksin tai kaksin. Hinnoittelut ovat päiväkohtaisia ja sisältävät useimmiten ainakin auton, kuskin, bensat, majoituksen ja usein myös oppaan.

Ruuat voi kokkailla itse, vierasjurtissa on useimmiten kamiina ja pakuissa matkakaasukeitin. Kuskit vievät muutaman päivän välein kyliin, joista voi ostaa lisää ruokaa.

Oppaan mukaan ottaminen on suositeltavaa, sillä harvat kuskit puhuvat englantia, jotkut kylläkin. Omin päin ilman autoa tai järjestettyä retkeä Mongoliassa liikkuminen on vaikeaa, mutta mahdollista. Riskinä on jumahtaa karuihin aimagien pääkaupunkeihin odottelemaan kuljetusta, joka lähtee kun se on täynnä, eli ehkä tuntien, päivän tai parin kuluttua. Navigointi maastossa on myös vaikeaa karttojen suurpiirteisyyden vuoksi.

Ulaanbaatarista on kätevää järjestää retkiä muualle. Kalliimpia retkitoimistoja, jotka tekevät all inclusive -retkiä toiveiden mukaan on tarjolla monenlaisia, mutta toimiva tapa on myös kysellä tarjouksia ja matkareittejä hostelleista.

Mongolian kielen rytmi ja äänteet ovat upeaa kuunneltavaa puhuttuna, ja laulettuna se herättää minussa aina hienoisen ikävän Mongoliaan. Muutamien fraasien opetteleminen mongoliaksi on tietysti suositeltavaa, ja paikalliset tykkäävät siitä kun edes yrittää vähän. Pitkiä matkoja UAZ:in kyydissä hytkyessä mongolialaisten radiokanavien äänimaailma tulee tutuksi. Suosittelen myös lämpimästi tutustumaan mongolialaiseen musiikkiin ja musiikkivideoihin Youtubessa. Niiden kuvastossa toistuvat mongolialaisille äärimmäisen tärkeät teemat: hevoset, tuuli, arot.

Lähteet:

Dzud -talvesta: http://www.ifrc.org/en/news-and-media/news-stories/asia-pacific/mongolia/
Aurinkokennoista: http://www.zmescience.com/ecology/renewable-energy-ecology/70-of-mongolian-nomads-now-have-solar-power/
Tumen Ekh Ensemble: https://tumenekh.wordpress.com/

Kerro kaverille!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top