Erilaisia liikuteltavia majoitteita on käytetty iät kaiket ja ne ovat käyneet läpi pitkän kehityksen metsästäjä-keräilijöiden suojista nykypäivän keveiksi ja näppäriksi retkeilijän varusteiksi. Joitakin nomadikansat käyttävät edelleenkin asumiseen. Eri tyyppisissä majoitteissa on eroja. Tutustu muutamien eroihin ja ota majoitetermit haltuun.
Teltta
Teltaksi voidaan kutsua monenlaisia tukirakenteen varaan pystytettyjä umpinaisia keveitä asumuksia. Yleensä telttoja on käytetty ja käytetään edelleen väliaikaiseen majoitukseen ja ne ovat lähes aina helposti kokoon kasattavia ja kevytrakenteisia. Telttamalleja on vaikka millä mitalla. Järeimpiä ovat kamiinalliset armeijan ja partiolaisten käyttämät puolijoukkueteltat. Toisessa ääripäässä on nykyään superköykäisiä soolotelttoja extremereissuille. Telttamalleista tyypillisimpiä ovat kupoliteltat ja tunneliteltat.
Laavu
Laavuksi kutsutaan edestä avointa ja yleensä perällepäin viistosti madaltuvaa majoitetta. Avotuli sijoittuu laavun eteen ja tarkoitus on, että nuotion lämpö ulottuisi laavuun mahdollisimman hyvin. Laavun voi rakentaa monista eri luonnonmateriaaleista, esimerkiksi perinteisesti runko kevyistä rangoista, ja katto sekä seinät havuista tai taljoista. Nykyään ympäri Suomea on puusta rakennettuja laavuja vaikka kuinka paljon, esimerkiksi kansallispuistojen ja retkeilyreittien tulipaikoilla. Helposti koottavia kankaisia vaihtoehtoja laavulle on myös olemassa. Esimerkiksi loue ja erätoveri ovat eri muotoisia keveitä retkimajoitteita. Ne ovat laavun tapaan avoinna edestä ja mahdollistavat avotulen äärellä yöpymisen.
Kota
Kota on pohjoisten kansojen asumus, joka perinteisesti on rakennettu kartion muotoon kasatuista rangoista. Näiden varaan on aseteltu katteeksi taljoja, tuohta, kangasta tai vaikka turvetta. Kodan keskellä on tulisija ja katossa keskellä aukko savulle. Nykyään kodiksi kutsutaan monenlaisia kodanmuotoisia rakennelmia. Esimerkiksi taukopaikakkana retkeilyalueilla on usein puinen grillikota, joka muistuttaa alkuperäistä muodoltaan ja siinä, että keskellä on tulisija. Yksi perinteinen kotatyyppi on myös kammit, jotka on katettu turpeella ja rakennettu osittain maan sisälle.
Tiipii
Tiipii on Pohjois- Amerikan alkuperäiskansojen perinteinen asumus, joka muodoltaan muistuttaa pohjoisen kotaa. Perinteisesti tiipiin päällys on tehty muokatuista biisonin nahoista. Nykyään materiaalina käytetään pääosin kangasta ja synteettisiä materiaaleja. Tiipiit ovat saattaneet olla hyvinkin isoja ja koristeellisia, ja käyttölämpötilasta riippuen kevytrakenteisempia kuin kota. Muita Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen asumuksia on esimerkiksi wigwam metsäalueilla ja iglu arktisen alueen alkuperäisasukkailla.
Jurtta
Jurtta on pyöreä paimentolaisasumus, joka on peräisin Keski- ja Pohjois-Aasian aroilta. Jurtan seinät koostuvat useimmiten neljästä kokoontaitettavasta puukehikosta. Ylhäällä katossa on kruunu, jota vasten kasataan kattoriu´ut. Seinät on perinteisesti eristetty huovilla ja nahoilla. Jurtat ovat hyvinkin talviasuttavia seuduillla, joissa pakkanen voi laskea -40 asteeseen talvisin. Jurtan keskellä on tulisija, nykyään yleensä kamiina. Sisätilat jakautuvat erilaisen käyttötarkoituksen mukaan ja voivat olla hyvin koristeellisia. Mongolialaista jurttaa kutsutaan englanniksi sanalla ger . Termi yurt taas on turkkilaisperäinen, ja viittaa rakenteeltaan hieman erilaiseen, pystympään jurttaan.